Miten mä rohkaisen tuota ekaluokkalaista?! NEUVOKAA nyt.. menee jo hermot!

["Joanna"]

Poika on niin arka ja niin äidissä kiinni. Meillä alkoi koulut jo viimeviikolla. Ei puhettakaan, että uskaltaisi mennä yksin kouluun, mutta se ok. Ei tarvitse ja aamuhoito on sitä varten.
Ei uskalla jäädä koulun pihalla odottamaan kellojen soittoa yksin. EI PUHETTAKAAN, että uskaltaisi mennä kavereiden luokse. Muut pojat pelaavat ja kiipeilevät aamusta ja yksi nököttää äidissä kiinni.

Poika ei uskalla mennä pyytämään kavereita yksin ulos. Tulos on se, että toiset lapset ovat alkaneet naureskella pojalleni ja kuiskimaan selän takan. Olemme 5-vuotta asunut samalla alueella ja monet lapset ja perheet TODELLA tuttuja. Ei silti uskalla mennä vastapäätä sijaitsevaan taloon kysymään, voiko liisa/matti/pekka/pirkko tulla leikkimään ulos, vaan minun on mentävä mukava. Miten saisin pojalleni rohkeutta? Muut lapset nauree hänelle, kun ei voi tehdä mitään ilman äitiä. Minustakin on hieman noloa pimpottaa kelloa 7v kanssa yhdessä, kun kerta kyseessä on tuttu perhe.
Meidän takapihalla (50m) sijaitsee kenttä, jossa lapselle tuttuja eskarikavereita yms pelailee. Ei poika uskalla mennä mukaan. Ei vaan uskalla. Vaikka menisin kysymään ja mukana, niin ei. Ei uskalla.

Lähellä olevassa puistossa on usein tuttuja lapsia potkulautojen yms kanssa. Yleensä ei uskalla mennä mukaan, vaikka mieli tekee kovasti. Joskus haluaa sitten mennä, mutta minun on mentävä mukana. Mun pitää mennä kysymään saako X tulla joukkoon ja seistä siinä ensin 10min mukana.

Sitten kun lapsi on päässyt kavereiden kanssa vauhtiin, touhaa kyllä ilman äitiä vaikka koko illan.

 

["Joanna"]

Poikani parasta ajatellen: Toiset oikeasti nauraa lapselleni ja lapsi ei tajua sitä. Lapsi ei ymmärrä, että on noloa, että äiti on aina mukana kysymässä kaveria ulos.
Jos sanon, että äiti ei tule ja mene yksin niin poika ei mene ollenkaan.

 

["vieras"]

Jos matti/pekka/liisa tulee hakemaan teidän poikaa teiltä kotoa leikkimään niin uskaltaako mennä? Vai eikö kukaan hae?

 

["vieras"]

Koeta loiventaa huomaamattomasti sitä sun osuutta kaverikommunikaatiossa pikku hiljaa? Olet silleen ikäänkuin tekemässä muuta kuin "kantamassa" poikasi kaverien luo. Pystytkö keksimään jotain tekosyitä vaikkapa kentälle tuloon. Onko pienempiä lapsia sulla.

 

["Joanna"]

Lähtee kyllä, jos joku tulee hakemaan poikaa ulos. Muut lapset kuitenkin ovat keskenään tiivimpi porukka, koska ovat rohkeampia hakemaan toisia ulos ja viettämään aikaa. Poikani on jäänyt ujoutensa vuoksi vähän ulkopuolelle.

Mulla on kaksi yläkouluikäistä tyttöä, poika nuori.

 

["Joanna"]

Ja vaikka saatan pojan matin/pirkon pihaan, niin ei voi mennä ovelle yksin. Se tilanne on todella vaikea pojalle, kun joku aukaisee sen oven. Ei saa sanaa suustaan. Minä sitten kysyn onko se Matti/Pirkko kotona..

Jos menen kentälle mukana ja sanon pojalle, että menen pissattamaan koiraa tuohon sivummalle, niin ei uskalla mennä porukkaan. On kirjaimellisesti talutettava siihen mukaan ja kysyttävä, sopiiko, että X tulee teidän kanssa.

 

[iji]

Ei ne muut naura, ne on oikeasti vielä pieniä ja lapsellisia itsekin.

 

["Joanna"]

Lapsi ei uskalla jäädä yksin sisälle ollenkaan, ellei ketään muuta ole kotona. Joskus kun on katsonut vaikkapa leffaa ja olen sanonut, että menen OMAAN PIHAAN koiran kanssa kymmeneksi minuutiksi, niin kipittää perässä.

 

["hmm"]

oletko puhunut asiasta esim. neuvolassa tai päivähoidossa? ymmärrän että varmasti tuntuu haastavalta tilanteelta. jos olisin tilanteessanne, pyrkisin vain rohkaisemaan lastani ja kuitenkin hyväksymään lapseni varovaisen temperamentin. ja olisin varmaan yhteydessä kouluterveydenhoitajaan tai johonkin vastaavaan, josta voisin saada neuvoja tilanteessa toimimiseen.

 

["vieras"]

Meidän lapsella joskus on tuota samaa. Joskus onneksi lähtee ihan reippaasti hakemaan kavereita. Pojan pitäisi uskaltaa edes se yksi kerta hakea kavereita itse. Sillon todennäköisesti uskaltaa seuraavalla kerralla helposti uudestaan.

Ehkä tossa tilanteessa nyt vähään aikaan sitten ei vain haettaisi kavereita vaan kaverit hakevat -toivottavasti- poikaa. Koulunkäynti toivottavasti myös rohkaisee lasta oma-aloitteisemmaksi.

Onko pojalla kännykkä? Sillähän ne nykyään sopii kaikki tapaamiset jo tossa iässä. Eli ei tartte hakeakaan, kun laittaa vaikka vaan viestiä tai soittaa, että nähdäänkö tossa kentällä?

 

["Vieras"]

[QUOTE="Joanna";28843939]Lapsi ei uskalla jäädä yksin sisälle ollenkaan, ellei ketään muuta ole kotona. Joskus kun on katsonut vaikkapa leffaa ja olen sanonut, että menen OMAAN PIHAAN koiran kanssa kymmeneksi minuutiksi, niin kipittää perässä.[/QUOTE]

Meidän ekaluokan aloittajalta on tuota ihan samaa....kavereita kyllä käy pyytämänsä leikkimään ja lähtee kaverin perheiden kanssa vaikka uimaan, puistoon tms. Mut kotiin ei suostu jäämään yksin, meilläkin tuo koiran pissatus omassa pihassa, ei vaan jää, tai postilaatikolle käynti.
On kyllä pikkuhiljaa eskavuoden aikana ja nyt kesällä reipastnut tosi paljon ja kouluun meni nää aamuna ois reippaasti, huomenna halusi jo mennä yksin!
Meillä on kokeiltu varmaan kaikki keinot välillä kiristys uhkalu, lahjontaa. Parhaiten on toiminut älinpitämättömyys, jos tulee perässä pihalle, en reagoi sen kummemmin.
Yhden kerran kesän aikana jäi sisälle siskon kanssa kun äitien koiraa pihalla....

Ei ne kaverit vielä tuossa iässä tuosta kiusaa....anna pojalle aikaa, kyllä se siitä reipastnuu

 

[Miu Tiuskis]

Oisko helpompaa, jos aluksi pyytäisit jonkun lapsesi kaverin teille leikkimään. Sit kun ovat hetken leikkineet sisällä, sanot että nyt ois ulkoleikkien vuoro, ja teet vaikka retkieväät että saavat mennä ulos retkelle. Ehkä lapsesi kynnys on matalampi lähteä ulos kaverin kanssa jos lähtevät teiltä yhtämatkaa ja on jotain kivaa odotettavissa.

Ehkä sun kannattaa rohkaista lapsesi itsetuntoa pikkuhiljaa ja vaivihkaa. Pyydät teille niitä lapsia joiden kanssa hän on eniten oma itsensä ja rohkea. Järjestät tilanteita jotka ovat lapsellesi helppoja, ja kun niitä kertyy tarpeeksi, hän vähitellen rohkaistuu uusiin "haasteisiin".

 

[kasvaa vielä]

No älä ainakaan noin alentavasti puhu lapsestasi. Kyllä tajuaa, että äiti ajattelee hänen olevan nolo..

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28844046]Parhaiten on toiminut älinpitämättömyys, jos tulee perässä pihalle, en reagoi sen kummemmin.
[/QUOTE]

Mä olen käyttänyt aikanaan jonkun kerrankin tuota välinpitämättömyyttä. Halusin muuttaa pienten lasten ainaista reaktiota kun tulin paikalle. Eli leikit keskeytyi, ns. hanskat tippui. Eli en ollut huomaavinaankaan heitä vaan olin ihan muilla asioilla vaikka todellisuudessa tietenkin kävin katsomassa että miten hurisee

 

[Birgitte]

Välittömästi kaivoin sinulle esiin luettavaa eli luepas tämä:

http://kipaedu.wikispaces.com/Ahdistuneisuushäiriöt (koulupelko) lapsella

ja sano, kuulostaako tutulta.

 

["viirus"]

En lukenut vastauksia, joten en tiedä onko ehdotettu.. Mutta sinuna kävisin ihan perheneuvolassa pojan kanssa.

 

["Vieras"]

Ota kiireesti yhteyttä koulukuraattoriin. Hän on näitä tilanteita varten.