Miten lohduttaa masentunutta ystävää?

Vauvan kanssa kotona väsynyt ja masentunut, ja tuntee että pitäisi suorittaa muuta kodin ulkopuolella. Minun ei ole mahdollista (välimatkan ym. vuoksi) auttaa hoidossa.

 

up

 

Mulle ainakin riittäisi piristävä seura ja jos puheista jättäisi enimmät aikaansaannokset, niin mä en masentuisi lisää niistä. Eli kiva olisi jutella niitä näitä kivoja asioita.

 

Siis tuntee syyllisyyttä siitä, että ei suorita tarpeeksi kodin ulkopuolella?
Toi on kalvavaa, eikä siinä periasatteessa voi lohduttaa. Voi vaan soitella usein, kysyä mitä kuuluu ja kuunnella sitten mitä kuuluu ja huom! muistaa kertoa myös omista kuulumisista, ettei toiselle tule sellainen olo, että vään tentaat häntä.
Normaalia kanssakäymistä siis.

 

Siis tuntee syyllisyyttä siitä, että ei suorita tarpeeksi kodin ulkopuolella?
Toi on kalvavaa, eikä siinä periasatteessa voi lohduttaa. Voi vaan soitella usein, kysyä mitä kuuluu ja kuunnella sitten mitä kuuluu ja huom! muistaa kertoa myös omista kuulumisista, ettei toiselle tule sellainen olo, että vään tentaat häntä.
Normaalia kanssakäymistä siis.

Hänellä on eräs pitkä projekti kesken, ja nyt se vain odottaa, kun hän on kotona. Tuntuu, että tämä vaivaa häntä kovasti. Lisäksi hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä.

Niin, ei varmaan oikeita sanoja ole olemassakaan. Haluaisin jotenkin koittaa muistuttaa häntä siitä, että lapset kasvaa nopeasti, ja vielä hän kerkeää tehdä mitä haluaa.

 

Soita, meilaa, kuuntele.

 

Hänellä on eräs pitkä projekti kesken, ja nyt se vain odottaa, kun hän on kotona. Tuntuu, että tämä vaivaa häntä kovasti. Lisäksi hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä.

Niin, ei varmaan oikeita sanoja ole olemassakaan. Haluaisin jotenkin koittaa muistuttaa häntä siitä, että lapset kasvaa nopeasti, ja vielä hän kerkeää tehdä mitä haluaa.

Tuo on juuri oikea tapa! Mutta sen "vielä sä kerkiät" osan voi jättää pois, ettei tunnu neuvomiselta ja saarnaamiselta, vaan bniinpäin, että taivastelee aina sopivan paikan tullen, miten lyhyt se vauva-aika on ja miten siitä ei tahtonu muistaa itse esikoisen kanssa nauttia (tai mikä nyt elämäntilanteeseen sopii) ja tietty aina voi kertoa kun kuulee juttuja 70 ylioppilaaksi lukeneista tms. joka todistaa, että vielä kerkiää, ilman että se on sanottu suoraan ja vartavasten itselle.
Jos on ollu raskasta, niin joku tarvii kuuntelijaa ja toinen taas etäisyyttä, eli ihan muita juttuja kun se raskaiden aikojen pohtiminen.
JOku voisi ilahtua yhteisestä viikonloppumatkasta tms, jonka voisi toteuttaa vauvan kanssa, jos sinulla vain on mahdollisuus sellaiseen. Tai vaikka kutsut ystäväsi viikonlopuksi kylään, että pääsee vähän irti niistä kurjista kuvioista.