miten kukaan voi sanoa omaa lastaan rumaksi ?

itse rakastan jokaista lastani, ulkonäöstä viis. esikoista nököhampaineen ja pottunenineen, keskimmäistä punaisine hiuksineen ja pienimmäistä kieroine silmineen ja makkaroineen ( vauva on kuin michelin-ukko!). silmissäni ovat kauniita, en ikinä osaisi hävetä omaa lastani enkä itkeä kellekkään että kun " se on niin ruma". enhän itsekkään ole kedon kaunein kukka... ja vaikka olisinkin kaunis, en usko että silti surisin kun kohdusta ei putkahtanutkaan täydellisen kaunista pienokaista. sitä paitsi lasten ulkonäköhän muuttuu vuosien myötä, vasta jostain viistoista-vuotiaasta voi varmasti sanoa miltä näyttää aikuisena! hassun näköisesta kolmevuotiaasta voi kuoriutua vaikka mikä missi..

 

voi mun silmisssä mun pojat ovat kaikkein komeimmat,luokkakuvaakin ku kattelee ni kyllä se oma poika on <3 <3 komein.

 

ja tämä aloitus siis, kun tuttavani päivitti facebookiin murheitaan kun tytär on "liian lyhyt" ja tällä on "oudon väriset silmät" mutta "josko tästä vielä tulee nin kaunis että saa poikaystävän" :O kyseessä vanhempi naishenkilö, joka hankki lapsen yksin ja ilmeisesti prinsessa ei nyt sitten täytä äidin odotuksia

 

meilläkin on maailman ihanin harvahammas <3

 

Meinaatko nyt sitä että joku sanoo ihan oikeasti että "hyi h*lvetti mun lapsi on ruma", vai enemmänkin sillai hellästi että "voi omaa pikku rumilusta"?
Tuo tosissaan sanominen on kyllä aika sairasta, mutta tuota leikkihaukkumista uskon kyllä että jotkut tietynlaiset ihmiset harrastaa. Vaikkei sekään ehkä ole hyväksi sille lapselle.

 

En ikinään sitä kenellekään sanoisi, mutta muutamilla ystävillä on kyllä todella rumaa jälkikasvua. Ei kai se liene ihan tuulesta tempaistu vitsi, että nätit ihmiset saa nättejä lapsia.

Meidän poikia on aina kehuttu todella komeiksi ja välillä tulee kiusallinen olo, ikään kuin velvollisuus sanoa jotain kivaa toisen lapsista.

 

Vaikka pitäisikin omaa lastaan rumana, ei se tarkoita etteikö rakastaisi eniten maailmassa. Rumuus/kauneus on katsojan silmässä ja aina rumassakin on jotain kaunista. Vaikka pidän omaa lastani kauniina, en kuvittele että muut ihmiset olisivat samaa mieltä.

 

se kyllä pelottaa vähäsen, millaista itsekritiikkia nämä tulevat harrastamaan teini-iässä! muistan itse itkeneeni "tissittömyyttä" (a-kuppi) ja lättäpyllyä.. yritän kovasti kasvattaa lapset niin, että ovat tyytyväisiä itseensä mutta kuin valitettavasti matkalla aikuisuuteen tulee väistämättä se vaihe, ettei oma naama/kroppa/tukka kelpaa

 

oma poikani on tietenkin maailman söpöin lapsi
ruskeine silmineen ja vaaleine kiharoineen

minä en osaa ajatella muidenkaan lapsia rumina, ajatuskin kuulostaa pahalta. tosin kaikki eivät ole kauniita, mutta rumiksi en miellä yhtäkään lasta.

 

En ikinään sitä kenellekään sanoisi, mutta muutamilla ystävillä on kyllä todella rumaa jälkikasvua. Ei kai se liene ihan tuulesta tempaistu vitsi, että nätit ihmiset saa nättejä lapsia.

Meidän poikia on aina kehuttu todella komeiksi ja välillä tulee kiusallinen olo, ikään kuin velvollisuus sanoa jotain kivaa toisen lapsista.

pakko myöntää, että erään ystäväni vauva on oikeasti todella ruma.. jotenkin rujo. en kuitenkaan ikinä sanoisi tästä ystävälleni tai tämän miehelle! tämä on kuitenkin ainut tuntemani oikeasti ruma lapsi, yleensä lapsukaiset kun ovat kahta ääripäätä jossa toisessa ovat tavallisen näköiset ja toisessa söpöt/kauniit

 

No, ulkonäkö periytyy. Niillä, jitka pitää omaa lastaan rumana on joku aukko itsetunnossa, pitävät rumana itseäänkin tai vähintään pelkäävät sitä, että joku pitäisi heitä itseään rumana.

Minä olen oppinut pitämään itseäni kauniina, kun katson lapsiani. He ovat kauniita ja koska he näyttävät minulta, minäkin olen siis kaunis.

 

Mää ihastelen aina omaa tyttöäni, vaikka sille tuppaa tulemaan väsyneenä tummat silmänaluset, ja tukka tuntuu nykyään rasvottuvan kokoajan. Vielä löytyy lapsen pyöreyttä ja sulosuutta 8-vuotiaanakin.. maailman söpöin likka.:heart:

 

Jos lapsi on ruma, niin se on ruma ja piste. Vaikka se lapsi olisikin oma. Eikä sillä ole MITÄÄN tekemistä rakkauden määrän kanssa.

Kun esikoinen syntyi, niin kätilö ja muut paikalla olleet henkilöt hehkuttivat sitä, miten KAUNIS vauva oli. Kun mä näin vauvan, olin kyllä sitä mieltä, että porukka tarvitsee HIPPASEN vahvemmat lasit nenillee, sillä se vauva ei ollut kaunista nähnytkään!

Ja rakastin sitä kääröä silti enemmän, kuin mitään muuta. Joten ei se rakkaudesta ole pois, jos lapsi ei ole kaunis.

 

No omat lapset ne on kaikkein kauniimmat <3 ja kyllä määkin itedän muutamia hnisiä joilla on oikeasti ruma lasi mut en tätä heille tietenkään sano.

 

jos nyt "pilkotaan" oma lapsi verbaalisesti paloiksi, niin esikoistyttärelläni ovat todella kauniit bambisilmät & muutenkin on pitkä ja hoikka.. vaikka onkin perinyt isin pottunokan. keskimmäisen punaiset hiukset sekä pisamat ovat todella hurmaavat, nuorimmalla taas on ihana hymykuoppa

 

pointti olikin nyt lähinnä se, että kuka suree facebookissa tms sitä KUN OMA LAPSI ON NIIN KAMALAN RUMA . itse en kehtaisi..

 

mutta pointti olikin nyt lähinnä se, että kuka suree facebookissa tms sitä KUN OMA LAPSI ON NIIN KAMALAN RUMA .

No ei kukaan terve ihminen. :O

 

mutta pointti olikin nyt lähinnä se, että kuka suree facebookissa tms sitä KUN OMA LAPSI ON NIIN KAMALAN RUMA .

Mie luulin, että äiti vaan mietti tytön lyhyyttä ja silmien väriä

 

mutta pointti olikin nyt lähinnä se, että kuka suree facebookissa tms sitä KUN OMA LAPSI ON NIIN KAMALAN RUMA .

turhaa siinä on surra jos on omilla geeneillä saanut ruman lapsen. :kieh:

 

Mie luulin, että äiti vaan mietti tytön lyhyyttä ja silmien väriä

niin mietti, mutta sitten tuli kommentti " jospa tuo tuosta vielä kaunistuu ja saa poikaystävän".. ei mitenkään humoristiseen sävyyn . ja ihan tavallisen näköinen pikkutyttö on kyseessä, silmätkin taitavat olla harmaanvihreät

 

Tyhmä akka kun lyhyyttä pohtii. Lyhyille tytöille on eniten potentiaalisia kumppaneita, koska moni mies haluaa naisen olevan itseään lyhempi.

 

Mä en kyllä käyttäisi lapsesta adjektiivia ruma edes mielessäni. Toisaalta ehkä se johtuu siitä, että olen itse ruma ja varmasti siksi lapseton.

 

Kuopus oli kyllä uskomattoma suloinen JA kieltämättä suorastaan ruma syntyessään.
Ei nuo kaksi sulje toisiaan pois.

(Ponnistusvaihe alkoi ennen kuin kohdunsuu oli kokonaan auki ja kätilö joutui kädellä työntää vastaan , minkä vuoksi jäpikäs oli rytyssä ja turvoksissa)

 

Tästä juuri kaverin kanssa puhuttiin. Kyllä mä tiedän, ettei noi omat lapset ole mitään kauneimpia/komeimpia noin niin kuin jos ajattelee sellaista yleistä käsitystä kauniista/komeasta. Mutta kyllä ne silti omaa sydäntä sykähdyttää aivan toisella tavalla kuin muut lapset. Niiden söpöt hymyt, palleroiset pyllyt ja ihanat silmät jnejne.

Ei ne silti missään nimessä rumia ole ja vaikka olisikin, niin ei se mun rakkautta vähentäisi tippaakaan enkä kyllä missään nimessä niiden ulkonäköä voivottelisi missään facebookissa!

 

Heheh, tuo pieni mies on ihan kuin minä sunnuntai-aamuisin.