Miten kovassa kurissa kasvaneelle yleensä käy murrosiässä?

[vierailija]

Kyllä tuosta ja ylipäänsä tiukoista sosiaalisista säännöistä ja yhdenmukaisuuden ja samoin käyttäytymisen paineesta. Mutta murrosiällä on tärkeä yhteys siihen, miten itsenäiseksi ja vahvaksi ihminen kasvaa. Jos ei opi/opettele irrottautumaan/kapinoimaan vanhempiaan, vallitsevia oloja ja auktoriteetteja vastaan, jää heikommalle kuin ihminen, joka osaa irrottautua ulkoisista vaatimuksista. Tällöin ongelmatilanteissa, esim kasvonsa menetettyään, helpommin turvautuu itsemurhaan, koska se häpeä on niin musertavaa.

Ei pidä paikkaansa, ihminen voi olla aivan normaali itsenäinen ja vahva ihminen vaikka ei olisikaan kokenut murrosiän kapinaa. Kapinoinnin puute ei myöskään välttämättä ole ulkoisista olosuhteista johtuvaa, vaan ihmisen temperamentista. Esimerkiksi perheessä sisaruksista yksi kapinoi ja toinen ei.

 

[AivanSama]

Höpö höpö. Tuo on vain länsimainen käsitys. Mm. Japanissa taas murrosikää ei ole, eikä myöskään mitään kapinointia. Täällä meillä nuoret kapinoivat, koska kokevat ympäristön odottavan sitä, ja toteuttavat vain ympäristön odotuksia.

Juu höpö höpö vaan.
Kannattaa muuten tutustua neurologisiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu nimenomaan murrosikäisiä.
Murrosikäisten aivotoiminta muuttuu ja uusiutuu. Vanhat hermoyhteydet katkeavat ja uusia syntyy. Aivot ikäänkuin nollaantuvat ja aloittavat hermoyhteyksien rakentamisen alusta. Mm. tästä syystä murrosikäisen unirytmi usein häiriintyy ja he nukkuvat mieluusti pitkään aamuisin. Sen lisäksi he käyvät uudelleen läpi ns. uhmäiän.

Kyllähän kovalla kurilla, sanktioilla tai syyllistämisellä saadaan hiljennettyä se kaikkein tempperamenttisinkin murrosikäinen, se, onko se hyväksi ja toivottavaa onkin sitten eriasia.

 

[AivanSama]

Ei pidä paikkaansa, ihminen voi olla aivan normaali itsenäinen ja vahva ihminen vaikka ei olisikaan kokenut murrosiän kapinaa. Kapinoinnin puute ei myöskään välttämättä ole ulkoisista olosuhteista johtuvaa, vaan ihmisen temperamentista. Esimerkiksi perheessä sisaruksista yksi kapinoi ja toinen ei.

Niin. Kullakin on oma tapansa kasvaa aikuiseksi. Se, ettei joku ole kokenut suuria myllerryksiä murrosikäisenä ei tarkoita sitä, etteikö jonkun muun tarvitsisi.

 

[vierailija]

Juu höpö höpö vaan.
Kannattaa muuten tutustua neurologisiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu nimenomaan murrosikäisiä.
Murrosikäisten aivotoiminta muuttuu ja uusiutuu. Vanhat hermoyhteydet katkeavat ja uusia syntyy. Aivot ikäänkuin nollaantuvat ja aloittavat hermoyhteyksien rakentamisen alusta. Mm. tästä syystä murrosikäisen unirytmi usein häiriintyy ja he nukkuvat mieluusti pitkään aamuisin. Sen lisäksi he käyvät uudelleen läpi ns. uhmäiän.

Kyllähän kovalla kurilla, sanktioilla tai syyllistämisellä saadaan hiljennettyä se kaikkein tempperamenttisinkin murrosikäinen, se, onko se hyväksi ja toivottavaa onkin sitten eriasia.

Ei uhmaikä johdu sisäisestä vaan ulkoisesta. Ja se ulkoisesta johtuva kapinointi on se, minkä vuoksi aivot toimivat eri tavalla. Eikä se kapinointi ole mitenkään tarpeellista.

Kasvaminen, oman ajattelun ja vastuun opettelu kuuluu toki nuoren ikään, mutta senkin voi hoitaa ilman kapinointia. Sääntöjä silti nuorella on, ja sanktioita -- onhan meillä aikuisillakin kymmeniä, ellei satoja, sääntöjä, joita pitää noudattaa sanktioiden uhalla. Jos aikuinen ei siivoa kämppää, tulee häätö, jos aikuinen on myöhässä töistä, tulee potkut, jne. Perheen kanssa toki omat säännöt, eli perheelle puhutaan kohteliaasti ja kuunnellaan muita ja kerrotaan aina missä ollaan ja kuinka kauan, jne. Täysi-ikäinen toki saa päättää, mihin menee ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta täysi-ikäinenkin on ilmoitusvelvollinen, myös perheen vanhemmat. Nuorella ei ole yhtään vähempää sääntöjä.

 

[AivanSama]

Ei uhmaikä johdu sisäisestä vaan ulkoisesta. Ja se ulkoisesta johtuva kapinointi on se, minkä vuoksi aivot toimivat eri tavalla. Eikä se kapinointi ole mitenkään tarpeellista.

Kasvaminen, oman ajattelun ja vastuun opettelu kuuluu toki nuoren ikään, mutta senkin voi hoitaa ilman kapinointia. Sääntöjä silti nuorella on, ja sanktioita -- onhan meillä aikuisillakin kymmeniä, ellei satoja, sääntöjä, joita pitää noudattaa sanktioiden uhalla. Jos aikuinen ei siivoa kämppää, tulee häätö, jos aikuinen on myöhässä töistä, tulee potkut, jne. Perheen kanssa toki omat säännöt, eli perheelle puhutaan kohteliaasti ja kuunnellaan muita ja kerrotaan aina missä ollaan ja kuinka kauan, jne. Täysi-ikäinen toki saa päättää, mihin menee ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta täysi-ikäinenkin on ilmoitusvelvollinen, myös perheen vanhemmat. Nuorella ei ole yhtään vähempää sääntöjä.

Kyllä se uhmäikä kuitenkin taitaa johtua lapsen oman käsityskyvyn kehittymisestä ym. ja itsenäistymisestä. Se ei ole suinkaan vain ulkoisesta tekijästä johtuvaa kapinointia. Kuten ei ole murrosikäkään. Murrosikäkin on selitettävä täysin neurologisella tapahtumasarjalla, joka on omanlaisensa jokaisella henkilöllä, mutta sen olemassaolo on kuitenkin todennettavissa.

 

[.....]

Ei uhmaikä johdu sisäisestä vaan ulkoisesta. Ja se ulkoisesta johtuva kapinointi on se, minkä vuoksi aivot toimivat eri tavalla. Eikä se kapinointi ole mitenkään tarpeellista.

Kasvaminen, oman ajattelun ja vastuun opettelu kuuluu toki nuoren ikään, mutta senkin voi hoitaa ilman kapinointia. Sääntöjä silti nuorella on, ja sanktioita -- onhan meillä aikuisillakin kymmeniä, ellei satoja, sääntöjä, joita pitää noudattaa sanktioiden uhalla. Jos aikuinen ei siivoa kämppää, tulee häätö, jos aikuinen on myöhässä töistä, tulee potkut, jne. Perheen kanssa toki omat säännöt, eli perheelle puhutaan kohteliaasti ja kuunnellaan muita ja kerrotaan aina missä ollaan ja kuinka kauan, jne. Täysi-ikäinen toki saa päättää, mihin menee ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta täysi-ikäinenkin on ilmoitusvelvollinen, myös perheen vanhemmat. Nuorella ei ole yhtään vähempää sääntöjä.

Kyllä se johtuu (kuten kaikki ihmisen toiminta ja ajattelu) sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä.
Ja tottaki sääntöjä pitää olla ja vaatimuksia pitää osata täyttää murrosiässäkin, mutta kyse on siitä kultaisesta keskitiestä. Kuten jo ensimmäisessä viestissäni muistaakseni kirjoitin, ei täysi säännöttömyys tai kasvatuksen puute ole hyväksi, aivan kuten ei ole liian tiukkakaan kuri.
Vastuuta, vapauksia, omaa valtaa, sääntöjä ja kuria sopivassa suhteessa, niin nuorella on parhaat edellytykset kasvaa itsenäiseksi ja itsevarmaksi aikuiseksi.