niin miten voi korjata parisuhteen kun omat tunteet on hävinneet?
koko tarina on aika pitkä. Olemme olleet pian kymmenen vuotta naimisissa. Lapsia on kaksi 2 ja 5 vuotiaat.
siis mieheni on aina ahdistunut isoista ihmisjoukoista ja sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on luonut stressiä ja ahdistusta. vuosia sitten mies alkoi syödä rauhoittavia koska ne toivat itsevarmuutta ja oli helpompi tehdä töitä päällikkönä. Mutta lääkeannokset ovat kasvaneet vuosien varrella koska teho on alkanut vähentyä. nyt sitten mies miettii lääkkeiden lopetusta ja työstä luopumista kun ilman lääkkeitä työ on liian stressaavaa.
mutta miten suhde on mennyt solmuun. No siis seksielämä on alusta asti ollut heikkoa koska miehellä siinä ongelmia ja ahdistui siitä sitten. lapset on tehty ruiskulla koska seksissä ongelmia. seksielämä loppui kokonaan ennen esikoista eli 5 vuotta sitten.
se on yksi asia mikä itseä on vaivannut.
ja se että toista pitää koko ajan vakuutella joka asiassa kun häntä ahdistaa niin itse on siihen väsynyt.
yksin oon saanut valvoa lasten kanssa koska mies ei ole koskaan jaksanut valvoa. suurimmaksi osaksi lapset oon yksin hoitanut että mies on vaan leikkinyt lasten kanssa mutta kaiken muun itse oon hoitanut.
eli oon väsähtänyt kun itsekin oon silti ollut töissä esikoisen ja kuopuksen välissä ja nyt taas olen töissä.
esikoinen oli ensimmäiset kolme vuotta vielä kova valvottamaan niin väsyin siinä kun yksin hoidin.
kodin oon hoitanut yksin ja tuntuu tietysti molempia rassaavan kun valitan siitä että saan aikuisen miehen sotkuja siivota.
jotenkin kyllästyin ja petyin mieheen kun on luvannut maat ja mannut että valvoo ja hoitaa lapsia mutta koskaan ei hoitanut.
en tiedä miten voisin uudelleen löytää tunteet ja mies on niin ahdistunut nyt kun yrittää lopettaa lääkkeet.
tuntuu että oon hirveä vaimo kun en jaksa koko ajan vakuutella toista.
en oo viitsinyt miehelle tunteista kertoa koska sekin ahdistais jos tietäis mitä mielessäni liikkuu.
tuntuu että elämä on mennyt hukkaan. miksen voinut saada miestä joka on mies.
mies hokee koko ajan että rakastaa ja sanoo kun en itse toistele sitä enkä suukottele enkä muuta mutta kun en tunne mitenkään enää vetoa.
olisin halunnut seksielämän mutta vuosien varrella opin elämään ilman ja enää mies ei kiinnosta.
mitä ihmettä tässä pitää tehdä?
taidan olla todella huono vaimo kun en ymmärrä miestä!
koko tarina on aika pitkä. Olemme olleet pian kymmenen vuotta naimisissa. Lapsia on kaksi 2 ja 5 vuotiaat.
siis mieheni on aina ahdistunut isoista ihmisjoukoista ja sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on luonut stressiä ja ahdistusta. vuosia sitten mies alkoi syödä rauhoittavia koska ne toivat itsevarmuutta ja oli helpompi tehdä töitä päällikkönä. Mutta lääkeannokset ovat kasvaneet vuosien varrella koska teho on alkanut vähentyä. nyt sitten mies miettii lääkkeiden lopetusta ja työstä luopumista kun ilman lääkkeitä työ on liian stressaavaa.
mutta miten suhde on mennyt solmuun. No siis seksielämä on alusta asti ollut heikkoa koska miehellä siinä ongelmia ja ahdistui siitä sitten. lapset on tehty ruiskulla koska seksissä ongelmia. seksielämä loppui kokonaan ennen esikoista eli 5 vuotta sitten.
se on yksi asia mikä itseä on vaivannut.
ja se että toista pitää koko ajan vakuutella joka asiassa kun häntä ahdistaa niin itse on siihen väsynyt.
yksin oon saanut valvoa lasten kanssa koska mies ei ole koskaan jaksanut valvoa. suurimmaksi osaksi lapset oon yksin hoitanut että mies on vaan leikkinyt lasten kanssa mutta kaiken muun itse oon hoitanut.
eli oon väsähtänyt kun itsekin oon silti ollut töissä esikoisen ja kuopuksen välissä ja nyt taas olen töissä.
esikoinen oli ensimmäiset kolme vuotta vielä kova valvottamaan niin väsyin siinä kun yksin hoidin.
kodin oon hoitanut yksin ja tuntuu tietysti molempia rassaavan kun valitan siitä että saan aikuisen miehen sotkuja siivota.
jotenkin kyllästyin ja petyin mieheen kun on luvannut maat ja mannut että valvoo ja hoitaa lapsia mutta koskaan ei hoitanut.
en tiedä miten voisin uudelleen löytää tunteet ja mies on niin ahdistunut nyt kun yrittää lopettaa lääkkeet.
tuntuu että oon hirveä vaimo kun en jaksa koko ajan vakuutella toista.
en oo viitsinyt miehelle tunteista kertoa koska sekin ahdistais jos tietäis mitä mielessäni liikkuu.
tuntuu että elämä on mennyt hukkaan. miksen voinut saada miestä joka on mies.
mies hokee koko ajan että rakastaa ja sanoo kun en itse toistele sitä enkä suukottele enkä muuta mutta kun en tunne mitenkään enää vetoa.
olisin halunnut seksielämän mutta vuosien varrella opin elämään ilman ja enää mies ei kiinnosta.
mitä ihmettä tässä pitää tehdä?
taidan olla todella huono vaimo kun en ymmärrä miestä!