miten kirkkoon liitytään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TooQT2BSTR8
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

TooQT2BSTR8

Aktiivinen jäsen
13.02.2008
3 251
0
36
mä olen eronnut kirkosta pari vuotta sitten syistä, jotka enää eivät tunnu oikeilta. toisin sanoen jumalkuvani on muuttunut ja paljon ja musta tuntuu että olen ehkä tulossa uskoon.
miten kirkkoon liitytään kun siitä on jo kerran eronnut?
mistä voin tietää tulleeni uskoon kun teen edelleen niitä pahoja asioita, joita tein jo aiemmin?
rakastaako jumala mua tämmöisenä syntisenä, vaikka olen tehnyt niin paljon pahaa?
 
Jumala rakastaa jokaista. Hän antoi poikansa, jotta pelastuisimme. Jeesus tuli nimenomaan syntisiä, eli meitä jokaista varten. Kirkkoon voi liittyä uudestaan, mihin kirkkoon haluat liittyä
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunapäänäpersienä:
Eli marssin vaan tonne meidän ev.lut. kirkon virastolle ja liityn uudelleen?
tarviiko enää niitä mitään uskontunnustuksia lausua siellä? :ashamed:

ei tarvi...ne on riparilla kyselty jo :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunapäänäpersienä:
Eli marssin vaan tonne meidän ev.lut. kirkon virastolle ja liityn uudelleen?
tarviiko enää niitä mitään uskontunnustuksia lausua siellä? :ashamed:

Varma en ole, mutta tuskin sun mitään tarvii todistella.

Tervetuloa vaan taas seurakuntayhteyteen. :hug:
Virastosta saat varmaan hyvät neuvot liitymiseen.
 
Sinä tulet uskoon rukoilemalla Jumalaa antamaan syntisi anteeksi.
Itse et kykenekään elämään synnittömänä, vaan pikkuhiljaa Jumalan Henki ohjaa ajatusmaailmaasi ja sitä kautta tekemisiäsi, ja alat tekemään niitä asioita jotka on oikein.
Uskominen on ainoa asia jonka ihminen pystyy tekemään "sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa kuolemaan ja jokainen joka Häneen uskoo pelastuu" Joh.3:16

Ja Jumala rakastaaa ja pelastaa jokaisen juuri sellaisena kun hän on!
 
ai se käy niin helposti.
mietin vaan ihan tyhmiä asioita tuohon liittymiseen liittyen :ashamed: :ashamed: mä kun oon aina toitottanut olevani niin kristinuskoa vastaan ja että mähän en kirkkoon halua liittyä ja mun lapsia ei kasteta jne jne. nyt häpeän kovasti puheitani. mietin vaan et mitäkähän kaikki sanoo ku pyörränkin puheeni... mua pelottaa että koko mun persoona muuttuu semmoiseksi nyssykäksi ja mä en oo enää mä, jos päästän Jeesuksen mun elämääni ihan tosissaan. mietin ihan liikaa et mitä ihmiset ajattelee, jos mä,kristinuskon vihaaja numero 1, tunnustan että olen uskossa. vai olenko mä edes, kun mietin noin tyhmiä asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunapäänäpersienä:
ai se käy niin helposti.
mietin vaan ihan tyhmiä asioita tuohon liittymiseen liittyen :ashamed: :ashamed: mä kun oon aina toitottanut olevani niin kristinuskoa vastaan ja että mähän en kirkkoon halua liittyä ja mun lapsia ei kasteta jne jne. nyt häpeän kovasti puheitani. mietin vaan et mitäkähän kaikki sanoo ku pyörränkin puheeni... mua pelottaa että koko mun persoona muuttuu semmoiseksi nyssykäksi ja mä en oo enää mä, jos päästän Jeesuksen mun elämääni ihan tosissaan. mietin ihan liikaa et mitä ihmiset ajattelee, jos mä,kristinuskon vihaaja numero 1, tunnustan että olen uskossa. vai olenko mä edes, kun mietin noin tyhmiä asioita.

Unohda muut.
Teet ratkaisut vain omaksi parhaaksesi, et naapureille. Se on sinun elämäsi.
Anteeksi saat kaiken ja epäilyt kuuluu etsikkoaikaan. Eli ihan tavallisia mietteitä sulla on. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunapäänäpersienä:
voi tietysti, mutta jotenkin mä kaipaan sellaista yhteisöllisyyttä.

Onkohan se seurakunta jotenkin erilainen, kuin silloin kun edellisen kerran olit jäsenenä, olitko aktiivinen jäsen? Mietin vaan, että löydätkö sieltä sitä yhteisöllisyyttä, jota kaipaat.
 
älä huoli Jumala rakastaa sua ihan varmasti!Tiedän oma kohtasesti mä olen uskovaisesta perheestä ja lapsena olin uskossa mutta teini iässä mulla oli ns.etsikko vaihe elin hyvin kaks naamasta elämää ja siinä välissä ehti tapahtua kaikkea mitä ei paljon halua muistellaakkaan...mä olin viimesen päälle tuhlaaja lapsi uskovaisten seurassa olin uskovainen mutta kun kaverit tuli pyytään ryyppään niin käänsin kelkkani ja uskon asiat sai unohtua mun piti valita joko kaverit tai usko.Eikä se todellakaan käyny helposti!Uudistuin 2000v.tapasin mieheni joka hyväksy mut uskovaisena ja kaikinpuolin omana itsenäni ja 2003v.miehenikin tuli uskoon.Edelleenkään mulla ei ole paljon uskovia ystäviä mutta ei se mitään mulle riittää että mulla on mieheni jonka kans voin jakaa kaikki asiani ja vahvistetaan yhdessä toinen toistamme uskon tiellä.Emmä edelleenkään ole täydellinen ihan samanlainen tuittu pää kun ennenkin:) Mut ei mun tarvikkaan olla kun Jumala rakastaa mua semmosena kun oon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunapäänäpersienä:
ai se käy niin helposti.
mietin vaan ihan tyhmiä asioita tuohon liittymiseen liittyen :ashamed: :ashamed: mä kun oon aina toitottanut olevani niin kristinuskoa vastaan ja että mähän en kirkkoon halua liittyä ja mun lapsia ei kasteta jne jne. nyt häpeän kovasti puheitani. mietin vaan et mitäkähän kaikki sanoo ku pyörränkin puheeni... mua pelottaa että koko mun persoona muuttuu semmoiseksi nyssykäksi ja mä en oo enää mä, jos päästän Jeesuksen mun elämääni ihan tosissaan. mietin ihan liikaa et mitä ihmiset ajattelee, jos mä,kristinuskon vihaaja numero 1, tunnustan että olen uskossa. vai olenko mä edes, kun mietin noin tyhmiä asioita.

ei sun oma persoonasi mikskään muutu (nyssykäx) vaikka uskoon tuletkin, Jumala on luonut sinut sellaiseksi kun olet. sä suutut ja hermostut, itket ja naurat ja hulluttelet ihan niin kun ennenkin, erona on se että sulla on rauha sydämessäsi.
Raamatussa sanotaan että "Hän antaa voiman olla Hänen todistajansa" eli ei sun tarvii heti mennä katoilta julistamaan että olet uskossa, vaan sopivan tilaisuuden tullen voit kertoa sydämesi uskosta
 

Yhteistyössä