Miten kertoo terapeutille? :(

[ahdistunuttt]

Aina vaan kaunistelen sitä oloa sillon kun tavataan, on vaan niin vaikee puhuu kasvotusten. Mä tiiän että ne yrittää vaan auttaa mutta kun en pysty luottamaan siihen..! Ahistuksesta on niin vaikee puhua, vaikka se varmaankin vois auttaa.
Viiltelystä ei oo puhuttu koskaan, mut tulin siihen tulokseen että se on pakko saaha loppumaan, veitsi meni jo liian syvälle käteen. Osui verisuoneen ja verta tuli ihan hirveesti. Mut miten viiltelyn muka saa loppumaan ku se tulee mieleen sillonkun ahistaa extrapaljon... Toi viiltelyhaava joka tuli reilu tunti sit, vaatis varmaan tikit tmv, mut en vaan pysty menee mihinkään päivystykseen sen takii. Pelottaa ihan hitosti. Mutta ku en mee ni pelottaa että sinne haavaan menee joku bakteeri ja aiheuttaa jonkun tulehduksen tmv. 1cm pituinen haava jossa näkyy keskellä sellanen pistohaava... Tai ainakii pitäs saaha joku suojaamaan sitä bakteereilta ja kaiken maailman pöpöiltä.

Varmaan auttais jos kirjottais kaikki puhuttavat asiat paperille, mut en tiiä jäiskö se paperi antamatta sille.

Mä tarviin apua tähän! En todellakaan haluu tän ajautuvan siihen että terä osuu ranteeseen jossa isompia verisuonia..!! Tai että ahistuksissani ajaudun viel itsariin...

Äsken koko viiltely alkoi siitä ku riitelin viestien välityksellä eräänkaa ja hermostuin koska se vääristeli ikivanhoja asioita! Tiiän miten ne asiat todellisuudessa meni mut se vaan aiheutti hillittömän raivoitku-ahistuksen äsken!

 

[vierailija]

Hyvä ajatus olisi kirjoittaa kirje terapeutille, kuten itsekin olet miettinyt.

Viiltely helpottaa toki tuskaa pahimmalla hetkellä ja vie ajatukset kivun kautta muualle, mutta kuten itsekin tiedät, villtelystä olisi hyvä päästä eroon. Ymmärrän, että sinua pelottaa kertoa viiltelystä ja oman pahan olon näyttäminen on todella ahdistavaa, mutta jos luotat terapeuttiisi ja hän haluaa sinua aidosti auttaa, niin sinun kannattaa todellakin yrittää kertoa hänelle.

Ja jos haava on paha, niin hoida sitä nyt parhaasi mukaan, kuten nyt teetkin. Jos näyttää pahalta, niin mene rohkeasti terveyskeskukseen ja kerro mitä tapahtui. Kyllä he haluavat auttaa sinua siellä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että olosi paranisi pian. Olet rohkea, kun uskallat hakea apua!

 

[vierailija]

Aina vaan kaunistelen sitä oloa sillon kun tavataan, on vaan niin vaikee puhuu kasvotusten. Mä tiiän että ne yrittää vaan auttaa mutta kun en pysty luottamaan siihen..! Ahistuksesta on niin vaikee puhua, vaikka se varmaankin vois auttaa.
Viiltelystä ei oo puhuttu koskaan, mut tulin siihen tulokseen että se on pakko saaha loppumaan, veitsi meni jo liian syvälle käteen. Osui verisuoneen ja verta tuli ihan hirveesti. Mut miten viiltelyn muka saa loppumaan ku se tulee mieleen sillonkun ahistaa extrapaljon... Toi viiltelyhaava joka tuli reilu tunti sit, vaatis varmaan tikit tmv, mut en vaan pysty menee mihinkään päivystykseen sen takii. Pelottaa ihan hitosti. Mutta ku en mee ni pelottaa että sinne haavaan menee joku bakteeri ja aiheuttaa jonkun tulehduksen tmv. 1cm pituinen haava jossa näkyy keskellä sellanen pistohaava... Tai ainakii pitäs saaha joku suojaamaan sitä bakteereilta ja kaiken maailman pöpöiltä.

Varmaan auttais jos kirjottais kaikki puhuttavat asiat paperille, mut en tiiä jäiskö se paperi antamatta sille.

Mä tarviin apua tähän! En todellakaan haluu tän ajautuvan siihen että terä osuu ranteeseen jossa isompia verisuonia..!! Tai että ahistuksissani ajaudun viel itsariin...

Äsken koko viiltely alkoi siitä ku riitelin viestien välityksellä eräänkaa ja hermostuin koska se vääristeli ikivanhoja asioita! Tiiän miten ne asiat todellisuudessa meni mut se vaan aiheutti hillittömän raivoitku-ahistuksen äsken!

Hei ystävä,

mahtavaa että uskalsit kirjoittaa asiasta tänne!

Helppo sanoa, mutta älä pelkää tai häpeä puhua oireistasi.

En ole itse terapeutti, mutta työskentelen hoitajana mm. ahdistuksesta kärsivien ihmisten kanssa. Terapeuttisi työnkuvaan nimenomaan kuuluu auttaa sinua näissä asioissa.
Ne asiat jotka jäävät vain sinun tietoosi ovat terapeutin avun ulkopuolella.
Ahdistuksesi kuulostaa voimakkaalta ja on varmasti todella raskas taakka, lisäksi se että joudut vielä salailemaan sitä.
Tuhlaat omaa aikaasi hoitoon, jos et avaa suutasi siitä mikä oikeasti on vialla.

Tuo lappu on hyvä idea. Tai sitten voit miettiä keskustelunavauksen valmiiksi.
Vaikka "mun täytyy kertoa itsestäni yksi tosi vaikea asia. Huomaan että helposti kaunistelen kuulumisiani...". Tai voit lähettää tekstarin etukäteen.
Kunhan saat kerrottua.
Ja kun saat kerrottua ensimmäisen kerran, uskon vahvasti että olosi kevenee heti.

Nyt vielä palatakseni tähän tilanteeseen juuri nyt, suosittelen että menet päivystykseen näyttämään haavasi.
Voit myös soittaa kriisikeskukseen jos tarvitset keskustelutukea ennenkuin saat mentyä päivystykseen.

Voimia rakas ystävä, muista että et todellakaan ole yksin näiden oireidesi kanssa. Nämä asiat eivät näy päällepäin, mutta uskon että yllättyisit miten moni näistä hiljaa kärsii.

 

[ahdistunuttt]

Hei ystävä,

mahtavaa että uskalsit kirjoittaa asiasta tänne!

Helppo sanoa, mutta älä pelkää tai häpeä puhua oireistasi.

En ole itse terapeutti, mutta työskentelen hoitajana mm. ahdistuksesta kärsivien ihmisten kanssa. Terapeuttisi työnkuvaan nimenomaan kuuluu auttaa sinua näissä asioissa.
Ne asiat jotka jäävät vain sinun tietoosi ovat terapeutin avun ulkopuolella.
Ahdistuksesi kuulostaa voimakkaalta ja on varmasti todella raskas taakka, lisäksi se että joudut vielä salailemaan sitä.
Tuhlaat omaa aikaasi hoitoon, jos et avaa suutasi siitä mikä oikeasti on vialla.

Tuo lappu on hyvä idea. Tai sitten voit miettiä keskustelunavauksen valmiiksi.
Vaikka "mun täytyy kertoa itsestäni yksi tosi vaikea asia. Huomaan että helposti kaunistelen kuulumisiani...". Tai voit lähettää tekstarin etukäteen.
Kunhan saat kerrottua.
Ja kun saat kerrottua ensimmäisen kerran, uskon vahvasti että olosi kevenee heti.

Nyt vielä palatakseni tähän tilanteeseen juuri nyt, suosittelen että menet päivystykseen näyttämään haavasi.
Voit myös soittaa kriisikeskukseen jos tarvitset keskustelutukea ennenkuin saat mentyä päivystykseen.

Voimia rakas ystävä, muista että et todellakaan ole yksin näiden oireidesi kanssa. Nämä asiat eivät näy päällepäin, mutta uskon että yllättyisit miten moni näistä hiljaa kärsii.

Mä en pysty menee päivystykseen, pelottaa että lääkäri pakottais osastolle, vaikka eihän pelkkä itsetuhoisuus voi olla sinne täysi-ikäisellä syynä? Eikä olis rahaa tulla sieltä mitenkään pois yöllä.

Ajattelin laittaa terapeutille tekstiviestin tosta jutusta koska haluan saada ton viiltelyn loppumaan..!

 

[vierailija]

Mä en pysty menee päivystykseen, pelottaa että lääkäri pakottais osastolle, vaikka eihän pelkkä itsetuhoisuus voi olla sinne täysi-ikäisellä syynä? Eikä olis rahaa tulla sieltä mitenkään pois yöllä.

Ajattelin laittaa terapeutille tekstiviestin tosta jutusta koska haluan saada ton viiltelyn loppumaan..!

Oman kokemukseni mukaan tahdonvastaisesti osastolle otetaan aivan liian myöhään ihmisiä. Valitettavasti uskon jopa niinpäin, että sinun voisi olla vaikeaa päästä osastolle vaikka haluaisit.

Laita ihmeessä tekstari terapeutille, tai sähköposti, vaikka nyt heti.
Pääasia että saat tämän asian päivänvaloon.
Ja sitten vain menet seuraavaan tapaamiseen, sinun ei tarvitse etukäteen edes miettiä miten lähdette asiaa purkamaan.

Ahdistuksesta on mahdollista päästä eroon, oikeasti.
Jonain päivänä sä vielä mietit, että missä se puristava tunne on rinnasta.

 

[vierailija]

Vahva luottamus terapeuttiin vie aikansa. Asiat avautuvat kuin sipulissa kuorikerros kerrallaan. Koska koet nyt tarvetta kertoa viiltelystäsi on se selkeä merkki siitä, että alat olemaan valmis kertomaan terapeutillesi siitäkin. Joten jos on vaikea kertoa viiltelystä niin kuin se on, niin voisitko kokeilla sitäkin että kerrot haluavasi kertoa vaikeasta asiasta. Voitte käsitellä ihan sitäkin, miksi et halua kertoa mitä et halua kertoa. Siitä seuraavalla kerralla olet ehkä ylittänyt pelkosi kertoa viiltelystäsi. Sinulta ei vaadita, eikä odoteta terapiassa yhtään mitään muuta kuin saada auttaa sinua. Sinun ehdoilla mennään ja ilmaiset itseäsi haluamallasi tavalla. Joskus vie aikaa huomata jo sekin, ettei uskalla puhua. Se on myös edistystä paranemisen tiellä.

Jos et uskalla mennä näyttämään nyt haavaasi, niin käy edes apteekissa kysymässä hoitoaineita. Osaavat ne sielläkin neuvoa ja jos näkevät, että pitää mennä lääkärille, niin sanovat kyllä.