Miten kertoa lapsille et isi vakavasti sairas...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surumieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surumieli

Vieras
Mies vakavasti sairaana (maksa sökö) ja sairaalasta sanoivat et vointi mennyt alaspäin. Miten ihmeessä mä kerron noille lapsille 5 ja 6 v et voi olla et isi ei enää tuu kotiin. Huomenna meen kattomaan. Sitäkin mietin et otanko lapset mukaan vai enkö. Tuntuu vaan niin pahalta viedä lapset kattomaan isäänsä joka siis tosi huonona.
 
Kyllä meille ainakin neuvottiin syöpä sopeutumisvalmennuksessa että asioita pitää puhua suoraan ja antaa lapselle tilaisuus hyvästellä sekä selittää kuolemaa niin lapsentajuisesti kuin osaa. Ettei henkilö vaan yhtäkkisen, pelottavan, mystisesti katoa ja sitten sanotaan että hän on kuollut.Lapset voi alkaa pelkään että toinenkin vanhempi katoaa( kuolee) samoin yhtäkkiä. Toki ennen sairaalaan menoa kannattaa lapsia valmistaa siihen mitä he näkevät ( tipat eril. ihonväri jne...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä:
Kyllä meille ainakin neuvottiin syöpä sopeutumisvalmennuksessa että asioita pitää puhua suoraan ja antaa lapselle tilaisuus hyvästellä sekä selittää kuolemaa niin lapsentajuisesti kuin osaa. Ettei henkilö vaan yhtäkkisen, pelottavan, mystisesti katoa ja sitten sanotaan että hän on kuollut.Lapset voi alkaa pelkään että toinenkin vanhempi katoaa( kuolee) samoin yhtäkkiä. Toki ennen sairaalaan menoa kannattaa lapsia valmistaa siihen mitä he näkevät ( tipat eril. ihonväri jne...)

No tota mä just mietin et miten ulkonäkö muuttunut ja kaikki ne letkut jne... jääkö lapsille sit joku kammokuva. Mut ehkä mä kummiskin otan lapset mukaan kaikesta huolimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surumieli:
Mies vakavasti sairaana (maksa sökö) ja sairaalasta sanoivat et vointi mennyt alaspäin. Miten ihmeessä mä kerron noille lapsille 5 ja 6 v et voi olla et isi ei enää tuu kotiin. Huomenna meen kattomaan. Sitäkin mietin et otanko lapset mukaan vai enkö. Tuntuu vaan niin pahalta viedä lapset kattomaan isäänsä joka siis tosi huonona.

sä voisit siellä sairaalassa sanoa hoitajalle, että tarttis esim. psykologin tai papin "apua" siinä miten kertoa asiasta lapsille. Osaisivat neuvola "oikeita sanoja" lapsen iät huomioiden.
 
Varmaan todella rankkaa, mut ota toki lapset mukaan isää katsomaan...
Mä ainakin haluaisin nähdä mun lapset jos olisin sairaalan vuoteella.... :hug: :hug:
Voimia ja jaksamista!!!
 
Mä varmastikin ottaisin jonkun tukihenkilön mukaan, jotta saisin ensin hetken olla kaksin miehen kanssa, ja siltä varalta, että saan itse ihan kauhean pillityskohtauksen, josta ei tule loppua. Varmastikin veisin lapset myös, jos tosiaan noin paha tilanne teillä on. Mutta yksin en lähtisi lasten kanssa.

valtavasti jaksamisia...
 
Lapset kuitenkin miettii, missä isi, mitä isille kuuluu jne. Minusta asian kertominen rauhassa, omassa kodissa olisi viisainta. Ihan omin sanoin, että isi on sairastunut ja tarvitsee nyt kovasti hoitoa ja voimme vain rukoilla, että hoito auttaa. Menkää katsomaan iskää yhdessä, kerro etukäteen osastolle tulostanne ja ole yhteydessä miestäsi hoitavaan hoitajaan joka osaa kertoa miehen nykyisen kunnon sekä valmistella miestäkin vierailuun jos hän on tajuissaan. Älä epäröi pyytää apua sairaalan pastorilta. Käyttäkää kaikki tuki avuksenne!

Toivon teille voimia selvitä yhdessä surullisten päivien yli. Muistot elävät sydämissä.
 
Tänään just viimeksi kysyivät koska isi pääsee pois sairaalasta, en vaan silloin vielä tiennyt et tilanne huonontunut. Saatana et tää tuntuu pahalta vaikka kyllähän tuo tavallaan oli ootettavissa et maksa pettää jossain vaiheessa kun vuosien kaljan tissuttelu takana mut silti...
 
Istu lasten kans alas, otat lapset kainaloon ja kerrot että isä on sairaana ja että vointi on HUONO! Lapsen on "hyvä" saada valmistautua siihen mitä tulee kohtaamaan (vaikka eivät sitä ymmärtäisikään). Isä on heille tärkeä henkilö, josta he välittävät ja joka välittää lapsista! Niin kuin jo joku aikaisemmin mainitsi lapset on hyvä ottaa mukaan, jotta näkevät, että isä on IHAN OIKEASTI sairas..ja jos käy surullusesti, että kuolee, niin lasten on helpompi käsitellä asia, kun isä ei vain katoa!
Mä vielä soittaisin etukäteen sairaalaan, että laittaisivat huoneen nätisti esim. tippaletkuja voidaan laittaa huomaamattomammaksi ja "ylimääräisiä" tavaroita "poistaa" ja esim. hiukset on nätisti jne!
Lapset voivat myös viedä isälle sairaalaan esim. teidän perhekuvan tai piirustuksensa!
VOIMIA RANKKAAN ELÄMÄNTILANTEESEEN!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tänään just viimeksi kysyivät koska isi pääsee pois sairaalasta, en vaan silloin vielä tiennyt et tilanne huonontunut. Saatana et tää tuntuu pahalta vaikka kyllähän tuo tavallaan oli ootettavissa et maksa pettää jossain vaiheessa kun vuosien kaljan tissuttelu takana mut silti...

varmasti ON vaikeaa! Pidä myös itsestäsi huolta!
 
Ota ihmeessä lapset mukaan! Valmistele vähän, että tietävät, jos isi näyttää jotenkin erityisen hurjalta. Ja miehelle kannattaa ehkä kertoa etukäteen ni voi saada vaikka siks aikaa jotain kipulääkettä? Eikä vielä kannata mahdollisesta kuolemasta puhua. Isi on vaan kovasti sairas. Ja jos lapset tai isi ottaa asian puheeksi, annat mennä omalla painollaan. Voimia.
 
No käytiin tänään lasten kanssa kattomassa isiä sairaalassa ja olikin eiliseen verrattuna virkeämpi hoitajien mukaan. Syötettynä söikin ihan hyvin ja jaksoi olla valveilla sen ajan kun käytiin. Lapset eivät vaan uskaltaneet tulla isäänsä kattomaan vaan jäivät käytävälle. Kotona olin kertonut et isi voi olla erinäköinen niin oisko sitä sitten peljänneet ja olihan tuo mies kyllä tosi surkeen näköinen. Jospa se tästä ja mieskin saa asiansa kuntoon, niin fyysisen kuin psyykkisen terveytensäkin.
 
Voimia sulle paljon. Itsellä puoliso oli kesällä neljä viikkoa sairaala hoidossa ja alussa todella huonossa kunnossa. Nyt voi jo paremmin. Oli todella raskasta aikaa käydä sairaalassa, huolehtia lapsesta ja hoitaa kotityöt. Lisäksi itsellä oli suru ja huoli tilanteesta. Hakeuduin psykiatrisen sairaanhoitajan luokse juttelemaan ja lastensuojelusta olen myös saanut paljon keskustelu apua. Tietysti läheisten tuki on myös tärkeä. Tärkeintä on että pidät huolen itsestäsi jotta jaksat.
 
tuosta sairaalaan menosta kommentoin. Itse menetin mummini 8 vuotiaana. Vaikka olin "jo" kahdeksan, kuolema ja ihmisen häipyminen elämästä oli vierasta. Kiitän äitiäni siitä, että vei minut katsomaan mummiani vielä viimeisen kerran sairaalaan. Mummi oli jonkinasteisessa koomassa, ei reagoinut puheeseen ym. mutta sen näkemisen jälkeen oli jotenkin helpompi hyväksyä mummin kuolema. Jos olisin nähnyt mummin viimeistä kertaa hyvissä voimissaan keittelemässä kahvia kuten ennenkin, hänen poistumisensa olisi ollut paljon vaikeampaa ymmärtää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kikka:
Ap, anteeksi jos utelen, mutta kuinka paljon miehesi joi? Itsekin olen huolissaan oman mieheni kaljan lipittelystä =(

Siis tosi paljon. Vähintään sixpäkki kaljaa päivässä, joskus varmaan enemmänkin ja tuo juominen päivittäistä. Jatkunut jo kauan, useita vuosia mutta paheni entisestään kolme vuotta sitten.
 
Mun mielestä lapsille pitää kertoa MIKSI se isä on niin huonossa kunnossa. Eli reilusti oikea, todellinen syy, eli juopottelu. Jospa jäis edes lapsille pääkoppaan muhimaan kannattaako yletön lipittäminen...
 

Yhteistyössä