Miten kertoa lapselle syntyperästään?

Meillä siis tilanne että lapsi ei ole mieheni biologinen, lapsi ei tätä tiedä vielä vaan on kasvanut alusta alkaen tämän miehen kanssa ja pitää isänään, bio isä ei ole koskana ollut kuvioissa mukana.. ulkonäöllisesti ei juuri huomaa että lapsi ei ole isänsä biologisesti, ja ihmiset eivät asiaa edes osaa kyseenalaistaa..
Uudet tuttavat ja ystävät, siis josta eivät minua ole aiemmin tunteneet eivät asiasta tiedä enkä ole sitä heille kertonutkaan, myös miehen ja minun kaikki sukulaiset eivät tiedä totuutta..

Missä vaiheessa lapselle olisi parasta kertoa hänen syntyperästään ja miten?
Lapsi on nyt 5vuotias..

 

Sitten kun lapsi tajuaa asioita ja pystyy hyväksymään ja käsittelemään sen mielessään.

 

Heti, ihan nyt heti, että ehtii ennen koulun alkua ajatella ja sopeutua. Perhesuhteet on kovan keskustelun alla ekaluokkalaisilla ja vaikka lapsi olisi kasvanut tietäen aina, että biologinen isä on muualla, niin se saattaa hävettää koulussa.

 

Mä odottaisin vielä kauan. Tuon ikäisellä menee helposti sekaisin käsitteet "biologinen isä" ja "oikea isä".

 

Onko kellään ollut samanlaista tilannetta, missä iässä lapsi osaa tällaiset tilanteet käsitellä?
Hän on niiiiiiiiin ylpeä isänsä puoleisesta suvustaan ja syntyperästään että tuntuisi pahalta rikkoa se..

 

Tuleeko kertomalla vain pahaa mieltä kaikille...?

 

Tuleeko kertomalla vain pahaa mieltä kaikille...?

Tätä minäkin mietin..

 

Tietääkö oikea isä olevansa isä?

 

mä sain tietää n. 9 vuotiaana että mulla oli isosisko isän edellisestä liitosta... olin aina toivonut siskoa / veljeä mutta sairauden vuoksi olin ainoa lapsi. Mä ihmettelin aikani että jaa, mitenkäs aikuiset osaa pitää salaisuuksia näin kauan... Toisaalta osasin jo ajatella hieman omilla aivoillani enkä kokenut sitä suurena traumana että multa oli salattu jotain...

Mutta mitenkäs ois jos kysäisisitte vaikka joltain lapsi psykologilta jotta tiedätte sitten mitä odottaa...

 

Mä odottaisin vielä kauan. Tuon ikäisellä menee helposti sekaisin käsitteet "biologinen isä" ja "oikea isä".

Ymmärrän tämän pointin, mutta miten selittää myöhemmin asian salaaminen? Kun asiaa keskustellaan kotona, niin ymmärrys kasvaa ja pikkuhiljaa lapsi erottaa nuo käsitteet. Nimenomaan kyllä kannattaa painottaa Oikean isän merkitystä.

 

Tietääkö oikea isä olevansa isä?

Ja tietääkö miehesi ettei ole isä?

 

Meidän 5-vuotiaalla ei olisi ainakaan mitään jakoa käsittää tuota asiaa. Ei ole tietoinen vielä edes siitä että toinen isoisä ei ole hänelle mitään sukua. Kerrotaan sitten joskus kun on valmiudet ymmärtää.

Mutta tuo on vähän erilainen lapsi, en tiedä ymmärtääkö keskiverto 5-vuotias tuollaisia asioita.

 

Mä tiedän yhden perheen missä esikoinen ei ole samaa bioalkuperää ku kaks muuta lasta. Pariskunta siis ei ollut yhdessä esikoisen saadessa alkunsa. Menivät raskausaikana naimisiin ja miehestä tuli siten siis automaattisesti myös esikoisen virallinen isä. Hän on myös se "oikea" isä, eli oli mukana synnytyksessä ja hoitanut lasta ensimmäisestä päivästä asti. Mielestäni pojalla on oikeus saada tietää joskus, mutta ehkä vasta aikuisena. Silloin tietää jo mitä eri termit tarkoittavat.

Ehkä pienelle tulisi liikaa hämmennystä jos nyt saisi tietää.

 

Kirjakaupasta kannattaisi kysellä, onko myynnissä lapsille suunnattua kirjaa erilaisista perheistä. Luulisi, että aiheesta on jo kirjoja tehty kun kuitenkin on niin erilaisia perhemalleja nykyään, on uusperheitä, adoptioperheitä jne. Ehkä tuollaista kirjaa lukemalla lapsen kanssa voisi ottaa puheeksi myös teidän perheen tilanne. Ehkä ei kannata kovin suurta numeroa tehdä asiasta heti alkuun. Kertokaa lapselle ensin asiasta vähän ja antakaa hänen sulatella asiaa. Varmasti hän haluaa kysellä asiasta enemmän ja sitten voitte kertoa lisää pikkuhiljaa. Jos lapsi ei ole vielä valmis käsittelmään asiaa, hän ei ehkä innostu kyselemään tarkemmin. Sitten vaan asiaa ottamaan esiin uudelleen vähän myöhemmin.

 

Eihän tuon ikäinen sitä voi ymmärtää, jos sellaisista asioista ei puhuta, mutta kyllä lapsi oppii käsittämään ja käsittelemään, kun ei jää asian kanssa yksin, vaan vanhemmat auttavat siinä. Ei se yhdessä viikossa ole loppuun ajateltu, vaan siihen on autettava kasvamaan.

 

Tietääkö oikea isä olevansa isä?

Ja tietääkö miehesi ettei ole isä?

Mieheni tietää että ei ole isä, tavattiin kun olin raskaana
ja bio isälle kerroin, mutta ei uskonut ja hävisi kuin tuhka tuuleen, enpä ole tyyppiä sen koommin nähnyt..

 

Tietääkö oikea isä olevansa isä?

Ja tietääkö miehesi ettei ole isä?

Mieheni tietää että ei ole isä, tavattiin kun olin raskaana
ja bio isälle kerroin, mutta ei uskonut ja hävisi kuin tuhka tuuleen, enpä ole tyyppiä sen koommin nähnyt..

Henk. koht. olisin kertomatta. Jos kaikki ovat onnellisia nykyisessä tilanteessa, niin miksi aiheuttamaan turhaa surua.

 

Meillä oli tuo tilanne muuten mutta bio-isän vanhemmat kyllä pitävät tyttöön yhteyttä ja lomilla tyttö on heillä.
Koulun alkaessa kerroin sitten tytölle tästä asiasta, ja aluks tuntu että tein väärin ku tytölle tuli paha mieli siitä että "oikea isä" ei pidä yhteyttä, kyseli että eikö tykkää jne. Ja joskus puhu et haluaa mennä sinne, pyysin hänen vanhempiaan kertomaan hälle et oon tytölle kertonu ja jos haluaa tavata vai haluaako, mutta eipä tuosta ole mitään kuulunut, ei siis nappaa edelleenkään..

Nyt tyttö jo unohtanu koko homman, ainakin siis noin niin ku päällisin puolin arkielämässä, viime syksynä siis kerroin..

 

Mulla aikalailla sama tilanne. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia anonyymisti vaikka sähköpostilla. Vertaistukea kun tässä aiheessa on niin hankala löytää...

 

no tämä on vähän eri asia, mutta tunnen/tiedän viisi suunnilleen oman ikäistäni vauvana adoptoitua ihmistä. selvästi parhaiten asiaan ovat suhtautuneet ne kaksi, joille asiasta on kerrottu ihan pienestä pitäen, lapsen ikätasoon sopivin sanoin jne. ja iän myötä sitten vähän lisää. ne kolme, joille asiasta kerrottiin vasta murrosiässä tai täysi-ikäisenä, ottivat sen todella raskaasti (yksi jopa uhkaili itsemurhalla) ja olivat erittäin vihaisia vanhemmilleen siitä, että nämä olivat antaneet heidän elää niin kauan väärässä luulossa.

näyttäisi siis siltä että jos aiotte joskus asian kertoa, niin kannattaisi varmaan varovasti aloittaa jo nyt, esim. kertomalla että lapsella on toinenkin isä jota hän ei ole nähnyt (eikä ehkä tule näkemäänkään) mutta tämä ei mitenkään muuta "nykyisen"isän ja lapsen suhdetta ja tärkeyttä toisilleen.

jos taas ette kerro asiasta, niin vaarana on että hän saa sen kuitenkin joskus (aikuisena) selville, ja silloin on järkytys suuri. ja todennäköisesti saakin selville, viimeistään kun mies kuolee, niin lapsihan peri häneltä jotakin (ymmärtääkseni).

 

Suosittelen tavalla tai toisella, sopivassa tilanteessa, ottamaan asian puheeksi lapsen kanssa. Kaikenlaiset perhesalaisuudet jäytävät pinnan alla ja tuovat erilaisia jännitteitä koko perheen ja suvun yhdessäoloon. Jos asiasta puhutaan reilusti ja avoimesti, jännitteet hellittävät. Ei tarvitse salailla mitään tai jännittää, paljastuuko asia kenties joskus yllättäen eri asianosaisille ja miten kukakin reagoi. Turha tuollaisia salaisuuksia pitää yllä.

 

Mulla aikalailla sama tilanne. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia anonyymisti vaikka sähköpostilla. Vertaistukea kun tässä aiheessa on niin hankala löytää...

luo itsellesi nikki niin saan laitettua yksäriä, et varmaan tänne viitsi laittaa sähköposti osoitettasi..

 

jos taas ette kerro asiasta, niin vaarana on että hän saa sen kuitenkin joskus (aikuisena) selville, ja silloin on järkytys suuri. ja todennäköisesti saakin selville, viimeistään kun mies kuolee, niin lapsihan peri häneltä jotakin (ymmärtääkseni).

Jos bio ei ole kirjattu syntymätodistukseen isäksi, niin on aika epätodennäköistä että ikinä saa asiasta tietää.

 

Ehkä sitten kuitenkin :/

Tän mun tuttavaperheen kohdalla äiti kysyi multa neuvoa, silloin olin sitä mieltä, että tietenkin pitää kertoa lapselle. Nyt asenteeni on muuttunu, jotenkin vaikeeta ajatella kertovan sille lapselle...

Ehkä voisi selittää jotenkin kauniisti että äiti sai vauvasiemeniä toiselta mieheltä ennen ku tapasi isän? Tms?

 

Kulostaa hirmu tutulta... Mä tapasin mun nykyisen aviomiehen reilu 5 vuotta sitten kun hänen silloinen odotti... Mies tunnusti muksun mutta ei ole koskaan tavannut... Suhde äitiin kesti puolisen vuotta ja miehellä kaksi poikaa ennestään....