Miten kertoa lapselle erosta? Etenkin kun on aina niin isin tyttö.

  • Viestiketjun aloittaja jätetty
  • Ensimmäinen viesti
jätetty
Isä siis löytäyt uuden ja torstaina ilmoitti, että se on eron paikka. Tyttömme 7v on isovanhempien kanssa reissussa ja tulee huomenna kotiin. On aina ollut isin tyttö ja muutenkin todella herkkä ja voimakkaasti reagoiva lapsi. Koulussakin ilmeni loppuvuodesta kiusaamista yms.
Isä tekee reissuhommia, joten tyttö jää asumaan pääasiassa mun kanssa.
 
jätetty
Lapsen takia haluamme kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen tässä asiassa. Uudesta kumppanista ei lapselle kerrota. Jos isä nyt päättää sitten ihan loppuelämäkseen lyöttäytyä kimppaan uuden kanssa, niin lopputulos on lapsen kannalta parempi, jos ei saa tietää uuden olevan syy eroomme. Sillä ei tässä nyt kaikesta vihasta huolimatta auta, kuin miettiä tyttöä.
 
  • Tykkää
Reactions: Onnellinen yh -82
Peyote
Alkuperäinen kirjoittaja jätetty;29389217:
Lapsen takia haluamme kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen tässä asiassa. Uudesta kumppanista ei lapselle kerrota. Jos isä nyt päättää sitten ihan loppuelämäkseen lyöttäytyä kimppaan uuden kanssa, niin lopputulos on lapsen kannalta parempi, jos ei saa tietää uuden olevan syy eroomme. Sillä ei tässä nyt kaikesta vihasta huolimatta auta, kuin miettiä tyttöä.
Miten mies on voinut haluta jättää sun kaltaisen ihmisen, en ymmärrä! Olet älyttömän kiltti ja hyvä äitikin vielä.
 
  • Tykkää
Reactions: Onnellinen yh -82
Saraldo
Mun mielestä teidän pitäis kertoa niin, että isä kertoo lapselle asiasta, mutta sä olet vieressä lapsen tukena ja turvana. Ja olet oikeassa siitä, että ehkei kannata puhua siitä uudesta naisesta mitään. Ettei tyttö tosiaan heti suhtaudu häneen negatiivisesti.

Sulla on kyllä todella kurja tilanne :(.
 
jätetty
Moni varmaan nyt saa slaagin kommentistani, mutta... Me ollaan tytön kanssa Jumalan käsissä. Kyllä asiat järjestyy. Aikaahan kaikki vie meiltä jokaiselta. Ei tämä ole kenellekään helppoa. Haluaisin nyt vaan, että lapsemme pärjää.
 
  • Tykkää
Reactions: Onnellinen yh -82
"..."
No jo on aikoihin eletty. Ruksi seinään. Ensimmäinen aikuinen, vastuuntuntoinen yksilö tämän palstan historiassa tuli esiin jostain yhtäkkiä. Nämä kaikki Kosta jo etukäteen -tyyppiset äidit voivat nyt miettiä tätä ja ehkä jopa löytää vanhemmuuden ytimen.
No joo, ap:n kysymykseen; pitäisikö ottaa vaikka ulkopuolinen tueksi prosessiin? Perheneuvola/perheterapeutti tms?
 
  • Tykkää
Reactions: Onnellinen yh -82
Jätetty
Mulla oli mielessä idea, että riippuen tytön reaktiosta yms, niin ottaisin kouluun yhteyttä. Meidän tyttö on todella arka, pelokas ja käyttäytynyt aina huomiohakuisesti jne ja vaikea puhua tunteistaan. Voisi esim. terkkarilla jutella asiasta tms. En oikein tiedä.
Täytyy yhdessä kertoa. Meillä meni koko syksy huonosti. Tyttö on koko ajan kyllä aistinut tilanteen ja esim. jouluaattona ei ollut oma itsensä. Kerran isi sanoi tytölle muun keskustelun ohessa, että vaikka isi ja äiti asuisivatkin eri paikoissa, niin iskä rakastaa sua. Tyttö sai kauhean itkukohtauksen ja huusi vain "eieieieie ieieieieiei" otti kissan syliinsä ja juoksi kissan kanssa ulos leikkimökin taaksen itkemään.
 
Käännät asian niin hyväksi kuin mahdollista. Eron myötä lapsella säilyy edelleen kumpikin vanhempi, isän ja äidin rakkaus tai sen puute ei tarkoita sitä etteikö lasta rakastettaisi edelleen ihan yhtä paljon.
Positiivisena voitte esittää senkin että lapsella on tästä eteenpäin kaksi turvallista kotia ja toisen vanhemman täysi huomio siellä. Ehkä ero jopa kasvattaa herkkää lasta vahvemmaksi ja auttaa kestämään myöhempiä vastoinkäymisiä paremmin, kunhan te aikuiset hoidatte asiat lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Mä olen kahden jo aikuisen lapsen kanssa käynyt kipeän eron aikoinaan lävitse ja kyllä nuo siitä hengissä selvisivät ja ihan tasapainoisia aikuisia ovat.
Voimia sinulle!
 
Peyote
Alkuperäinen kirjoittaja jätetty;29389307:
No ehkä kaikella on tarkoituksensa. Ehkä kaiken sitten kuului mennä näin.
Joo saatat löytää tulevaisuudessa jonkun oikeesti suoraselkäisen miehen. Voi että, pistää vihaksi tommonen. Pitäis olla edes sen verran kanttia että pistää ensin poikki ja sitten vasta alkaa kattella uutta naista.
 
jätetty
Käännät asian niin hyväksi kuin mahdollista. Eron myötä lapsella säilyy edelleen kumpikin vanhempi, isän ja äidin rakkaus tai sen puute ei tarkoita sitä etteikö lasta rakastettaisi edelleen ihan yhtä paljon.
Positiivisena voitte esittää senkin että lapsella on tästä eteenpäin kaksi turvallista kotia ja toisen vanhemman täysi huomio siellä. Ehkä ero jopa kasvattaa herkkää lasta vahvemmaksi ja auttaa kestämään myöhempiä vastoinkäymisiä paremmin, kunhan te aikuiset hoidatte asiat lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Mä olen kahden jo aikuisen lapsen kanssa käynyt kipeän eron aikoinaan lävitse ja kyllä nuo siitä hengissä selvisivät ja ihan tasapainoisia aikuisia ovat.
Voimia sinulle!
Minkälainen tilanne teillä oli? Minkä ikäisiä lapset olivat? Kestikö kauan, että lapset alkoivat taas ns. nauttia elämästä?
 
jätetty
Joo saatat löytää tulevaisuudessa jonkun oikeesti suoraselkäisen miehen. Voi että, pistää vihaksi tommonen. Pitäis olla edes sen verran kanttia että pistää ensin poikki ja sitten vasta alkaa kattella uutta naista.
Toivottavasti löydän. Vähän käy tätä uuttakin naista jopa sääliksi. Mieheni tuntien saattaa vain olla laastari, kun ei pystynyt muuten erota, ellei ole syliä johon juosta. Lapsihan ei tiedä eron syytä ja lapsen kannaltahan se on ihan sama miksi erotaan, jos ero tulee. Ollaan kumpikin sitä mieltä, että tämä uusi pysyy lapselta piilossa, kunnes ollaan asetuttu kaikki paikoillemme.
 
Peyote
Ihan varmana osaat hoitaa asian oikein tyttäresi kannalta. Sähän kuitenkin haluat sen parasta. Hyvä että se jää sun luokse asumaan. Kuva isästä varmasti tulee muuttumaan, mutta ei se asia ole sun kädessäsi. Se uusi nainen tulee lapselle ihan varmasti ilmi ja viimeistään isompana tyttö saa selville miksi isä lähti.
 
vieras*
Alkuperäinen kirjoittaja Jätetty;29389282:
Mulla oli mielessä idea, että riippuen tytön reaktiosta yms, niin ottaisin kouluun yhteyttä. Meidän tyttö on todella arka, pelokas ja käyttäytynyt aina huomiohakuisesti jne ja vaikea puhua tunteistaan. Voisi esim. terkkarilla jutella asiasta tms. En oikein tiedä.
Mulla ei omakohtaista kokemusta ole, mutta ystäväni kävi jollain psykologilla, kun hänen vanhempansa erosivat. En tiedä, pääsikö sinne esimerkiksi koulun terveydenhoitajan, kuraattorin, perheneuvolan vai minkä kautta, mutta mun mielestä kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä vaikka just siihen terveydenhoitajaan ja kysyä, olisiko hänellä jotain ehdotusta, mistä lapsi voisi saada keskusteluapua. Olisi joku "puolueeton" aikuinen, jolle halutessaan purkaa tuntojaan. Ja koulullakin tiedettäisiin tilanne, miksi lapsi saattaa oireilla.
 
Lapset olivat alle kouluikäisiä ja erottiin isän hölmöilyjen takia. Aika pian ottikin sitten uuden puolison, joka ei todellakaan lapsista tykännyt. Lapset eivät osaa surra pitkää aikaa kerrallaan jos muu elämä pyörii ympärillä positiivisena. Jonkin aika kotona oli tyhjempää isän puuttuessa, mutta muutimme uuteen pienempään asuntoon jossa ei ollut muistoja nurkissa. Samoin keskityin lapsiin mahdollisimman paljon silloin kun olivat kotona ja kun olivat isällään päästelin höyryjä ulos ystävien kanssa. Heille kerroin sitten sen kaiken negatiivisen isästä jonka lapsilta jemmasin.
 
  • Tykkää
Reactions: Onnellinen yh -82
Voi, sääliksi käy tyttöä ja sinua! :( Mutta onneksi tytöllä on sinut - ja kissa! :) Kaikki järjestyy varmasti. Jäättekö asumaan tytön kanssa samaan paikkaan? En oikein osaa sanoa, voisiko olla jopa helpompaa asua toisessa kämpässä? Tsemppiä! :)
 
jätetty
No meillä on uusi talo rakenteilla.. Meidän piti muuttaa koko perheen uuteen kotiin alkuvuodesta, ehkä helmikuusta. Talo isovanhempieni mailla, joten mieheni ei nyt varmasti halua ex sukulaisten nurkkiin. Ilmeisesti minä muutan tytön kanssa uuteen taloon asumaan.
 

Yhteistyössä