Miten kertoa ei toivotusta raskaudesta?

Isä on ihminen jonka luokse päädyin yöksi ensi treffeillä ja päädyimme harrastamaan seksiä kahdesti
ihan kumin kanssa eikä kummallakaan kertaa kumissa ollut jälkeenpäin mitään vikaa tai niinhän sitä luultiin kun nyt kolmaskin testi näyttää selkeää plussaa Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Ko ihminen haluaa olla enää vain "kaveri" eli siitä ei kehittynyt mitään sen kummempaa emmekä ole tavanneet toista kertaa ainakaan vielä.

Miten kertoa asiasta minkä ei pitäisi olla edes mahdollista ?? Pari kaveria suosittelee kertomatta jättämistä mutta
en vaan yksinkertaisesti pysty tekemään sellaista.

Itken ja nauran vuorotellen että välillä yhtäaikaa. Kumpa olisi joku joka kertoisi mitä mä teen !!

 

Edria, kertominen voi tuntua vaikealta, mutta kyllähän nyt isällä on oikeus tietää, vaikka tieto ei olisikaan odotettu tai mieluinen. Jos kyseessä on kypsä ihminen, hän tajuaa asian ja suhtautuu siihen asiallisesti. Oletko siis sinä sitä mieltä että haluat pitää tämän lapsen?

Jos käykin niin että isä ei halua olla tekemisissä, niin on tärkeää että haalit ympärillesi nyt ystäviä ja läheisiä tueksesi, ettet yksin joudu pohtimaan asioita Nykypäivänä ei ole mikään ihme että syntyy vauvoja mitä eriskummallismpiin suhteisiin, eikä se ole ollut ennenkään onnen esteenä! Jokatapauksessa voimia sinulle, ja onnea tulevasta vauvasta <3

 

Toinen vaihtoehto tuntuu kamalalta mutta kyllä se lapsen pitäminenkin on hirmu pelottava ajatus.

Jotenkin pelottaa sekin että jos se mies ei usko tms..

 

Miten toisille voi käydä noin??? me ollaan miehen kanssa yritetty kolmatta monta kuukautta eikä kertakaikkiaan onnistu. mä kertoisin ilman muuta, mut silleen, että jos et kerta meinaa vaatia häneltä mitään, niin sanois ensin sen ja sitte uutisen. Jos hän kuitenkin yks kaks haluaaki osallistua tms.

 

Lapsi on lahja, toiset ei saa vaikka kuinka yrittää ja toivoo, ja toisille taas tulee toivomatta. Ite pitäisin lapsen, kasvattaisin vaikka yksin. Sanois mies sitte mitä tahansa. Ei lapsen kasvatukseen välttämättä miestä tarvi, hyvin pärjää ilmankin.

 

Edria - itse kertoisin miehelle, vaikka vaikeaa olisikin.
..ja jos mies epäilee isyyttään, onhan isyystesti olemassa..

Itse siun on päätös tehtävä ja aikaa sulatella asiaa on hieman vielä.
(jos siis raskauden keskeytykseen päädyt)
Abortti tehdään sairaalassa - Väestöliitto

Mikäli elämässäsi asiat Ok kunnossa, olisiko vauvan saaminen ja Äitiys mahdotonta?(myöskin adoptio on yksi vaihtoehto)
Pelastakaa Lapset ry - R

Aurinkoista kesää!:flower:

 

Niin onhan minulla ikää lähemmäs 30v ja elämäni suunnilleen sellaisessa kuosissa
ettei se lapsi nyt mitään varsinaisesti "pilaisi"... kerroin miehelle sähköpostilla kun en soittaa uskaltanut ja hän haluaa tavata että voidaan keskustella tästä tilanteesta.

 

Hyvin samankaltainen tilanne itselläkin, yhden illan humpsuttelustahan tämäkin alkunsa sai. Mulla kyllä toimi aika hyvin kun laitoin facebookissa viestin että laitatko numerosi, meidän pitäisi vähän jutella niin toisessa päässä kyllä arvattiin välittömästi mitähän asia mahtaa koskea...

 

Laitoin sitten viime lauantaina joskus illalla sähköpostilla asiasta
jonka seuraavana aamuna luki ja su iltana tuli vielä käymään että voidaan jutella. Oli shokissa mutta ihan rauhallisena asian suhteen.

Kyllä vaan taitaa niin käydä että ainoa järkevä vaihtoehto on se abortti.... emme tunne toisiamme ja olemme kerran silloin tavanneet niin se on vaikea lähteä perhettä leikkimään varsinkin kun miehen mielestä siinä ei ole sitten muuta vaihtoehtoa kuin että "yhdessä" hän kun ei miksikään etä isäksi kuulemma pysty joten sinne jäisi kouluun lähtemiset yms häneltä. Lupasi lähteä mukaan yms jos haluan.

En toki mieti aborttia ainoastaan miehen takia vaan tuntuu jotenkin
niin suurelta ja vaikealta alkaa asiaan ihmisen kanssa joka on tuntematon
enkä todellakaan halua jättää lasta isättömäksi sen takia että "minulla on helpompaa"..

 

miettisit vielä, toista mahdollisuutta lapseen ei välttämättä tule!

 

jokainen varmasti punnitsee pitkään ja hartaasti mitä tekee ja tietää sen parhaan ratkaisun omalle kohdalleen. omalta osaltani voin sanoa että varmaan abortti olisi järkevin vaihtoehto ollut, mutta sitten toisaalta kaikkea ei voi aina järkipohjaltakaan perustella. joten itse päätin vauvan pitää ja viikkoja nyt 11+2. jos luonto ei toisin päätä niin tammikuussa sitten nyytyä pukkaa.

on kyllä ollut lähipiirillä sulattelemista niiltä osin joille oon kertonut, kun oon tähän saakka elämääni lapsettomuuden nimiin aina vannonut

 

Vaikea tilannehan tuo on, mutta miettisit tosiaan vielä uudemman kerran. Jos mies ei halua olla lapsen elämässä edes jollakin tavalla, niin kyllä sitä yksinkin pärjää sukulaisten ja ystävien tuella! Ei lapsen onnelliseksi tekemiseen välttämättä biologista isää tarvita, jos lapsi ei ole koskaan siitä tiennytkään. Muitakin miehen malleja on. Niinkuin joku sanoi, niin toista mahdollisuutta ei lapseen välttämättä enää tule. Jos sun elämäntilanne on sellainen, että pystyt huolehtimaan itsestäsi ja lapsesta, niin kaikki muu kyllä aina järjestyy Yhteiskuntakin kuitenkin tukee yksinhuoltajia ihan mukavasti, jos tulee tiukka paikka, eli ei sitä kannata pitää ainakaan hyvänä syynä olla pitämättä lasta. Lapsi on lahja, aina. Oma elämännuorani on lisäksi se, että kaikelle on tarkoituksensa. Tuskin olisit tullut yhden yön sekoilusta raskaaksi, jos niin ei olisi ollut tarkoitettu tapahtuvaksi.

Mutta sinähän päätöksen teet, toivon vain, että se on lapsen kannalta oikea ja suot uudelle elämälle mahdollisuuden täydentää omaasi valtavan paljolla

 

Itseasiassa olen päättänyt pitää lapsen Mies on "kuvioissa mukana" siitä huolimatta ja ilm aikoo ollakin.

 

Hieno kuulla.Hirmuisesti Onnea ja vauvantuoksuisia unelmia sinulle ja kyl se isiki varmaan hymmyilee itsekseen vähän väliä kun alkaa ymmärtämään että hänestä tulee isi :flower:

 

Onnea teille! teit ihan hyvän päätöksen!
Ja se päätös minkä teet on joka tapauksessa se oikea! Itselläni oli vastaava tilanne hmmm... 13 vuotta sitten, sitä en kylläkään ole katunut mutta oli silloin nuori enkä yksin olisi pystynyt lapselle tarjoamaan yhtään mitään. En silloin ilmoittanut lapsen isälle raskaana olemisesta enkä näin ollen myöskään abortista. Onhan sitä tosi usein miettinyt että oliko se oikea päätös, mutta tärkeintähän on lapsen hyvinvointi ja ellei edes yhdellä vanhemmalla ei ole tarjota tulevaisuutta lapselle, niin silloin vaihtoehtoja taitaa olla vain yksi!
Onnea sulle ja kaikkea hyvää tästä eteenpäin!!!!!:hug: