Miten kersasta saa karsittua pois....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ov
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ov

Vieras
turhan uhman ja jääräpäisyyden ja ajoittaisen tottelemattomuuden?

Hän jos tekee jotain ns. kiellettyä ja pitäisi alkaa asiasta keskustelemaan, niin tenavahan on niin itsepäinen ja jääräpää, että kääntää pään pois tai laskee pään polvia päin, eikä kerro asiasta yhtään mitään. Ei vaikka kuinka hyvällä ja vähemmän hyvällä lasta asiasta kovistelee. Lopulta sitten itse on niin raivon vallassa mokomaa riiviötä kohtaan, että tekisi antaa hänelle kunnon löylyytys, että oppisi olemaan kiltimmin. Mutta eihän niin saa tehdä, joten ei muuta, kuin komennan lapsen huoneeseen asiaa miettimään ja itse menen toiseen huoneeseen.

Äskenkin meinasi todella pinna palaa, kun lupasin lapselle muutaman palan suklaata. Sanoin ,että tule hakemaan palat keittiöstä. Lapsi vain karjui että tuo ne palat tänne (olkkariin) ja sen jälkeen hän näytti kieltään. Yritin keskustella asiasta mutta lapsi vänkäsi vastaan. Komensin hänet huoneeseen. Kihisin kiukusta. Meni tässä hetki aikaa ja huoneesta kuului, äiti anteeksi kun näytin kieltä. Juttelin hetken lapsen kanssa ja päästin hänet takaisin olkkariin. Hän sai sitten suklaansa.
 
ihmisille on luotu oma tahto. siis myös lapsille. ei lapsista ole tarkoituskaan tehdä mitään lampaita jotka nöyrästi tottelevat jokaista sanaa. opeta sille oikeasta ja väärästä ja ymmärtämään muiden tunteita. aseta rajat käytökselle, mutta älä tuomitse lasta, vaan kunnioita sitä minkälainen persoona hän on. aikuisena päättäväisyys ja sinnikkyys voivat vielä osoittautua ihan hyviksi ominaisuuksiksi, turha niitä n yrittää 'kitkeä' pois
 
turhan uhman ja jääräpäisyyden ja ajoittaisen tottelemattomuuden?

Hän jos tekee jotain ns. kiellettyä ja pitäisi alkaa asiasta keskustelemaan, niin tenavahan on niin itsepäinen ja jääräpää, että kääntää pään pois tai laskee pään polvia päin, eikä kerro asiasta yhtään mitään. Ei vaikka kuinka hyvällä ja vähemmän hyvällä lasta asiasta kovistelee. Lopulta sitten itse on niin raivon vallassa mokomaa riiviötä kohtaan, että tekisi antaa hänelle kunnon löylyytys, että oppisi olemaan kiltimmin. Mutta eihän niin saa tehdä, joten ei muuta, kuin komennan lapsen huoneeseen asiaa miettimään ja itse menen toiseen huoneeseen.

Äskenkin meinasi todella pinna palaa, kun lupasin lapselle muutaman palan suklaata. Sanoin ,että tule hakemaan palat keittiöstä. Lapsi vain karjui että tuo ne palat tänne (olkkariin) ja sen jälkeen hän näytti kieltään. Yritin keskustella asiasta mutta lapsi vänkäsi vastaan. Komensin hänet huoneeseen. Kihisin kiukusta. Meni tässä hetki aikaa ja huoneesta kuului, äiti anteeksi kun näytin kieltä. Juttelin hetken lapsen kanssa ja päästin hänet takaisin olkkariin. Hän sai sitten suklaansa.

meillä tuo olisi loppunut siihen, että minä olisin syönyt suklaat, jos ei olisi tullut hakemaan.
 
Miksi annoit suklaata? Itse en olisi noin "pienestä" kilahtanut, mutta eipä olisi lapsella ollut mitään jakoa suklaasta. Toki ikävää käytöstä, mutta sinä olet se joka päättää häiriökäytöksen suuruusluokan. Jos asia on sinusta todella todella paha, osoita se, mutta älä suotta tee pienestä ärsyttelystä suurta numeroa. Ei tarkoita että pientä ärsyttelyä pitäisi hyväksyä, mutta lapselle huomio on palkinto. Huomiotta (tai suklaatta) jättö voi olla paljon pahempaa kuin sinun raivoamisesi.
 

Yhteistyössä