miten kauan pohdit koiran ottamista

ennenkuin otit pennun?
Ja mitä kaikkea tulisi miettiä ja ottaa huomioon?

=)

 

Mulle oli ihan selvää jo ekaan omaan kotiin muuttaessa, että jossain vaiheessa tulee koira. Kun muutin vähän isompaan, niin sitten se tulikin.

Tuota toista ei tarvinnut miettiä, se tuli meille kesähoitoon. Taitaa olla kuudes kesä aluillaan...

 

Itse mietin 10 vuotta ennen kuin otin koiran.

Olet jo varmasti miettinyt, että jaksatko herätä aamuisin jne, joten eipä niistä sen enempää.
Itse suosittelisin, että valkkaat tarkkaan, että keneltä ostat pennun.

 

Lapsena kun otin, niin päätös oli lähinnä vanhemmista kiinni. Mutta nykyään pennun ottamista mietin sen aikaa, että oikea rotu ja pentue löytyy.

Mitä ekana tulisi mieleen, niin miettiä onko valmis koiran ottamiseen? Onko aikaa riittävästi juoksuttaa lenkeillä? Keksiä aivotoimintaa? Kouluttaa? Onko valmis hakemaan myös apua koulutukseen jos itsellä ei taitoa ole? Ja valita sopiva rotu koiran aktiivisuuden suhteen ja oman energian. Oikeanlainen kasvattaja ja pentua etsiä omien halujen mukaan. Valmistautua rahalliseen menoon. Käyttämään pentua riittävän usein ulkona, että oppii sisäsiistiksi... No siinä jotain.

 

Oli haave lapsuudesta asti.
Hankittiin koiranpentu heti kun muutin kotoa pois.

 

No mulla on 7 vuotiaasta saakka ollut koira jos toinen, että ehkä kynnys sen ottamiseen myös itsenäistymisen jälkeen oli helpompaa. N. 3 kk siitä kun olin muuttanut omilleni otin koiran. Lähinnä raha-asioita mietin siinä kohtaa, onko varaa ja mitä kaikkia kustannuksia siittä tulee..

 

Meillä on aina ollut koiria ja oli itsestään selvä asia että kun omilleni muutan niin jossain vaiheessa koiran hankin.
Ekan ihan oman koiran lähdettyä meni kuitenkin melkein vuosi, ennen kun seuraava tuli.

 

No meillä on ollut koiria koko mun ikäni enempi ja vähempi, parhaimmillaan niitä oli n. 30, nykyään vajaa 20. Itsellä on nyt 4 koiraa ja jokainen noista on tullut enempi ja vähempi miettimättä. Vanhin tuli kun sen hetkisistä koirista nuorempi kuoli tapaturmaisesti, niin kuulin, että Ruotsissa oli pentuja ja lähdin sitten yhden kasvattajan matkaan Ruotsiin erikoisnäyttelyyn johon nuo pennut tuotiin mulle näytille ja niinhän siinä kävi, että tulin pentu kainalossa kotiin, ei kyllä alunperin ollut tarkoitus, katsomaan vaan menin.

Seuraava tuli kun kerroin eräälle kasvattajalle, että ehkä ensi vuonna olisi uuden pennun aika ja seuraavalla viikolla tää kasvattaja laittoi mulle sähköpostilla, että tuolla olisi nyt pentuja, kiinnostaisiko. No tottakai se kiinnostus heti heräsi ja ei kun kirjoittelemaan ja niin tuli pentu Norjasta. Tosin totesin sen jälkeen, että seuraavan kerran kun olen pentua hankkimassa, niin voisi vähän katsoa missä päin se kasvattaja asuu, sillä ei ollut ihan helppo saada sitä pentua Tromssasta Etelä-Suomeen.

Terrieri tuli kun äitillä oli pentuja ja tuo vaan oli niin hyvännnäköinen, että sitä ei voinut myydä mihinkään pelkäksi sohvaperunaksi ja niin se tuli minulle, tosin se oli minulle sijoituksessa ja sen oikea omistaja asui Tallinnassa. Äitini siis oli koiran kasvattaja, mutta mulla se oli sijoituksessa virolaiselta kasvattajalta.

No tää nuorin sitten tuli kun vietettiin kesäpäiviä pienellä porukalla ja mukana oli sellainen narttu, joka oli just sitä mitä toivoin, erityisesti ulkonäöltään ja sanoin vaan, että jos tuolla joskus tehdään pennut oikeanlaisen uroksen kanssa, niin mä olen heti valmis ottamaan siitä pennun ja niinhän siinä sitten tehtiin.

Elikkä jokainen on tullut aika vähällä miettimisellä, olen aika spontaani noissa asioissa.

Oikeastaan eka mun koira, joka mulle on tullut, kun kotoa pois muutin, tuli niin, että siskoni pyysi minua ottamaan koiran 2 viikoksi hoitoon kaupunkiin totuttelemaan. Koira oli silloin 6kk ja vielä myynnissä. Pitkin hampain otin sen, mutta vain viikoksi ja ei päivääkään yli, vannotin vielä siskoni lupaamaan, että ei yhtään enempää. No pari päivää taisi mennä ja minä itse sitten ilmoitin siskolleni, että tää koira ei muuten enää ole myytävänä se jää mulle ja mun koirana se sitten elikin 15 vuotta.

 

Mulle kans on ollut selvää aina et oma koira tulee jossain vaiheessa... Kotona kun koiria on ollut aina. Ekaa koiraa kun avokin kanssa hankittiin, niin sitä joutu muutaman vuoden taivuttelee. Sit yks tuttu soitti et sillä ja sillä ois urospentu myynnissä ja se sitten löys kotinsa meiltä. Nyt sesse on kolme vee ja pentua täs ootellaan... Jos kaikki menee hyvin niin uusi koira tulee meille toukokuun lopussa. Tähän toiseen koiraan ei isännältäkään lupa ollut niin tiukassa. Perustelin et samallahan sen ulkoiluttaa kun tuon toisenkin...

Oikeestaan en hirveesti miettinyt mitä koiran otossa mitään erikoisia asioita, koska kotona tosiaan on ollut aina koiria, joten rahan kulut tms... oli ihan normaalijuttuja.

 

Ekan koiran hankinnassa ei kauaa mietitty kun oltiin päätetty ottaa koira. Ja haettiin se kauempaa ni otettiin mukaan siltä istumalta. Kaulapanta ja remmi hankittii sekä ruokakupit jtn leluja. Pahvilaatikosta pikkuselle tehtiin peti kera pehmusteiden. Kasvattajalta tuli hyvät ohjeet yms.. Aijoo ja ressukka oli niin peloissaan et laitettii sellai karmee tikittävä herätyskello petiin sil on ilmeisesti sellai vaikutus et tuntuis emän sydämentykytykset. Oli tosi arka pentu pelkäs kaikkia ja painu sängyn alle piiloo mut pikku hiljaa sai pennun luottamuksen.

Seuraavan koiran kanssa oltiin kasvattajaan yhteydessä jo etukäteen ja käytiin katsomassa ennenkuin oli luovutusiässä ja sit kun haettiin. Ei siinäkään hirveesti otettu mitään huomioon etukäteen paitsi käytiin ostamassa samaa kuivamuonaa mitä kasvattaja oli antanu ja sama oli ekan koiran kohdalla.

Pentukoulus asioita selvitettiin etukäteen toisen koira kohdalla mut ei kauheesti muuta ei niitä raha juttui tullu mietittyy etukäteen.Mitää kelloo ei toisen kohdal mietitty kun luonne oli niin reipas ja meni meidän vanhemman koiran viereen samaan petiin nukkumaan.