Miten kasvatetaan hyvin käyttäytyvät lapset ja nuoret?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Siinäpä kysymys. Oikeasti kai vain aniharva onnistuu kasvattamaan lapsen joka käyttäytyy hyvin kaikissa tilanteissa ja mitään kahnauksia muiden lasten kanssa ei ole.

Tiedän, että lapsen huonon käytöksen vuoksi on syytä katsoa peiliin ja vika löytyy sieltä. Mutta mitä olen tehnyt kasvatuksessa väärin, kun nuori käyttäytyy huonosti? Huonosti käyttäytymisellä tarkoitan valehtelua, kiukuttelua, kaiken tavaran, vaatteiden ja kenkien mankumista.
 
Miten kasvatetaan hyvin käyttyäytyvät aikuiset?

Joskus töissä tuntuu meno kuin lastentarhalta, mitä ihmeellisimmistä asioista vingutaan ja valitetaan. Esimiehen sitten pitäisi setviä lasten (ups... siis työntekijöiden) riidat...
 
Esimerkillä. Pitkällä pinnalla. Ja ihan selittämällä asiat. Miten käyttäydytään ja miksi.

Mun lapset on nyt 9- ja 6-vuotiaat, tyttö ja poika. Molemmat käyttäytyvät yleensä hyvin ja käytöksestä tulee kehuja ulkopuolisilta. Kotona tosin eivät aina niin nätisti käyttäydy :)
 
[QUOTE="Anne";25521874]Antamalla periksi ja sallimalla tehdä mitä haluaa, lapset tekee oikein, lopulta.[/QUOTE]

Johan on hurja mielipide! En kyllä tälle linjalle lähtisi.
 
Mmmh... Älä korota ääntäsi turhaan, vain harvoin, silloin lapsi tietää että olet tosissasi siinä että olet vihainen jostain. Jatkuvaan huutamiseen lapsi tottuu, eikä enää ota tosissaan äänenkorotusta.
Älä anna kaikkea lapselle mitä se haluaa, jos on selvät syyt miksei lapsi voi saada jotakin...
Anna lapselle paljon huomiota ja ole kiinnostunut hänen jutuistaan. Joskus tavaran vaalimisessa on takana se, että paikataan jotakin aukkoa. Vaikka huomiotta jäämistä tai jotain...
 
Kaikki nuoret taitaa ainakin joskus kiukutella ja mankua tavaraa ja jotenkin kahnata vanhempien kanssa. Kannattaa kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin ja kiitellä aina, kun menee hyvin. "Huomasin muuten, että käyttäydyit hirmu kohteliaasti tuossa tilaisuudessa, olin oikein ylpeä sinusta." "Kiitos kun laitoit lautasesi tiskikoneeseen." "Olipa mukavaa kun halusit kertoa huolesi minulle, haluan aina auttaa jos pystyn." Vaikka olisi kuinka pieniäkin juttuja.

Niin ja käytöstavat opitaan aika pitkälle vanhemmilta. Jos vanhempi kiroilee/haukkuu muita ihmisiä/ei kättele vieraita/ei avaa vanhuksille ovia, ei pidä odottaakaan nuorelta parempaa käytöstä. En tarkoita sinua, ap, vaan yleisesti. Sinä luultavasti olet hyväkäytöksinen, kun osaat kiinnittää siihen huomiota.
 
Lisään vielä, että jos nuori käyttäytyy huonosti, ojennus on paras hoitaa kahden kesken, rauhallisesti huomauttamalla eikä pitkillä saarnoilla. Eikä kannata nalkuttaa "Aina sinä...", "Sinä et koskaan...", "Miksi sinä..."
 
Nuorten käyttäytymiseen kuuluu tuollainen vastaan laittaminen ja jos sitä ei tee nuorena, niin vanhempana sitten ja sitä voi sitten jokainen miettiä kumpi on parempi. Jos nuoren kanssa ei ole _mitään kahnauksia, niin olisin enemmän huolissani siitä kuin siitä, ettei käyttäydy kunnolla. Rajansa tietenkin kaikella, mutta siksi juuri rajat ja rakkaus ja niistä rajoista _kiinni _pitäminen, se kantaa jo aika pitkälle.
 
Itse pidän omien nuorteni mallikelpoista käytöstä sen tuloksena, että olen voinut olla läsnä heidän elämässään tärkeällä alkutaipaleella. Olen lasten isän kanssa/tukemana jaksanut pohtia muutaman vuoden ajan jatkuvasti sitä, mikä tekee lapsista tasapainoisia ja pärjääviä sekä toiset huomioonottavia. Samalla keskityin myös siihen, että heille kehittyy oppimisen ilo, kärsivällisyyttä ja kaikkea sellaista. Kyllä kannatti, koska murrosikään tullessaan he ovat olleet sen verran kypsiä, että nyt on jo vuosikausia päästy todella helpolla.
 
Miten kasvatetaan hyvin käyttyäytyvät aikuiset?

Joskus töissä tuntuu meno kuin lastentarhalta, mitä ihmeellisimmistä asioista vingutaan ja valitetaan. Esimiehen sitten pitäisi setviä lasten (ups... siis työntekijöiden) riidat...
Jos huonosti käyttäytyvien lasten äidin tulee katsoa peiliin, miksei huonosti käyttäytyvien työntekijöiden esimies tarvitsisi peiliä?
 
Kuulkaas minun ystävälläni on 7lasta. joista yksi kuin enkeli ollut sellanen vauvasta lähtien,rauhallinen mukautuva kiltti pahin asia mitä on tehnyt 7v aikana on kiivennyt kerran pöydälle ja syönyt kattilasta suoraan(tämäkin tapahtunut joskus vuosia sitten).

yksi on vähän sellanen pirullinen heittelee pihalla hiekkaa ja kiviä ja nauraa päälle.

Loput on sellasia tavislapsia 99%hyvin käyttäytyviä. Miten tällänen on mahdollista kun kaikki on kasvatuksesta kiinni?

Tuleeko kellekkään mieleen perimä? Se on muutakin kuin silmien väri! Esim.kukaan ei saa kasvatettua kissasta koiraa vaikka kuin tahtois,koska se on perimältään koira!

loput on niita tavislapsia
 
[QUOTE="vieras";25522363]Työpaikan ilmapiiri on jokaisen siellä työskentelevän vastuulla.

Sen sijaan että töissä tehtäisiin työt emännät äksyilevät toisilleen ja kantelevat sitten esimiehelle :D Aina ihmetyttää miten aikuiset ihmsiet viitsivät.[/QUOTE]
No on olosuhteissa ja/tai ilmapiirissä vikaa, jos aikuiset ihmiset eivät pysty siellä toimimaan. Ja yksi asia pistää silmään heti: jos oletetaan että kyseessä on suurtalouskeittiö, ymmärrän sanan "emäntä" käytön, muussa tapauksessa arvelisin, että työntekijät kärsivät arvostuksen puutteesta.
 
Niin itselläni on sisaruksia paljon mutta kuinka yksi heistä ei vielä 18vuotiaana puhu mitään eikä tule toimeen omillaan, kananttais varmaan katsoo äitin peiliin kun kasvatti lapsesta autistisen. Ja ei se on pakko olla kasvatuksesta kiinni sillä geenithän ei vaikuta mihinkään.
 
No on olosuhteissa ja/tai ilmapiirissä vikaa, jos aikuiset ihmiset eivät pysty siellä toimimaan. Ja yksi asia pistää silmään heti: jos oletetaan että kyseessä on suurtalouskeittiö, ymmärrän sanan "emäntä" käytön, muussa tapauksessa arvelisin, että työntekijät kärsivät arvostuksen puutteesta.

Jo yksi mätä omena pilaa koko kopan... lisäksi jos ollaan sillä asenteella, että yksityiselämän puolella olevien ongelmien aiheuttamaa pahaa oloa tuuletetaan töissä niin tilanne on lievästi sanottuna hankala...
 

Yhteistyössä