Miten käsitellä pelkoa raskausaikana?

[Elävä lapsi toiveissa]

Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä, miten irrottautua negatiivisista ajatuksista ja oppia elämään sen pelon kanssa, joka raskauteen kuuluu?

Odotan toista lasta ja tämä odotus ahdistaa ihan kauheasti. Esikoisen raskaus oli vaikea, ja henki meinasi mennä molemmilta. Loppu oli kuitenkin onnellinen, mutta pelko jäi. Nyt raskauden puolivälissä olen todella ahdistunut ja odotan vain, koska asiat alkavat mennä pieleen. Mitään takuuta ei ole, että jokin menisi pieleen, mutta ei myöskään ole todennäköistä, että raskaus jatkuisi laskettuun aikaan asti tai edes ihan sen lähelle.

Huomaan jatkuvasti ajattelevani pahinta. En halua suunnitella kesälomaksi mitään, sillä pelkään lähteä kauemmas reissuun. Odotan ja pelkään. Esikoinen valvottaa, mikä lisää pahaa oloa. Nyt muutamana päivänä jalat ja kädet ovat alkaneet turvota niin, että pelkään sen olevan merkki raskausmyrkytyksestä.

Miten pelon kanssa osaisi elää? Tämä on todella kuluttavaa.

 

["vieras"]

Voi en osaa kovin auttaa, mutta myötätuntoa tarjoan. Itse odotan kolmatta, enkä osaa rauhoittua. Aiemmat raskauden ovat sujuneet hyvin ja lapset terveitä. Olen kyllä stressannut edellisissäkin raskauksissa, mutta nyt jotenkin kolmannen kohdalla pelottaa eniten. Pelkään, että vauvalla on jotain vakavaa, kuolee kohtuun, tms. Olen 18 viikolla enkä vieläkään ole oikein kertonut vauvasta kenellekään - koska jos jotain sattuu... :/ Rakenneultraa odottelen...

Ikävää tämä murehtiminen, olisi ihanaa osata nauttia raskaudesta. Tsemppiä sinnekin!

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28576579]Voi en osaa kovin auttaa, mutta myötätuntoa tarjoan. Itse odotan kolmatta, enkä osaa rauhoittua. Aiemmat raskauden ovat sujuneet hyvin ja lapset terveitä. Olen kyllä stressannut edellisissäkin raskauksissa, mutta nyt jotenkin kolmannen kohdalla pelottaa eniten. Pelkään, että vauvalla on jotain vakavaa, kuolee kohtuun, tms. Olen 18 viikolla enkä vieläkään ole oikein kertonut vauvasta kenellekään - koska jos jotain sattuu... :/ Rakenneultraa odottelen...

Ikävää tämä murehtiminen, olisi ihanaa osata nauttia raskaudesta. Tsemppiä sinnekin![/QUOTE]

Tsemppiä sinnekin. Itse odotin myös rakenneultraa kovasti, koska np-ultraan menimme liian myöhään ja halusin varmistuksen, että vauva voi hyvin. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan kuten piti, joten käymme kontrolleissa ja vauvan vointia seurataan. Tämä huolen määrä on hirveä, vaikka tiedänkin, etten voi tehdä mitään.

Esikoista odottaessa oli siitä onnellinen tilanne, ettei mieleeni tullut, että jokin voisi mennä pieleen. Nyt osaa jo pelätä.

 

["Vieras"]

Miun raskaus on ihan alkutaipaleella, mutta ahdistus ja pelko KAIKESTA on musertava . Suurinpana syynä ikäni, kohta 40. Miten jaksan, mitä, jos kaikki menee pieleen, hävettää olla raskaana näin vanhana, haluaisin vaan jotenkin paeta tätä tilannetta, mutta eihän sitä pakoon pääse....
Aiemmissa raskauksissa olen myös pelännyt koko raskauden ajan, ensin keskenmenoa, sitten keskosuutta, loppuaikana vauvan sydämen pysähtymistä ja lopuksi vielä synnytystä. Mutta ne eivät ole olleet mitään verrattuna tämän hetkiseen oloon.

 

[Vieras2]

Tsemppiä odotukseen, vaikka pelot ja epävarmuus kaiketi kuuluvat odotukseen, niin mukavia ne eivät ole. Ja jos ne alkavat vallata mieltä liikaa, niin onneksi auttajia terveydenhoitopuolelta löytyy.

 

["Töttöröö"]

Helpottavaa huomata, etten oo ainut huonojen tunteitten kanssa velloja.