Miten kävisi jos teidän perheestä loppuisi työt?

Kuvitellaampa että miehesi joutuisi työttömäksi ja uutta työtä ei löytyisi - mitä siitä seuraisi teidän perheelle?

Miten elämänne muuttuisi

 

No siinä tapauksessa minä varmaan tekisin enemmän töitä ja lapset voisi ottaa hoidosta pois. Tai sitten ehdottaisin muuttoa työn perässä.

 

Tulot tippuisivat, mutta eivät ihan järkyttäviä summia kuitenkaan. Itse olen kh-tuella ja mies on duunari joten joutuessaan liitonrahoille, ei ihan järkyttävää muutosta tulisi vaikka tokihan se kirpaisi.
Varmaan riideltäisiin aika paljon ollessamme saman katon alla, isäntä kaipailisi töihin.

Meillä on taantuman takia ollut useitakin tällaisia hetkiä koska ukko on lomautettu muutaman kerran, kyllä siitä on aina selvitty

 

Mies lakkaisi ravaamasta harrastusreissuillaan ulkomaita myöten. Ihan hyvää siis siitä seuraisi. Muuten ei juuri olisi vaikutusta meidän elämään.

 

No aika kurja tilanne olisi, sillä itse jäin juuri äitiyslomalle. Pitäisi minun varmaan sitten tosi aikaisin palata töihin ja mies jäisi vauvan kanssa kotiin... Säästöjä meillä on kyllä miehen vuosipalkan verran mutta harmittaisi kovasti jos niihin joutuisi kajoamaan.

 

Sovittaisimme menot yhden palkansaajan tuloille. Ehkä isompia ostoksia varten jouduttaisiin käyttämään säästöjä. Mies tekee jo nyt paljon kotihommia, siihen ei paljoa muutosta tulisi. Toivottavasti mies löytäisi muuta melekästä elämänsisältöä. Joutilaisuus on kivaa vain johonkin saakka.

 

Mun palkalla elettäis sitten. Alkaisin tietty tehdä töitä täyspäiväsesti. Ei mitään isoo ongelmaa. On me eletty ennenkin mun palkallani, siis sillon, kun mies meni takas opiskeleen.

 

Mies saisi ansiosidonnaista ja me eläisimme hiukan nuukemmin. Eipä siinä muuta. Sitten jos tippuisi työttömyyspäivärahoille niin on jo muutenkin minun aika palata töihin.

Laina on mitoitettu niin että sen pystyy vain yhden palkalla maksamaan.

 

No me ollaan molemmat oltu irtisanottuina työttöminä jonkin aikaa eli kokemusta on. Toisella yliopisto, toisella amk-koulutus. Näiden tilanteiden takia ollaan hankkiudutta pääkaupunkiseudulle asumaan, koska täällä on kuitenkin selkeästi parhaat työmarkkinat koulutetuille ihmisille (jos nyt ei ole tyyliin lääkäri tai opettaja, joita tarvitaan joka puolella). Lainat on olleet pariin otteeseen lyhennysvapaalla ja on vähän kitkutettu välillä, mutta ansiosidonnaisen turvin on kuitekin pystytty elelemään suht mukavasti. Kyse lähinnä siitä, mihin on halunnut panostaa. Esim. vaatteita ei ole osteltu lähes ollenkaan itselle, mutta sitten on voitu tehdä joku muu isompi hankinta kuitenkin.

Molemmat meistä ovat siirtyneet hankkiutuneet vähän uudelle uralle. Itse menin töihin omaa alaa sivuavaan hommaan, mutta paljon vaatimattomampaan hommaan opettelemaan ja olen sieltä ylennyt takaisin sille tasolle, missä olin ennen irtisanomista. Mies on täydennyskouluttautunut. Mutta täysin uudelle uralle kumpikaan ei ole lähtenyt vaan vanhaa sivuavaan.

Jos molemmat jäätäisiin työttömäksi samaan aikaan ja yli puoleksi vuodeksi, niin talo pitäisi kyllä myydä. Saataisiin tästä kyllä niin paljon, että joku kolmio pystyttäis ostamaan melkein velattomana.

 

Tulot tippuisivat, pitäis kiristää vyötä, mutta selvittäisiin minun tuloillani.

 

Pitäisi elää taloudellisesti tiukemmin, mutta pärjättäisiin kyllä. Pärjättiin hoitovapaallakin ollessani, vaikka tulot olivat silloin pienemmät kuin olisi miehen työttömänä ollessa. (Työttömyyskorvaus on isompi ja meistä minä tienaan enemmän.) Varmasti se stressaisi, kun tulot olisivat enemmän vain toisen varassa ja talous tiukemmalla, mutta toisaalta myös helpottaisi elämää, kun toisella olisi paremmin aikaa kodille ja lapselle. Tietenkin pitäisi harkita, että mies lähtisi opiskelemaan tai töitä toiselta paikkakunnalta ja mahdollista muuttoa.

 

Jos mies ei saisi ansiosidonnaista vaan päivärahaa niin tosi tiukkaa tulisi olemaan. Monilla mies kuuluu kuitenkin liittoon eli saa suurempaa päivärahaa kun peruspäiväraha.

 

Liitonrahoja odotellessa jäis lainat maksamatta, jos pankista ei heruisi lainavapaata. Jos ei uutta työtä löytyis nopeasti, joutuisimme myymään tämän kodin. Täällä asumiseen ei edes miehen rahat yksistään riitä.

 

Jos mieheltä loppuisi työt niin minun olisi varmaan alettava ottamaan asiakkaita vastaan ( myymään pildeä)

 

Otsikko on pahasti harhaanjohtava. Perheestä loppuu työt = miehen työt loppuvat??? Olettaako ap, että kaikissa perheissä vain mies käy töissä?

 

Jäätäisiin tai muutettaisiin takaisin tänne Saksaan, täällä on miehelle rutkasti töitä. Omat duunit voin tehdä mistä vaan. Mun palkalla pärjättäisiin jonkin aikaa, enemmänkin töitä voi aina tehdä. Jos mulla loppuis työt, niin sitten pitäisi vaan etsiä uusia asiakkaita.

 

Otsikossa kysyttiin että jos PERHEEATÄ loppuistyöt,mut tekstissä sit puhuttiinki et jos MIEHELTÄ loppuistyöt?????

No, mun pitäis ensin hommata jostain se mies

Mut jos Multa loppuistyöt.
Nin kävi kerran ja sillon jouduin mm. myymään talot kun en pystyny maksamaan lainaa. Kun yritin pitää talon ni jäi muut laskut maksamatta jolloin tuli luottotietohäiriöitä enkä saanu vuokra-asuntoakaan.
Oltiiin melkein puoli vuotta ilman asuntoa kunnes isäni ostiu tämän nykyisen talon ja vuokras sen meille. Ihan eri puolelta suomea kun missä ennen asuttiin...

Oli se aikamoinen rumba. En tahtois toista kertaa moista...

 

Kiristäisimme vyötä, kaksi kalliimpaa autoa vaihdettaisiin varmaan yhteen halvempaan..kotia tuskin lähtisimme myymään koska vuokralla ei paljon halvemmalla voisi asua. Kyllähän sitä saisi tsumplia mutta varmaan selvittäisiin jollain keinolla, toivottavasti työttömyyttä ei vain kestäisi kovin kauan.

 

Lainaa ei ole, kai se jonkun aikaa katselisi löytyykö töitä ja alkaisi opiskella. Näin on itseasiassa käynytkin, yhden syksyn oli työttömänä, sitten alkoi opiskelut ja kun haki opiskeluihin liittyvää harjoittelupaikkaa huomasi istuvansa työpaikkahaastattelussa oikeaa työpaikkaa varten.

 

Me jäätiin molemmat työttömiksi työpaikan konkurssin seurauksena. Sitä oli jo edeltänyt pitkä aika vajaan työviikon tekemistä, eli vaikutti sitten ansiosidonnaisen suuruuteen. Kymmeneen viikkoon ei saatu rahaa mistään, kun liiton työttömyyskassalla niin pitkät jonot. Onneksi oli säästöjä sen verran, että saatiin pakolliset maksettua. Kyllä sitä aika vähälläkin parjää, kun on pakko. Työttömyyttä jatkui puoli vuotta.

 

Näin meille "käykin" kun mieheni jää hoitovapaalle vuoden päästä . Siihen olemme (jo etukäteen) varautuneet niin, että olemme velattomia, ja säästöillä, sekä laskemme kulutuksemme tarkempaan.

 

Hmm--- siis mieheltä loppuisi työ, multa loppuisi työ vai me kummatkin jäisimme työttömäksi.

Mies luopuisi ylimääräisestä kulutuksestaan. Ansiosidonnainen kattaa varmasti hänen peruskulutuksensa.

Jos minä jäisin työttömäksi, niin luopuisin ylimääräisestä kulutuksesta ja ansiosidonnainen kattaisi peruskulutukseni.

Jos me kummatkin jäisimme peruspäivärahalle, pitäisi vakavasti harkita asumismuotoa ja tehdä päätös, kuin kauan voimme säästöillä elää nykyisessä asunnossa ennenkuin on tehtävä päätös sen myymisestä.

 

Eipä juuri mitenkään. Samalla mallilla eletty jo vuosia. Välillä töitä välillä ei.

 

Jos mies jäisi työttömäksi, valitettavasti tusinan verran muitakin ihmisiä, jotka hän työllistää, jäisivät ilman työtä. Se olisi jo surullista kerrakseen, joten kaikkemme kyllä tekisimme että firma pysyisi pystyssä.

Mikäli yritys kaatuisi, siirtyisin itse täysipäiväisesti oman alani töihini. Tulot pysyisivät perheen kannalta jotakuinkin samana. Mikäli minultakin jostain kumman syystä loppuisi työt, niin sitten myisimme talon ja muuttaisimme halvempaan asuntoon. Säästöjäkin on.

Meille yrittäjyys on mahdollinen vaihtoehto molemmille, joten sille polulle kenties sitten kuitenkin.

 

No jaa, tulotaso itseasiassa nousisi. Tällähetkellä mies saa toisenasteen opintotukea. Toivotaan nyt kuitenin että saisi työllistettyä itsensä eikä tartteis riippua työttömyysetuuksien varassa.