miten jaksan kantaa kaiken kun puolisoa väsyttää?

tätä on jatkunut jo kaksi vuotta, mies tulee töistä ja painuu sohvalle kun on niin väsynyt. Ei leiki lapsen kanssa vaikka välillä yritän oikein tuuppia lapsen suuntaan. Nyt mies on löytänyt urheilun joka toinen päivä ja niinä päivinä jaksaa hyvin paitsi kun liikuntareppu heilahtaa salilta kotiin niin sohva kutsuu taas tai netti tai televisio. Eniten olen huolissaan jo isätytär suhteesta, mikäli sitä edes on, sillä tyttö jopa huutaa vähän väliä että mene isä pois, eikä vastaa kun isä puhuttelee lasta kun omilta nukkumisiltaan tai urheilultaan tms. kerkeää. Meillä on vanha rintamamiestalo jossa on kaikki kesken, siihen mies ei jaksa puuttua kun väsyttää niin paljon. Sauna tekemättä kun ei jaksa, suihku edes nippanappa käyttökunnossa. Mä olen niin loppu tähän mieheni saamattomuuteen kun mikään ei toimi. Mies jättää kaiken levälleen, lautaset, mukit, räkäliinat jne... Minä sitten korjaan niitä ja manaan mieheni väsymystä vai laiskuutta vai mitä se sitten onkin?? En jaksa yksin kantaa koko perhettä ja sen iloja/suruja mukanani. Mielestäni perheen pitäisi toimia yhdessä eikä niin että toinen nukkuu, urheilee ja viettää kaiken "joutoajan" irti perheestään telkun tai netin parissa. Minä tunnen olevani tämän perheen pää kaikilla tavoin, ei paha juttu mutta kaipaisin vaan toisenkin panostusta muualla kuin makuuhuoneessa. En vaan tiedä miten jaksan kun syystalvella saamme toisen vauvan ja olen kaikessa yksin.

 

Ai ihan toisenkin lapsen olet sitten suostunut miehellesi tekemään??Voi hyvä nainen...Miehesi ei tuosta miksikään muutu ilman järeitä aseita. Pistä kova kovaa vastaan, joko tahti muuttuu totaalisesti tai on ero edessä.Eipä siinä muu oikein auta. Miehesi kohdalla ei kuitenkaan vissiin mistään masennuksesta ole kyse vaan ihan silkasta laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Minä en katselisi yhtään tuollaista käytöstä.Oma mieheni käy töissä ja myös urheiluharrastuksissaan, mutta antaa myös minun käydä samassa määrin omissa harrastuksissani. Kotona yhdessä ollessamme kaikki kotityöt ja lapsenhoito menee tasan 50/50. Vähempään ei ole mitään syytä suostua, koska lapsi ja koti on yhteinen.

 

Kuulostaa harmittavan tutulle tollanen touhu.. Onneksi minä pääsin lähtemään suhteesta ilman että olisin lapsia kerennyt tekemään tms.

En siis osaa sanoa mitä asialle voi tehdä, yksinkertaisesti kuulostaa siltä että miestä ei vaan kiinnosta koti tai perhe.

 

täytyy sanoa että olen yrittänyt psyykata itseni pois siitä ajatuksesta että mies ihan oikeasti taitaa olla peruslaiska. Olen kyllä purnannut miehelleni hänen "saamattomuudesta" mutta hän vetoaa siihen että selkä on edelleen kipeä, ei voi tehdä mitään (leikattiin alkuvuodesta -08). Väittää myös että minä olen laiska?! Laiska koska siivoan, pyykkään, teen hänelle erikseen ruoan joka hänelle kelpaa, hoidan lapsen yksin, hoidan koiran yksin, olen jopa tapetoinut huoneita kun herralla ei aikaa ole joten kai minäkin sitten olen "laiska". Joo ja toinen lapsi tulossa, täytyy sanoa että pelottaa. Mitä jos en jaksakaan kahden pienen lapsen kanssa ja yhden ison lapsen (mieheni) kanssa. Siihen vielä koira ja elämä remontin keskellä. Pelottaa ihan oikeasti.

 

Ikävä mies! Älä siivoa sen jälkiä tai tee sille ruokaa. Kun ei kerran osallistu teidän elämään, miksi sun pitäis leikkiä että osallistuu. Jos voitte mennä jonnekin lapsen kanssa vähäksi aikaa (viikoksi ainakin), lähtekää sellaisena hetkenä, kun on äijän sotkut pahimmillaan. Kun sitten soittelee perään, keero että palaatte vasta kun hän on siivonnut ja korjannut edes sen suihkun.

 

Tai varaa miehelles lääkäri, missä tutkitaan onko väsymyksen taustalla jotain oikeaa vikaa ja miten selän laita on.

 

Voi sinua! Miksi halusit toisen lapsen? Luotitko miehesi muuttumiseen? Ihan säälittää kun ajattelen sinua kahden lapsen ja miehesi kanssa...Ota asia puheeksi vakavasti, jos ei auta, olisiko pariterapiasta apua? Toista on todella vaikea muuttaa...

 

Jos on selkä niiiiiiiin kovin kipeä, ettei edes lapsen kanssa voi olla ja leikkiä, niin sitten varmaan kannattaa ukon ne liikuntaharrasteensakin lopettaa.Tuskin sitä nyt kipeällä selällä pystyy urheilemaankaan???!

 

Mene muutamaksi viikoksi esim. vanhempiesi luokse. Jos mies vaikka hoksaisi, ettei ne puhtaat vaatteet itsestään kaappiin ilmesty...

 

Vieläkö olisi mahdollista tehdä abortti?

 

itse asiassa mieheni kävi verikokeissa jatkuvan väsymyksen takia ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Selän takia hän käy myös välillä kuntoutuksessa joka on hyvä juttu. Jotenkin tuntuu että tuon selkäleikkauksen jälkeen hän on "laiskistunut" totaalisesti. Niin totaalisesti että mikään ei enää häntä nappaa muuta kuin työkaverien kanssa harrastaminen ja puhelimessa roikkuminen kun tosiaan netiltä tai telkulta kerkää. Mulla on vaan sellainen olo että mitä jos hän on kyllästynyt minuun ja lapseemme? Olen myös tietoinen siitä että toinen lapsi ei ollut hänen idea eikä hän sitä halunnut. Vahinko tuleva lapsi ei ole mutta enemmän lapsi on minun haluni ja toiveeni. Mutta toisaalta, kyllä nämä ongelmat jo alkoi ennen kuin toinen lapsi sai alkunsa. Joskus haaveilen niinkin typerästä asiasta kuin että mies tekisi joskus mulle edes voikkarin tai keittäisi teetä tai jotain... taidan olla aika hölmö. No, unelmia täytyy olla. Jos hän sitten eläkepäivinä tekisi niin.

 

Joskus haaveilen niinkin typerästä asiasta kuin että mies tekisi joskus mulle edes voikkarin tai keittäisi teetä tai jotain... taidan olla aika hölmö. No, unelmia täytyy olla. Jos hän sitten eläkepäivinä tekisi niin.

Taitaa olla ihan turha toive kuvauksestasi päätellen. Jos miehesi tuntee, että hänet pullautetiin ulos perheestä, kun toinen lapsi piti välttämättä saada, avikkei hän olisi halunnut. Hän nyt protestoi tuotakin vetäytymällä ulkopuolelle.

 

Masentunut?

 

huomioitko sä itse mitenkään muuten puolisoasi kuin purnaamalla? Ihan vain viitaten tähän:

"Joskus haaveilen niinkin typerästä asiasta kuin että mies tekisi joskus mulle edes voikkarin tai keittäisi teetä tai jotain... taidan olla aika hölmö. No, unelmia täytyy olla. Jos hän sitten eläkepäivinä tekisi niin."

Mä myös haaveilin tälläisestä, kunnes aloin miettiä miten itse käyttäydyn kotona. Aloin tekemään pikku ylläreitä, toin kahvin olkkariin ja illalla tein voikkaria ja kappas, pikkuhiljaa mieheni alkoi tehdä minulle samoin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, tämä siis puolin ja toisin, mutta jonkun on avattava pää ja tehtävä muutos. Mitäs jos tänään teet miehellesi iltapalaa kun on lapsi nukkumassa ja keskustelette. Kerro miltä sinusta tuntuu ja kerro, että rakastat (jos rakastat). Miehet on niin möllejä useimmiten, et ei ne tajuu jos ei avaudu itse ensin, asiallisesti . Jaksamista ja toivottavasti saisitte asiat setvittyä !