Miten jaksaa eteenpäin

Meille syntyi kuukausi sitten poika, ja on ollut koko pienen elämänsä sairaalassa. Kaikki on tähän asti näyttänyt hyvältä,mutta nyt juuri äsken kun sairaalan soitin ja kuulumisia kyselin kaikki romahti. Poika ei tule pääsemään pois lähiaikoina vaikka vielä eilen niin luvattiin!!! Juuri kun tähän tilanteeseen sopeutui ja kaikki näytti niin hyvältä. Tuntuu että kaikki alkaa taas alusta,enkä todellakaan jaksa. Tekisi mieli itkeä ja riehua samaan aikaan. Karjua kaikille. Siis en jaksa enää.

 

:hug: :hug: teidän tunteen,kun joutuu vauvan jättää sairaalaan ja senkin että luvataan kotiin ja sit ei kuitenkaan pääse..jaksamista :heart:

 

itse olen saman tuskan kokenut, ja neuvoksi sanon että anna paha olo tulla ulos. Itke ja raivoa, älä tukehduta tunteitasi. Voimia!!

 

TÄRKEINTÄ EI OLE...

Tärkeintä ei ole,
että vauva on terve
Tärkeintä on jäädä henkiin
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista
kohtaa "normaaliin tahtiin"
Vaan olla
oman neuvolakirjansa Indiana Jones
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin
aika paljon muidenkin

Tärkeintä ei ole olla sitä
mitä muut toivoivat
luulivat tai odottivat
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä
mitä elämäksi sanotaan

Tärkeintä on olla
yhdessä ja jaksaa
Olla paikalla silloin
kun välittämistä jaetaan
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa
jota myös perheeksi kutsutaan.


tekijä tuntematon

Halusin laittaa tämän runon Sinulle :hug:

 

kaunis runo tuossa ylempänä!

minä elin tuota samaa helvettiä vuosi sitten. tyttöni oli syntymänsä jälkeen 2,5 kuukautta sairaalassa. olimme ensin kuukauden helsingissä. sitten siirryimme kotikaupunkiin sairaalaan "pariksi päiväksi". parista päivästä tuli puolitoista kuukautta, joka päivä odotin että joko... huomenna tulee tasan vuosi siitä kun tyttö pääsi KOTIIN.

toivon sinulle voimia, voimia, voimia. huuda ja raivoa. koita saada jostain keskusteluapua, tai muuta, mikä toimisi sinun kohdallasi parhaiten.

valoisampaa huomista sinulle ja vauvallesi!

 

up

 

\

TÄRKEINTÄ EI OLE...

Tärkeintä ei ole,
että vauva on terve
Tärkeintä on jäädä henkiin
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista
kohtaa "normaaliin tahtiin"
Vaan olla
oman neuvolakirjansa Indiana Jones
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin
aika paljon muidenkin

Tärkeintä ei ole olla sitä
mitä muut toivoivat
luulivat tai odottivat
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä
mitä elämäksi sanotaan

Tärkeintä on olla
yhdessä ja jaksaa
Olla paikalla silloin
kun välittämistä jaetaan
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa
jota myös perheeksi kutsutaan.


tekijä tuntematon

Halusin laittaa tämän runon Sinulle :hug:

Tämäkin on kaunis ja koskettava runo...

 

Meille syntyi kuukausi sitten tytär, joka oli myös Helsingissä ja sitten oman lähikaupugin sairaalassa. Nyt tosin jo kotona, mutta ikävä oli hirveä... :hug:

 

:hug: :hug:

Tiedän miltä tuntuu. Nyt olen jo itse oppinut sen, että jos meille sanotaan että ollaan kuukausi sairaalassa niin varaudun ainakin kahteen. Jos puhutaan viikosta, varaudun kuukauteen. Ei sitä aina jaksakaan, tai ainakin tuntuu siltä. Minulla oli koko muu elämä pysähdyksissä, ja vietin kaiken aikani sairaalassa lapsen kanssa.

 

Nyt vaan ajattelet sitä että hän tulee kyllä kotiin, ei tänä eikä huomenna mutta tulee. PÄIVÄ KERRALLA.
Minun lapseni oli sairaalassa yhden vuoden ja kokemusta on mm toisen kaksosen kuolema. Ajattele vaikka että on lapsia ketkä ovat vielä huonomassa tilanteessa ja itsesääli pois minusta!

 

Itse oen oppinut vaikeasti sydänvikaisen lapsen äitinä ottamaan todella päivän kerrallaan. Sairaalassa sitä vaan oottaa kotiinpääsyä, mutta joskus joutuu pettymään.Ja sit on vaan pakko jaksaa...

Meidän :heart: vaavi oli 3kk syntymän jälkeen Hesassa, joista 8 vko teholla,näytti, ettei jää henkiin. Väil kävi voimat vähiin,mut ei auta,pakko oli jaksaa.Hakkaa päätä seinää, itke ja puhu jollekin jos vaan pystyt! :hug: