"elli"
Ollaan oltu huonoissa väleissä äitini kanssa. Se johtuu siitä miten hän kohteli minua ja lapsiani ja monesta muistakin syistä.
Lapsella oli rippijuhlat. En ole kutsunut äitiäni juhliin, koska lapsella olisi pilattu juhlat. Ennen sitä sain tietää että äiti on kuitenkin tulossa kirkkoon ja juhliin vaikka ei kutsuttu. Laitoin hänelle viestin ettei hän ole tervetullut ja on parempi pysyä poissa. Hän vaan vastasi etten uskalla kirkossa sanoa mitään. Vastasin, että olet väärässä ja suojelen lapsiani.
Juhlapäiväna kun kävelin kirkkoon, huomasin että hän oli jo siellä. Pyysin häntä ulos. Hnä sanoi, että jos minulla on jotakin sanottavaa niin voin sanoa sielläkin. Juhlat kirkossa eivät vielä alkaneet.
Sanoin hänelle normaaliin ja rauhalliseen sävyyn, että hän tiesi ettei ole tervetullut lapsen juhlaan ja pyysin häntä poistumaan paikalta, koska hän pilaa lapsen päivää. Muistutin ettei hän saa ottaa edes kuvia lapsesta ja hän tietää syyn. Hän vain istui siinä ja virnuili ja sanoi etten voi käskeä häntä häipymään enkä päätä kenestä hän ottaa kuvia.
Taas rauhallisesti sanoin, etköhän jo tarpeeksi olet pilannut muiden elämää olisi visaasta häipästä eikä olla itsekäs akka joka ei tiedä miten seuraavaksi pystyy satuttamaan muita.
Hän jatkoi virnulua ja sanoi minulle, siirry pois olet tielläni. En jatkannut vääntelyä, menin istumaan.
Kirkon jälkeen hän yritti käydä onnittelemassa lasta, mutta sai todella torjuavan kohtelun. Onneksi hän ei huomannut että äitini oli kirkossa.
Onneksi lapsi pääsi nauttimaan päivästä, koska äitini ei ollut juhlapaikalla.
Itselleni tuli paha mieli kun sattui tälläinen kohtaus kirkossa.
Miten saada vältetyksi tälläiseltä? Miksi ihmiset eivät tajua jos/kun on satuttanut muita niin monesti ja koko ajan ei kukaan haluakaan sitä ihmistä lähellekään?
Lapsella oli rippijuhlat. En ole kutsunut äitiäni juhliin, koska lapsella olisi pilattu juhlat. Ennen sitä sain tietää että äiti on kuitenkin tulossa kirkkoon ja juhliin vaikka ei kutsuttu. Laitoin hänelle viestin ettei hän ole tervetullut ja on parempi pysyä poissa. Hän vaan vastasi etten uskalla kirkossa sanoa mitään. Vastasin, että olet väärässä ja suojelen lapsiani.
Juhlapäiväna kun kävelin kirkkoon, huomasin että hän oli jo siellä. Pyysin häntä ulos. Hnä sanoi, että jos minulla on jotakin sanottavaa niin voin sanoa sielläkin. Juhlat kirkossa eivät vielä alkaneet.
Sanoin hänelle normaaliin ja rauhalliseen sävyyn, että hän tiesi ettei ole tervetullut lapsen juhlaan ja pyysin häntä poistumaan paikalta, koska hän pilaa lapsen päivää. Muistutin ettei hän saa ottaa edes kuvia lapsesta ja hän tietää syyn. Hän vain istui siinä ja virnuili ja sanoi etten voi käskeä häntä häipymään enkä päätä kenestä hän ottaa kuvia.
Taas rauhallisesti sanoin, etköhän jo tarpeeksi olet pilannut muiden elämää olisi visaasta häipästä eikä olla itsekäs akka joka ei tiedä miten seuraavaksi pystyy satuttamaan muita.
Hän jatkoi virnulua ja sanoi minulle, siirry pois olet tielläni. En jatkannut vääntelyä, menin istumaan.
Kirkon jälkeen hän yritti käydä onnittelemassa lasta, mutta sai todella torjuavan kohtelun. Onneksi hän ei huomannut että äitini oli kirkossa.
Onneksi lapsi pääsi nauttimaan päivästä, koska äitini ei ollut juhlapaikalla.
Itselleni tuli paha mieli kun sattui tälläinen kohtaus kirkossa.
Miten saada vältetyksi tälläiseltä? Miksi ihmiset eivät tajua jos/kun on satuttanut muita niin monesti ja koko ajan ei kukaan haluakaan sitä ihmistä lähellekään?