Miten ihmeessä laihtuminen voi olla teille hankalaa?

  • Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"Vieras"
Onko se todella niin käsittämättömän vaikeaa syödä vähemmän ja terveellisemmin? Ja liikkua, siivoilla, kuluttaa energiaa?

Tuntuu ettei ihmisillä ole enää minkäänlaista itse kuria ja puolilla joilla "kyllä olisi" on vissiin jokin ahmimissairaus ettei tunne kylläisyyden tunnetta? :D
 
"mievain"
Täh?

Mä en käy edes kaupassa ilman laittautumista. Vähän meikkiä ja hiukset jotenki. Ja pukeudun niinku ennen lastentekoa. Painoindeksi normaali.

äiti 25v, 2 lasta
 
"Kaulin"
Ei se ruoka, mutta ah ne herkut! Olin taannoin 2 viikkoa ilman karkkia, ja huomasin ettei tehnyt enää edes mieli.
Olen ihan samaa mieltä tämänpäiväisen uutisen kanssa, jossa kerrottiin tutkimusten puoltavan alkoholin ja karkkien olevan ihan samanlaisia koukuttajia tietyntyyppisillä ihmisillä.
Minua ei viina ole koskaan kiinnostanut, mutta karkit, ne karkit....
 
[QUOTE="vieras";28726098]No niinpä! Sit toinen mikä on kans ihan järjetöntä on toi anoreksia, siis miksei ne anorektikot vaan syö?! Kummallisia.[/QUOTE]

Ihan samaa ihmetelly itekkin. Ja sitte vielä nää masentuneet; Miks ne ei vaan oikeesti ota itteensä niskasta kiinni ja ala pitämään hauskaa?!
 
166/56
Ei se olekaan hankalaa. Alkukesällä lähti helposti 7 kg pois, kun vain maltoin jättää jokailtaiset herkuttelut pois. Pari viimeistä kiloa lähti tosin niin, että tingin jo kunnon ruoastakin ja lisäsin liikuntaa.
 
[QUOTE="vieras";28726193]Luokitellaanko nykyään palstamammojen ammattivaiva eli herkkujen mässyttely ja liikkumattomuus sairaudeksi virallisesti?[/QUOTE]

No eiköhän siinä jotain ongelmaa ole taustalla, jos ei herkkujen syöntiä hallitse eikä jaksa liikkua..?
 
tiedoksi
[QUOTE="vieras";28726193]Luokitellaanko nykyään palstamammojen ammattivaiva eli herkkujen mässyttely ja liikkumattomuus sairaudeksi virallisesti?[/QUOTE]

Ahmimishäiriö, bulimia, anoreksia, ortodeksia jne. luokitellaan sairaudeksi.

Liikunnalla ei saa kulutettu ahmimishäiriön kaloreita.
 
"vieras"
Kyse on tottumuksesta, on totuttauduttu lappaamaan herkkuja ja rasvaista ruokaa naamaan joka ilta niin se on siinä, ei se sen erityisempiä ongelmia tarvitse, omat tavat ja tottumukset on kaikilla.
 
fdhsdys
Hmm. En ole lihava, mutta olen viime aikoina lihonut. AP:lle pallo takaisin - olen kasvissyöjä, herkkuja syön maltillisesti, työssäni kävelen melkein 8h/päivä, liikun jos/kun ehdin vapaa-ajallakin. Yhtäkkiä painoni on noussut, labrat kunnossa eikä tauteja pitäisi olla. Joskus näinkin, kaikki ei ole itsestä kiinni. Ikää tulee lisää ja rasva pysyy kiinni tiukasti.
 
kfkfkf
Jos itselle on laihduttaminen vaivatonta, se on helppo ajatella noin :)

Hassua on se, että ihminen haluaa tosi kovin laihtua, mutta siltikään ei onnistu sitä tekemään. Ja monilla se halu on oikeasti tosi kova. Miksei sit vaan voi olla syömättä niin paljoa? Kai se on vähän sama, kuin tupakanpolton lopetus, kaikilta se ei vain onnistu. Toisille se on tosi helppoa :)
Mulle laihdutus on tosi helppoa, mut tupakanpolton lopettaminen oli taas tosi vaikeeta. Samoin vois joku ajatella, et mikset vaan katkonut kaikkia röökejä :D
 
"Vieras"
[QUOTE="Vieras";28725996]Onko se todella niin käsittämättömän vaikeaa syödä vähemmän ja terveellisemmin? Ja liikkua, siivoilla, kuluttaa energiaa?

Tuntuu ettei ihmisillä ole enää minkäänlaista itse kuria ja puolilla joilla "kyllä olisi" on vissiin jokin ahmimissairaus ettei tunne kylläisyyden tunnetta? :D[/QUOTE]

Onko todella niin käsittämättömän vaikeaa osata pilkkusäännöt ja yhdys sanat? Entä onko vajaiden lauseiden kirjoittamatta jättäminen mahdotonta? Miksi ihmiset eivät tajua "lainausmerkkien" käytön olevan oman sanavaraston puutetta ja ilmaisukyvyttömyyttä? Miksi käytetään korrelaatteja, jotka eivät viittaa mihinkään? Miksi käytetään ihmiset-termiä surkeana anglismina? Miksi kirjoitetaan passiivissa, vaikka se latistaa kirjoituksen osuvuutta ja laatua?

Etkö vaan välitä? Eikö ole itsekuria? Mitäs jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni, ja alkaisit kirjoittaa kunnollista äidinkieltä?
 
"Miira"
[QUOTE="vieras";28726163]kokemusta mistä? Herkkujen syöpöttelystä?[/QUOTE]

Älä esitä tyhmää koska tiedät vallan hyvin, että tarkoitin laihdutuksen olevan vaikeaa ja on helppo huudella siitä jos itsellä ei ole siitä kokemusta. Enkä nyt tarkoita jotakin parin kilon pudottamista jota te "iik mä oon ihan kaamee läski"-laiheliinit tarkoitatte.
 
....
[QUOTE="vieras";28726193]Luokitellaanko nykyään palstamammojen ammattivaiva eli herkkujen mässyttely ja liikkumattomuus sairaudeksi virallisesti?[/QUOTE]

Käänteinen masennus taitaa nykyään olla ihan tunnettukin sairaus. Kaikki masentuneet eivät vain lopeta syömistä vain päinvastoin lisäävät sitä ja masentuu entistä enemmän.
 
vääristynyt
Mulla oli ekassa raskaudessa todella paha pahoinvointi johon auttoi lääkityksen lisäksi napostelu. Siitä aloin pelkäämään normaalia nälän tunnetta jonka liitin oksenteluun, ja olen napostellut siitä lähtien usean vuoden ajan. Vasta nyt keväällä työmatkalla näin ensimmmäistä kertaa nälkää vuosiin kun heräämisen ja aamiaisen välillä oli pitkä aika, ja tajusin ettei se tunne enää okseta eikä siihen kuole. Sen jälkeen on lähtenyt 7kg itsestään ja lisää lähtee varmasti koko ajan.
 
Keittiönoita
[QUOTE="Vieras";28725996]Onko se todella niin käsittämättömän vaikeaa syödä vähemmän ja terveellisemmin? Ja liikkua, siivoilla, kuluttaa energiaa?

Tuntuu ettei ihmisillä ole enää minkäänlaista itse kuria ja puolilla joilla "kyllä olisi" on vissiin jokin ahmimissairaus ettei tunne kylläisyyden tunnetta? :D[/QUOTE]
No mä itse asiassa syän varsin terveellisesti. Mutta syön määrällisesti liikaa. Koen laihduttamisen helppona silloin, kun pystyn itse päättämään, mitä syön, mihin aikaan syön ja kuinka paljon syön. Mutta jos lounasruokalassa et klo 12 tiedä, kuinka pitkään sillä ottamallasi annoksella pitää pärjätä (klo 16 asti vai kenties klo 22 asti), niin helposti tulee otettua "varmuuden vuoksi" liikaa. Tai jos et ota silloin liikaa, niin klo 22 kotona syöt kiljuvaan nälkääsi kaiken, mitä kaapista löytyy :D Pahinta mielestäni on, jos töissä on iltapäiväksi ja illaksi vaikkapa läjäpäin suklaata, jota sitten työpäivän venyessä pitkälle iltaan napsit pahimpaan nälkääsi. Jos voi syödä kutakuinkin säännöllisesti, niin laihduttaminen on paljon helpompaa.
 
"vieras"
Tärkeintähän on, että viihtyy omassa kehossaan. Kaverini oli hiukan pullukka, mutta ei ollut tyytyväinen omaan ulkomuotoonsa. Niinpä hän oli melkein jatkuvalla laihiksella, tai ainakin joutui tarkkailemaan, mitä suuhunsa pisti. Sitten, noin 40-vuotiaana hän sairastui vakavasti ja kuoli. Sen jälkeen en enää ole niin tarkasti kiinnittänyt huomiota omiin kiloihini vaan siihen, että minulla on hyvä olla. Jos tekee mieli herkkuja, herkuttelen ja hyväksyn lisäkilot, sillä tiedän, että koittaa myös se hetki, kun jumppakärpänen puraisee ja kilot karisee.

Elämästä pitää nauttia!
 

Yhteistyössä