Miten ihmeessä saatte lapset opetettua ajamaan pyörällä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apparit veks
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apparit veks

Vieras
Selkäni on katkeamispisteessä, kun pidän pienen pyörän takatarakasta kiinni, jotta lapsi pysyisi tasapainossa pyörällä. 5 v opettelee siis ajamaan ilman apupyöriä. Lapsi on kallellaan oikealle, koska hänellä oli vain oikealla apupyörä. Ilmeisesti oli virhe pitää vain yhtä apupyörää, mutta toinen katkesi ja ajattelin, ettei se haittaa jos harjoittelee yhdellä.

Lapsi on arka, eikä uskalla polkea tarpeeksi vauhdikkaasti. Miten ihmeessä saan tasapainon löytymään? Kuinka kauan teillä opetteluvaihe on kestänyt? Meillä menee hermot sekä äidiltä että lapselta, eikä lapsi enää haluaisi opetella ajamista. En ihmettele, koska siitä tulee vain paha mieli.

Antakaahan hyviä vinkkejä opettamiseen ja hermojen pitämiseen.
 
Ehkä pitäis alkuun vain istua satulassa ja potkutella ilman että laittaa jalkoja polkimille ja sit kokeilla pysyykö pystyssä potkuttelulla ilman että jalat on maassa. Meillä oppi 4v ajamaan tuossa omalla postimerkin kokoisella pihalla kun se hiukan viettää, joten alamäkeen sai pienen vauhdin ihan polkematta.
 
Meillä vanhin lapsi ajo kans eka yhellä apupyörällä, sitten sitä taitettiin sen verran että ei koko aikaa osunu maahan. Sitten kun näytti siltä ettei tarvii sitä niin otettiin kokonaan pois. Hyvin sujui sen jälkeen.
Keskimmäinen oppi helpommin. Se vaan lähti ajamaan :D
 
Satula tarpeeksi alas, että jalat yltävät maahan ja sitten vaan potkuttelemaan jaloilla, se auttaa löytämään tasapainon ja jaloilla voi aina tarvittaessa ottaa tukea maasta. Mustelmia tulee helposti polkimista, mutta niiden kannattaa kuitenkin antaa olla paikoillaa, että on jarrut alamäkeen, jos vauhti pääsee huimaksi. Vähitellen siitä voi sitten ruveta nostelemaan niitä jalkoja polkimillekin, alkuun riittää, kun vauhtipotkaisun jälkeen nostaa ilmaan ja antaa pyörän rullata.

Tuohon selkään auttaa se, että hankit pyörään työntöaisan. Ja ehdottomasti molemmat apupyörät kerralla pois!
 
Meidän muksut olivat myös hitaita oppimaan ja varovaisia pyöräillessään. Esikoisen kanssa tehtiin niin, että mentiin nurmialueelle viikon jokaisena päivänä treenaamaan. Nurmikolle kaatumista lapsi ei niin paljon pelännyt kuin muissa paikoissa.. Toisen kanssa viisivuotiskesänä kokeiltiin potkupyörällä tasapainon löytymistä ja treenattiin pyöräilyä monessa paikassa, mutta kesän jälkeenkin apupyörittä pyöräily sujui huonosti. Vasta nyt kuusivuotiaana lapsi oppi ajamaan parin ajokerran jälkeen.
 
anna aikaa lapselle ja osta vaikka toinenkin apupyörä jos siltä näyttää. meillä esikoinen oli todella varovainen luonne ja miehelläni oli jostain syystä kova hinku ottaa apupyörät pois. ajo-opettelu oli yhtä tuskaa ja kyyneliä. lopulta sain mieheni ymmärtämään että annetaan aikaa ja se aika tulee joskus, usko pois. lopulta apupyörät otettiin pois kun poika oli 5v7kk.
eli kyllä se aika tulee joskus...
nyt toisen pojan 4v kanssa ongelma toisin päin kun haluais vain apparit poissa, eikä tasapaino ole vielä kehittynyt että pystyis ajamaan ilman. jos otan poissa, poika yrittää ja yrittää ja huutaa ja mesoaa kun ei onnistu :) elämä on...
 
Meidän poika oli 4,5 kun viime kesänä opetettiin ajaan. Lähdettiin miehen loman aikana joka päivä yhdessä ulos: kuopus rattaisiin ja aikuiset vuoron perään piti esikoisen tarakasta kiinni. Apupyörät otettiin molemmat pois. Meni toista viikkoa ennen kuin yksi kerta sitten vaan hokas miten homma sujuu! Voi sitä onnea. Kaksi kuukautta sen jälkeen ostettiin lapselle sitten jo 20-tuumainen pyörä, jotta hän pääsi ajamaan mukavammin ns. pidempiäkin matkoja eli harrastuksiin noin kilometrin matkaa.
 
Miksi nykypäivän vanhemmat tekee ongelmia asioista missä ei ole ongelmaa. Antakaa niitten lasten kehittyä omaa vauhtiaan. Mikä ihmeen hinku arkaa lasta, joka ei halua eikä selvästi ole valmis vielä ajamaan ilman apupyöriä, on pakottaa lasta! Oikein hien ja kyynelien kanssa pitää vääntää tuskaisena asiaa joka myöhemmin sujuisi kuin itsestään. Senkö takia että jotkut muut jo osaa? Voi härregyyd, ajatellkaa nyt joskus niitä lapsia mieluummin!
 
Eka otettiin polkimet pois. Kun alkoi ilman niitä sujua, niin laitettiin polkimet paikoilleen ja mentiin läheiselle jalkapallo kentälle (ei sattunut, jos kaatui nurmikolle). Ja sit kun alkoi nurmella ajo sujua, niin kovasti ajon harjottelua joka paikassa:)
 
Miksi nykypäivän vanhemmat tekee ongelmia asioista missä ei ole ongelmaa. Antakaa niitten lasten kehittyä omaa vauhtiaan. Mikä ihmeen hinku arkaa lasta, joka ei halua eikä selvästi ole valmis vielä ajamaan ilman apupyöriä, on pakottaa lasta! Oikein hien ja kyynelien kanssa pitää vääntää tuskaisena asiaa joka myöhemmin sujuisi kuin itsestään. Senkö takia että jotkut muut jo osaa? Voi härregyyd, ajatellkaa nyt joskus niitä lapsia mieluummin!
Kyllä me ollaan oltu niin raakoja, että kun ikä on lähestynyt 7 v, niin apparit on lähteneet aroimmiltakin veks lopullisesti. Aikaisemminkin on kokeiltu.

Ja kaikki nuo on oppineet ajamaan 6-7 v.
 
Miksi nykypäivän vanhemmat tekee ongelmia asioista missä ei ole ongelmaa. Antakaa niitten lasten kehittyä omaa vauhtiaan. Mikä ihmeen hinku arkaa lasta, joka ei halua eikä selvästi ole valmis vielä ajamaan ilman apupyöriä, on pakottaa lasta! Oikein hien ja kyynelien kanssa pitää vääntää tuskaisena asiaa joka myöhemmin sujuisi kuin itsestään. Senkö takia että jotkut muut jo osaa? Voi härregyyd, ajatellkaa nyt joskus niitä lapsia mieluummin!

Sitä juuri tässä kyselenkin, että onko homma tosiaan näin hankalaa vai käykö se joltain ihan helposti. Meillä on toisessa pyörässä apupyörät. Lapsi saa ajella sillä ihan rauhassa, mutta käydään välillä kokeilemassa myös ilman apupyöriäkin.

Tuo potkutteluvinkki oli hyvä. Pitääkin kokeilla sitä. Lapsi menee esikouluun syksyllä. Kyllä mielestäni ennen kouluikää pitää osata ajaa pyörällä, joten tänä kesänä on harjoittelut aloitettava.
 
Meillä ensin opetteli tasapainoilun potkupyörällä, sitten 12-tuumaisella potkutteli pari viikkoa ennen kuin lähti polkemaan. On nyt 3v8kk ja oppi pyörällä ajon parisen viikkoa sitten.
 
Mä tein molemmille lapsille pari asiaa selväksi:

- Pyörää pitää polkea, aika lujaakin, tai se kaatuu
- Jokainen lapsi kaatuu joskus, sitten noustaan ylös eikä jäädä rutisemaan
- Pakko on kokeilla edes, mutta ei ole pakko jatkaa treeniä jos ei halua
- Äiti pitää tarakasta kiinni koko ajan

Viimeinen noista oli valetta :whistle:. En pitänyt kiinni, vaan työnsin lapset vauhtiin ja sitten he polkivat itse. Pysyivät pystyssä. Ja kun tajusivat polkeneensa itse, niin reaktiot vaihtelivat suuttumuksen (äiti huijasi!) ja riemunkiljahdusten välillä.

Sopivalla eli 16-tuumaisella fillarilla harjoiteltiin, ei liian pienellä tai liian suurella.

Kumpainenkin oppi kertalaakista, kun pikkuisen ns. pakotin. Eivät he olisi oppineet, jos harjoittelu olisi ollut sitä että he istuvat vaan satulassa, eivät polje kunnolla, ja minä pidän heidät tasapainossa.

Ensin harjoiteltiin hiekkakentällä (jalkkiskenttä), missä kaatuminen ei satu juurikaan. 10-15 minuutin päästä molemmat polkivat jo jalkakäytävällä.

Ja kun apupyörät lähtivät, niin ne lähtivät kertalaakista ja lopullisesti. Ei enää ajoa appareilla sen jälkeen, se olisi vain sotkenut oppimista, kun välillä pitää itse pysyä tasapainossa ja välillä taas apupyörät hoitaa sen homman.

5 v oli kumpaisellakin ikää, kun tämän kovan koulun toteutin. Poika oppi nyt pääsiäisenä ajamaan ilman appareita. Harjoitteli ensin aamupäivällä isänsä kanssa, mutta mies oli liian pehmo ja piti koko ajan tarakasta kiinni = etenivät liian hidasta vauhtia eikä poika tajunnut jutun jujua. Iltapäivällä mä menin pojan kanssa ulos, ja samantien oppi :D
 
Hyvä ja pehmeä nurmikko kaiken a ja o ei satu kun kaatuu . Meillä lapset opetteli 12" pyörällä ja opettelu sujui tosi nopeesti .
Esikoinen oppi 3v 3tunnissa ja kuopus 4v samoin muutamassa tunnissa kun saivat leikin ohessa harjoitella mökillä pehmeällä nurmikolla.
 
Mun poika oli vajaa 5 vuotias kun oppi. Se ei olis millään yritänyt ajaa ilman apupyöriä ja mun mielestä hän oli siihen kuitenkin täysin valmis.
No, minäpä kamalana äitinä yks kaunis päivä sanoin pojalle, että nyt sinä poljet ja tuuppasin pyörän vauhtiin.
Poika polki ja huusi. Mutta polki. Eikä kaatunut.
 
Meillä tyttö ajaa normaalisti 16" pyörällä kun on apurattaat. Mutta otimme vanhasta 12" pyörästä apurattaat pois. Sillä tyttö sitten veivasti tuossa pihatiellä, ja kun meinasi kaatua löi jalat maahan. Ei mennyt montaa tuntia kun homma oli hallussa ja kasvot loisti kuin naanatalin aurinko :D
En itsekään saata pikkupyörää pitkään "kököttää" pitämässä pystyssä. Joten tämä konsti toimi meillä.
 
Minun vinkit on, että potkupyörällä alkuun, sitten apurattaat pois. 12" pyörällä oppii helpoiten, koska kaatuminen ei ole niin iso mätkäys. Jalkojen pitää yltää maahan kunnolla.

En ole opettanut, enkä pitänyt tarakasta kiinni koskaan. Nuo on ollut jostain syytä hirvittävän kiinnostuneita pyöräilystä, eikä meillä ole kellään ollut apurattaita.
 
Mun poika oli vajaa 5 vuotias kun oppi. Se ei olis millään yritänyt ajaa ilman apupyöriä ja mun mielestä hän oli siihen kuitenkin täysin valmis.
No, minäpä kamalana äitinä yks kaunis päivä sanoin pojalle, että nyt sinä poljet ja tuuppasin pyörän vauhtiin.
Poika polki ja huusi. Mutta polki. Eikä kaatunut.

Kiva kuulla että on muitakin yhtä kamalia :D

Meillä tyttö huusi. Muttei kaatunut. Poika vaan mutisi että "no kun mä en osaa!". Osasi kuitenkin.

Niin ja mitä pyörän kokoon tulee; lapsen koostahan se on kiinni. Jos tuo minun 121,5 cm pitkä viisivuotiaani olisi 12-tuumaisella yrittänyt opetella niin voi jösses :D, aja siinä sitten pikkupyörällä jonka selässä näytät sirkusapinalta...
 
Mä annoin samanlaiset ohjeet pojalle kuin Anatolia: eli polkea pitää koko ajan ja mitä lujempaa menee sitä vähemmän kaatuu =) Ja aluksi pidin tarakasta kiinni ja koitin pitää poikaa pystyssä mutta se meni siihen, että poika nojaili minuun eikä polknut ollenkaan joten siitä ei ollut mitään hyötyä. Tehtiin kerran vaan tosi pitkä kauppareissu ja poika lähti mukaan pyörällä ja sit vaan huusin hänen perässään, että "polje, polje" ja hän itkeä tihrusti täysillä polkemalla eteenpäin :D
 

Yhteistyössä