Miten ihmeessä opettaa 10 vuotiaalle toisten huomioon ottamista leikeissä? puhe ei tuota tulosta..

[neuvoja]

Meillä 10 vuotias lapsi jonka on todella hankalaa ottaa huomioon nuorempia sisaruksia leikkiessä. On ystävällinen ja mukana niin kauan kun leikki menee oman mielen mukaan ja häipyy kun joku toinen ehdottaa jotain. Se riittää että toinen lapsi päättää leikissä "oman hahmon" tekemisistä pari asiaa tai menee ennen häntä vaikka leikki telttaan mihin oli itse halunnut ensin. Hänen on hankala joustaa tai kuunnella toisten mielipiteitä. Nuoremmatkin on jo kouluikäisiä ja tykkäävät ideoida leikkien sisältöä, on kuulema tukalaa mennä yhden ohje nuorassa kun jokainen sana ja liike mietitään valmiiksi.

Olemme yrittäneet kertoa lapselle että reilu kaveri kuuntelee muitakin ja että leikkiminen on kaikille mukavampaa kun kaikki otetaan huomioon. Nuoremmilla emme ole havainneet samaa, osaavat leikkiä toisiaan kuunnellen. Tietysti on riitoja yms, mutta leikki on myös vastavuoroista. Isomman kanssa nämä ongelmat tulee eteen päivittäin.

Olen ollut siinä luulossa että vuorovaikutus asiat pitäisi onnistua 10 vuotiaalta jo kohtalaisesti, siksi olemme aika huolissamme tällaisesta. Tämä on jatkunut jo vuosia ja luulimme että iän mukana asia helpottaisi, kun lapsen taidot kehittyy. Miten voi opettaa ja mitä tekisitte jos tällainen toistuu jatkuvasti?

 

[vierailija]

En osaa antaa neuvoja, mutta eihän tuo normaalilta kuulosta. Ehkä perheneuvola olisi oikea paikka kysyä asiaa? Onko lapsella empatiakykyä? Miten koulussa sujuu?

 

[neuvoja]

En osaa antaa neuvoja, mutta eihän tuo normaalilta kuulosta. Ehkä perheneuvola olisi oikea paikka kysyä asiaa? Onko lapsella empatiakykyä? Miten koulussa sujuu?

Koulussa menee hyvin. Olen vain havainnut lapsen puheista että kavereiden kanssa ei aina voi olla oma itsensä ja lapsi ei ole heidän seurassaan "pomon paikalla" vaan hän on kuuliainen kavereille. Olemme jutelleet paljon siitäkin että jos kaverit pomottaa niin se ei oikeuta häntä pomottamaan kotona. Mutta niin kuin kerroin, käytös on alkanut jo vuosia sitten, ennen nykyisiäkin kavereita.

Lapsen empatia kyky ei ole kovin voimakas, saa usein iloisen mielen kun pikku sisarukselle sattuu joku harmittava asia. On myös tosi tarkasti kertomassa toisten virheistä mutta omiaan ei havaitse tai myönnä helposti. Varmistelee omaa "hyvyyttään" ja kelpaavuuttaan vähän väliä, vaikka näytämme rakkautta ja välittämistä niin kuin muillekin. Tuntuu usein että virheen tehtyään hänen omatunto ei ns. soimaa, anteeksi pyyntö tulee vasta kun tajuaa itse menettävänsä jotain. Ei vaikuta pyytävän anteeksi sen takia että ymmärtäisi miten huono mieli toiselle tuli...

Tämä on surullista koska olen todella pitkään rukoillut ettei lapsemme olisi tunteeton tapaus. Tuntuu että kaikki lupaukset käytöksen parantamisesta ja asian ymmärtämisestä on kuin tyhjää. Koska seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta.

 

[vierailija]

saattaisi olla ehkä lievä asperger ? tutkimuksiin, ihan lapsen parhaaksi, vielä isompia ongelmia odotettavissa teini-iässä, ehkä nyt voisi saada apua.

 

[vierailija]

Oletteko te vanhemmat itse esimerkillänne osoittaneet, kuinka pyydellään anteeksi? Meillä ainakin pyydellään usein anteeksi, ja tuodaan anteeksi pyytäminen esiin hyveenä. Hyvin herkästi vahingon sattuessa tai mitä vain, pyytelemme toisiltamme anteeksi. Muistakaa tekin pyytää anteeksi lapsiltamme. Se ei ole heikkouden merkki, vaan sen merkki, että olette ajantasalla tilanteissa. Mikäli vaikka epäilette, että oma toimintanne on aiheuttanut lapsenne joskus käyttäytymään epäsuotuisalla tavalla, tulisi teidänkäin pyytää lapseltanne anteeksi.

 

[neuvoja]

Oletteko te vanhemmat itse esimerkillänne osoittaneet, kuinka pyydellään anteeksi? Meillä ainakin pyydellään usein anteeksi, ja tuodaan anteeksi pyytäminen esiin hyveenä. Hyvin herkästi vahingon sattuessa tai mitä vain, pyytelemme toisiltamme anteeksi. Muistakaa tekin pyytää anteeksi lapsiltamme. Se ei ole heikkouden merkki, vaan sen merkki, että olette ajantasalla tilanteissa. Mikäli vaikka epäilette, että oma toimintanne on aiheuttanut lapsenne joskus käyttäytymään epäsuotuisalla tavalla, tulisi teidänkäin pyytää lapseltanne anteeksi.

Kyllä meillä pyydetään reilusti anteeksi, myös me aikuiset. Korostamme sen tärkeyttä päivittäin, nuorempien kanssa harjoittelemme sitä ahkeraan kun tulee nahisteluja yms. Juttelemme lapsille jos ovat nähneet meidän riidelleen, olemme pyytäneet toisiltamme anteeksi nimenomaan lasten nähden. Ei ainakaan voi empatian puutteesta meitä syyttää

 

[vierailija]

Koulussa menee hyvin. Olen vain havainnut lapsen puheista että kavereiden kanssa ei aina voi olla oma itsensä ja lapsi ei ole heidän seurassaan "pomon paikalla" vaan hän on kuuliainen kavereille. Olemme jutelleet paljon siitäkin että jos kaverit pomottaa niin se ei oikeuta häntä pomottamaan kotona. Mutta niin kuin kerroin, käytös on alkanut jo vuosia sitten, ennen nykyisiäkin kavereita.

Lapsen empatia kyky ei ole kovin voimakas, saa usein iloisen mielen kun pikku sisarukselle sattuu joku harmittava asia. On myös tosi tarkasti kertomassa toisten virheistä mutta omiaan ei havaitse tai myönnä helposti. Varmistelee omaa "hyvyyttään" ja kelpaavuuttaan vähän väliä, vaikka näytämme rakkautta ja välittämistä niin kuin muillekin. Tuntuu usein että virheen tehtyään hänen omatunto ei ns. soimaa, anteeksi pyyntö tulee vasta kun tajuaa itse menettävänsä jotain. Ei vaikuta pyytävän anteeksi sen takia että ymmärtäisi miten huono mieli toiselle tuli...

Tämä on surullista koska olen todella pitkään rukoillut ettei lapsemme olisi tunteeton tapaus. Tuntuu että kaikki lupaukset käytöksen parantamisesta ja asian ymmärtämisestä on kuin tyhjää. Koska seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta.

Meillä asuu täsmälleen samanmoisesti käyttäytyvä lapsi. Hänellä ei ole diagnoosia, mutta omaa paljon aspergeriin liittyviä piirteitä. Lisäksi on myös sisarruskateutta, vaikka kuinka yritämme ja olemmekin tasapuolisia. Ikätovereiden kanssa on se mukana kulkija, mutta kotona yrittää pomottaa joka asiassa pienempiään. Omaa kyllä empatiakykyäkin, mutta lähinnä itselleen sopivalla hetkellä. Kuulostaa todella tutulle tuo kirjoituksesi!

 

[neuvoja]

Meillä asuu täsmälleen samanmoisesti käyttäytyvä lapsi. Hänellä ei ole diagnoosia, mutta omaa paljon aspergeriin liittyviä piirteitä. Lisäksi on myös sisarruskateutta, vaikka kuinka yritämme ja olemmekin tasapuolisia. Ikätovereiden kanssa on se mukana kulkija, mutta kotona yrittää pomottaa joka asiassa pienempiään. Omaa kyllä empatiakykyäkin, mutta lähinnä itselleen sopivalla hetkellä. Kuulostaa todella tutulle tuo kirjoituksesi!

Tuo empatiakyky itselleen sopivalla hetkellä täsmää meillekin... Olisi kyllä mukava tietää että miten tällainen tilanne saadaan korjattua koska nuoremmatkin sisarukset ihmettelevät miksi isommalla on niin vaikeaa olla reilu leikkikaveri. Saatika että ottavat mallia isommastaan, ei sekään ole hyvä. Tosi uuvuttavaa koska toivoisi iän tuovan mukanaan edes itsestään selvimpiä taitoja...

 

[vierailija]

Lue nyt siitä Aspergerista, ja mieti äsiaa, ja ota puheeksi lääkärille. Käsittääkseni siihen voi saada apua, joka helpottaa kaikkien elämää, etenkin lapsen, mutta nyt on se aika että on haettava apua ja olethan jo huomannut että kaikki ei ole kohdallaan, omat keinot käytetty. Ei todella johdu sinusta eikä perheestäsi, vaikutatte kunnon ihmisiltä, joten ei se empatiakyvyn puute ole opittu malli.

 

[neuvoja]

Lue nyt siitä Aspergerista, ja mieti äsiaa, ja ota puheeksi lääkärille. Käsittääkseni siihen voi saada apua, joka helpottaa kaikkien elämää, etenkin lapsen, mutta nyt on se aika että on haettava apua ja olethan jo huomannut että kaikki ei ole kohdallaan, omat keinot käytetty. Ei todella johdu sinusta eikä perheestäsi, vaikutatte kunnon ihmisiltä, joten ei se empatiakyvyn puute ole opittu malli.

Olemme myös ihmetelleet kun lapsesta ei näy kodin ulkopuolella viitteitä tällaisesta käytöksestä. Vaikuttaa aika paljon miellyttävän ihmisiä ja muut kokevat että on tosi kiltti. Meillä näkyy sisarusten kesken, perheen kesken ja läheisimpien sukulaisten käydessä. Miten lapsi voi pitkiäkin aikoja olla jotain muuta kun alta löytyy näitä piirteitä?

 

[vierailija]

Olemme myös ihmetelleet kun lapsesta ei näy kodin ulkopuolella viitteitä tällaisesta käytöksestä. Vaikuttaa aika paljon miellyttävän ihmisiä ja muut kokevat että on tosi kiltti. Meillä näkyy sisarusten kesken, perheen kesken ja läheisimpien sukulaisten käydessä. Miten lapsi voi pitkiäkin aikoja olla jotain muuta kun alta löytyy näitä piirteitä?

Tätä asiaa olemme mekin ihmetelleet. Koulussa ym. kaikki sujuu kuin tanssi, mutta kotona on ihan eri meininki.

 

[neuvoja]

Nosto

 

[vierailija]

NO HOI NOSTELE AH BEIIIIJBEEEEEEEEEEH<3

OLIKS TEIL IKÄVÄ MUA BEIJBEEEEEET; MÄ OON TAKASI NY BEIJBEEEEET UUUUUU
NO OLIKO BEIJBEET OON VITU KOVA BEIJBEEET OLIKO IKÄVÄ KOVA IKÄVÄ JOO OLIKO BEIJBEEEEEEEET<3

ANTAKAA PYÖRII BEIJBEEEEEEEET<3
PUT VIDEO SPEED ON 2 SO YOU CAN NORMALLY WATCH THIS AMAZING DOCUMENTARY
Mä oon nii rakastunu beijbee elämään mä uudelleen jeijeee!

Mä oon nii rakastunu beijbee elämään mä uudelleen jeijeee!..ku otin polttoo keuhkoihiniii jeejeeee enkä dokaa enää ikinä hyi siihe kuolee, krapula, kontrolli menee

OLIKS TEIL IKÄVÄ MUA BEIJBEEEEEET; MÄ OON TAKASI NY BEIJBEEEEET UUUUUU

ANTAKAA PYÖRII BEIJBEEEEEEEET<3
PUT VIDEO SPEED ON 2 SO YOU CAN NORMALLY WATCH THIS AMAZING DOCUMENTARY
Mä oon nii rakastunu beijbee elämään mä uudelleen jeijeee!

Mä oon nii rakastunu beijbee elämään mä uudelleen jeijeee!..ku otin polttoo keuhkoihiniii jeejeeee enkä dokaa enää ikinä hyi siihe kuolee, krapula, kontrolli menee