M
mutsilainen
Vieras
Löysin itseni tänään aamulla 2 kertaa pohtimassa tosi turhia ja kummia. Sitten aloin huvittuneena miettiä, onko tää ihan normihomma perusperheissä ja parisuhteissa vai onko meillä henkisesti liian tiivistä 
Eli. Havaitsin kompostiastiassa jonkun vihreän pitkulaisen moskan ja eka ajatus oli, että miten täällä voi olla jotain mistä mä en tiedä mitään?? Ehkä se oli papu (sellanen pitkulainen) tai joku leikkokukan varren pala, mutta jotenkin huvituin siitä että melkein närkästyneenä mietin, ettei voi olla mahdollista että siellä on jotain mistä mä en tiedä mitään, siis mitä se on ja mistä tullut. Hyvä etten laittanut miehelle töihin viestiä kun asia vaivasi...
Sitten toinen juttu, kauppakassia tungin kaappiin ja siellä olikin kuitti, joka kertoi jonkun meidän ostaneen toissa päivänä karkkipussin. No, alle kouluikäiset lapsemme ei tasan käy itsekseen kaupassa, joten se on mun mies. Heti ajattelin, että missä ihmeen välissä se on käynyt kaupassa kun en tiedä mitään.. Ok, onhan nyt joululahjojen hankinta-aika jne. Mutta taas huvituin siitä ajatuksesta, joka ensin tunki mieleen eli että mites tää on mahdollista ja mä en tiedä asiasta mitään
Korostan että en siis ole mikään kyylä tai mustis tai epäile mitään, mutta musta on huvittavaa (vai pitäiskö olla pelottavaa?) että kuvittelen tietäväni kaiken mitä tän talon katon alla tapahtuu ja miehen työpäivinäkin mitä ilmeisimmin. Tätäkö se kotiäitiys teettää, keskittyy ajatukset aika pieneen tilaan
Eli. Havaitsin kompostiastiassa jonkun vihreän pitkulaisen moskan ja eka ajatus oli, että miten täällä voi olla jotain mistä mä en tiedä mitään?? Ehkä se oli papu (sellanen pitkulainen) tai joku leikkokukan varren pala, mutta jotenkin huvituin siitä että melkein närkästyneenä mietin, ettei voi olla mahdollista että siellä on jotain mistä mä en tiedä mitään, siis mitä se on ja mistä tullut. Hyvä etten laittanut miehelle töihin viestiä kun asia vaivasi...
Sitten toinen juttu, kauppakassia tungin kaappiin ja siellä olikin kuitti, joka kertoi jonkun meidän ostaneen toissa päivänä karkkipussin. No, alle kouluikäiset lapsemme ei tasan käy itsekseen kaupassa, joten se on mun mies. Heti ajattelin, että missä ihmeen välissä se on käynyt kaupassa kun en tiedä mitään.. Ok, onhan nyt joululahjojen hankinta-aika jne. Mutta taas huvituin siitä ajatuksesta, joka ensin tunki mieleen eli että mites tää on mahdollista ja mä en tiedä asiasta mitään
Korostan että en siis ole mikään kyylä tai mustis tai epäile mitään, mutta musta on huvittavaa (vai pitäiskö olla pelottavaa?) että kuvittelen tietäväni kaiken mitä tän talon katon alla tapahtuu ja miehen työpäivinäkin mitä ilmeisimmin. Tätäkö se kotiäitiys teettää, keskittyy ajatukset aika pieneen tilaan