Miten hyvin tiellä kestää pinna uhmaikäisen temppuilujen kanssa?

["vieras"]

Olen yleisesti ottaen pitkä pinnainen mutta viime aikoina tuo kolmevuotiaamme on onnistunut uhmailullaan hieman hermostuttamaan minua. Välillä on päiviä, jolloin saa käytännössä taistella joka asiata, juosta perässä, että saadaan edes päälle/pestyä hampaat/syötyä. Ja vaikka kuinka napakasti sanon ja torun menee touhu ihan pelleilyksi.

Pysyttekö te tämmöisissä tilanteissa ihan viileän rauhallisina? Onko jotenkin kummallista, että välillä meinaa pinna loppua ja saatan tuhahtaa kovempaan ääneen lapselle? sitten hetken päästä itseäni harmittaa jos olen tiuskinut. En varsinaisesti ole huutamalla huutanut koskaan lapselleni, mutta kyllä välillä joutuu korottamaan ääntä.

eli miten te jaksatte uhmiksienne kanssa?

 

[HyäkkäysVaunu]

Kyllä se laps tietää että aiheesta tiuskaset/ ärähdät. Mä karjaisen jos ei vielä "1034" sanomisen jälkeen mee perille.

Jos suututtaa niin pitäähän sitä suuttua lapsellekkin - tunteita ei oo meillä peitelty hyvässä eikä pahassa, mutta lapsiin ei käsiks käyä siinä on vissi raja (ja tokkiinsa jos kaikki alkaa oleen huutamista ni voi miettiä missä meni vikaan).
Kyllä jos karjaisen niin selitän kyllä lapsille miksi niin kävi, ja kyllä toisinaan anteeksi pyydän - en tosin jos on ollu aihetta karjaista.

 

["jep"]

Joo, menee pinna. Ja samaa mieltä edellisen kanssa, ihan jatkuva väkisinviilipyttyily olisi teeskentelyä, ellei sitten satu olemaan sellainen luonteeltaan. Aika harva on.

Täytyy kyllä myöntää, että mulla esim. väsymystila vaikuttaa asiaan. Jos vauva on valvottanut, ärsyynnyn paljon helpommin, ja silloin tuntuu, että esikoinenkin venkoilee enemmän, vaistoaa varmaan sellaisen perushermostuneisuuteni. Jos oma päivä lähtee käyntiin positiivisesti, lapsenkin kanssa sujuu helpommin hyvin.

 

[Joxu]

Kyllä mulla välillä kiristyy pinna tuon 1v7kk kanssa. rimpuilee kun yritän vaihtaa vaippaa, rimpuilee kun laitan ulkovaatteita päälle ja juoksee karkuun. Sit saa monta kymmentä kertaa sanoa, että tuppas nyt tänne, niin nauraa vaan ja jatkaa karkuun juoksemista. Myönnän että, oon ärähtäny ja korottanu ääntä ja sillon yleensä tytär tulee istumaan syliin ja voin jatkaa pukemista tai vaipanvaihtoa. Tytär on empperamenttinen ja suuri tarpeinen ollu vauvasta asti ja saa aivan järkyttäviä raivareita. Raivoo toisinaan aina noissa pukemis ja vaipanvaihto touhuissa.

 

[moekoe harmailee]

Välillä mulla kestä äpinna ihan järkytävän hyvin, toisina päivinä vähän huonommin. Eniten näyttää olevan kestämistä siinä, että ei nyt kun on 3 vutta mittarissa, niin kaikki logiikka on kadonnut muksusta... Just tossa 10 minuuttia kiukkus, kun puistoon olis mieli, mutta vaatteita ei saa päälleen, eikä saa auttaakaan... Kävi jo parvekkeela kokeilemassa, että tarkenisko puistossa pyjamassa, ei kuulemma =)

 

["jep"]

Meillä kanssa ainakin esikoinen on ollut aina temperamenttinen, ja joskus vuoden ikäisenä jo huusi ku hinaaja, jos ei saanut mitä halusi niin kuin halusi, jos piti lähteä pois keinumasta tms.

Itselleni vaikeimpia eivät ole sellaiset perinteiset uhmis-itkupotkuraivarit. Siinä tavallaan näkee, että lapsi on kuitenkin pois tolaltaan, ja tarvitsee aikuisen tukea ja turvaa. Mutta sellainen minullaeiolekorviajateenjuuriniinkuinäskenkielsitenkävahingossakaankuuntele-meininki on varsinkin just kiireessä ja väsyneenä niiin rasittavaa. Vaikkei lapsi sitäkään tietenkään ilkeyttään tee.

 

["a.p"]

[QUOTE="jep";25070709]Meillä kanssa ainakin esikoinen on ollut aina temperamenttinen, ja joskus vuoden ikäisenä jo huusi ku hinaaja, jos ei saanut mitä halusi niin kuin halusi, jos piti lähteä pois keinumasta tms.

Itselleni vaikeimpia eivät ole sellaiset perinteiset uhmis-itkupotkuraivarit. Siinä tavallaan näkee, että lapsi on kuitenkin pois tolaltaan, ja tarvitsee aikuisen tukea ja turvaa. Mutta sellainen minullaeiolekorviajateenjuuriniinkuinäskenkielsitenkävahingossakaankuuntele-meininki on varsinkin just kiireessä ja väsyneenä niiin rasittavaa. Vaikkei lapsi sitäkään tietenkään ilkeyttään tee.[/QUOTE]


totta, nuo itkupotkuraivarit on helppo käsitellä mutta just nuo turhat ihme säätämis-jutut on niitä, jotka rupee helposti rassaamaan. Sarjassamme mennään pihalle NYT! mutta sitten ei halua kenkiä, rukkaset kutittaa, väärä hattu, sukat huonosti, vetskari painaa ja uloslähdössä kestää sitten ikuisuus..