Miten hyväksyä ero?

[pakkomielle]

Erosta aikaa vuosi ja yhä kun olen miehen siis ex-mieheni kanssa tekemisissä kaipaan häntä ja tekisi mieli sanoa "rakastan sua, tuu takas".. Mies tietää tunteistani sanomattakin ja minä tiedän ettei hän koskaan tulisi takasin, ja vaikka tulisikin niin meistä ei voisi tulla onnellisia... Oon kehittänyt jonkimoisen pakkomielteen eksään, en osaa päästää kokonaan irti... Järki sanoo että tämän on vihdoin loputtava ja mun jatkettava elämääni, mutta MITEN?
Onko muita hölmöjä pakkomielteisiä, jotka eivät osaa jatkaa eron jälkeen elämäänsä?

 

[roosanäiti]

pystyisitkö olemaan näkemättä ex? joskus kun toisessa on oikein kiinni toipuminen voi kestää, tiedän tunteen, mutta näin jälkikäteen mietin jotta mikä siinäkin oli että se toinen pyöri mielessä, eli aika teki täällä ainakin tehtävänsä... ja se että sitkeästi meni elämässä eteenpäin.

 

[ap]

En pysty kokonaan olemaan näkemättä eksää, pojan takia, meillä aika erikoiset tapaamiset...
Oon miettinyt oisko parempi ettei poikakaan näkisi nyt isäänsä niin mun ei tarttisi nähdä eksää... Ei sekään kuulosta kyllä hyvältä vaihtoehdolta, mutta vaihtoehdot ovat siinä . Itseni tarttisi vaan hyväksyä lopullinen ero, mutta kun en vaan pysty ja osaa... Meillä ei tunteet kuolleet kummaltakaan täysin, mutta elämä vei eriteille.... Tosin ei eksäni yhtä paljon minua enää rakasta kuin minä häntä...

 

[roosanäiti]

voimia :hug: anna itsellesi aikaa, pura fiiliksiä eksästä jollekin ulkopuoliselle, ja pidät tiukasti kiinni siitä että puhut vaan pojan asioista entisellesi.. ja pidä sun ja sen tapaamiset mahd. lyhkäsinä.

 

[hemuli]

Millä tavalla teillä on erikoiset tapaamiset?

 

[täällä]

Erosta aikaa vuosi ja yhä kun olen miehen siis ex-mieheni kanssa tekemisissä kaipaan häntä ja tekisi mieli sanoa "rakastan sua, tuu takas".. Mies tietää tunteistani sanomattakin ja minä tiedän ettei hän koskaan tulisi takasin, ja vaikka tulisikin niin meistä ei voisi tulla onnellisia... Oon kehittänyt jonkimoisen pakkomielteen eksään, en osaa päästää kokonaan irti... Järki sanoo että tämän on vihdoin loputtava ja mun jatkettava elämääni, mutta MITEN?
Onko muita hölmöjä pakkomielteisiä, jotka eivät osaa jatkaa eron jälkeen elämäänsä?

Puhut kuin minun suustani.. ainut ero on että mun erosta on jo kaks vuotta ja aina vain sama tilanne

 

[ap]

Erosta aikaa vuosi ja yhä kun olen miehen siis ex-mieheni kanssa tekemisissä kaipaan häntä ja tekisi mieli sanoa "rakastan sua, tuu takas".. Mies tietää tunteistani sanomattakin ja minä tiedän ettei hän koskaan tulisi takasin, ja vaikka tulisikin niin meistä ei voisi tulla onnellisia... Oon kehittänyt jonkimoisen pakkomielteen eksään, en osaa päästää kokonaan irti... Järki sanoo että tämän on vihdoin loputtava ja mun jatkettava elämääni, mutta MITEN?
Onko muita hölmöjä pakkomielteisiä, jotka eivät osaa jatkaa eron jälkeen elämäänsä?

Puhut kuin minun suustani.. ainut ero on että mun erosta on jo kaks vuotta ja aina vain sama tilanne

Miten sä oot selvinnyt? Itse oon ajatellut mennä eroryhmään tms jutteleen, mutta toisaalta auttaako se jos itse pidän kynsin ja hampain kiinni eksästä

 

[;)¨]

voisko vaihto tapahtua sillain että mies hakee hoidosta? kun hänen vuoro olla pojan kans ja veisi sitten hoitoon...

 

[hemuli]

Millä tavalla teillä on erikoiset tapaamiset?

:attn: valaise vähän kun kirjoitit että teillä on erkoiset tapaamiset mitä tarkoitit sillä? Asuuko mies sun luona vai sinä hänen tapaamisissa - vai mitä?

 

[ap]

isä on tavannut minun valvonnassa lasta, erinäisiä syitä miksi en anna tavata yksin.. Muutakin kuin että haluan itse nähdä häntä Sukulaisia tms ei ole, jotka voisivat valvoa tapaamisia, lastenvalvojan kanssa en mielellään haluaisi... Kai se on silti ainut keino päästä itse tästä tilanteesta yli ja jatkaa elämääni... Ei näin voi pidemmän päälle jatkua, ei tätä kestä kenenkään pää pidemmän päälle...

 

[hemuli]

isä on tavannut minun valvonnassa lasta, erinäisiä syitä miksi en anna tavata yksin.. Muutakin kuin että haluan itse nähdä häntä Sukulaisia tms ei ole, jotka voisivat valvoa tapaamisia, lastenvalvojan kanssa en mielellään haluaisi... Kai se on silti ainut keino päästä itse tästä tilanteesta yli ja jatkaa elämääni... Ei näin voi pidemmän päälle jatkua, ei tätä kestä kenenkään pää pidemmän päälle...

Juu jotaki tuollaista arvelinki. Ja sun on kyllä syytä miettiä onko tuo sun syy/keino tavata sitä ex:ää myös ja roikkua toivossa ja kitua. Tuskin se on miellyttävää teille kummallekaan. Ja on olemassa kyllä vaihtoehtoja että esim. ensi-ja turvakodilla vaihdot tms. kannatta vaan kysellä ja jos et lastenvalvojaa halua asiaan mukaan niin perheneuvola auttaa myös.

 

[ap]

Ensi ja turvakotia olen ehdottanut, mutta ei sovi miehelle... Joskus tuntuu ettei hän haluakaan päästää minusta irti, että nauttii siitä kun ikävöin häntä jne... Ei me voida aina hänen ehdoillaan mennä, jos ei tapaa poikaa valvotusti niin sitten ei tapaa ja hän siitä kärsii. Kunpa pystysin myös toimimaan noin, enkä rupeasi miettimään onko oikein että lapsi ei sitten tapaa isäänsä lainkaan... Hemmetti!!!

 

[hemuli]

Ensi ja turvakotia olen ehdottanut, mutta ei sovi miehelle... Joskus tuntuu ettei hän haluakaan päästää minusta irti, että nauttii siitä kun ikävöin häntä jne... Ei me voida aina hänen ehdoillaan mennä, jos ei tapaa poikaa valvotusti niin sitten ei tapaa ja hän siitä kärsii. Kunpa pystysin myös toimimaan noin, enkä rupeasi miettimään onko oikein että lapsi ei sitten tapaa isäänsä lainkaan... Hemmetti!!!

No hei aika sairaalta kuulostaa tuollanen yhtälö. Ja jos järjestät valvotut tapaamiset sinne ensi- ja turvakodille eikä isä halua tavata lasta siellä niin se on sen häpeä ja menetys. En kyllä suostuisi tuollaiseen inhottavuuteen. Ei sulla ole tapaamisvelvoitetta ex-puolisoon.

 

[roosanäiti]

Joskus tuntuu ettei hän haluakaan päästää minusta irti, että nauttii siitä kun ikävöin häntä jne...

pieni epäilys et se on juurikin noin, nyt aloitat kasaamaan omaa elämääsi ja näytät et sie selviät. muista huolehtia jatkossakin lapsen hyvinvoinnista, älä tee hänestä kiistakapulaa..

 

[n]

pystyisitkö olemaan näkemättä ex? joskus kun toisessa on oikein kiinni toipuminen voi kestää, tiedän tunteen, mutta näin jälkikäteen mietin jotta mikä siinäkin oli että se toinen pyöri mielessä, eli aika teki täällä ainakin tehtävänsä... ja se että sitkeästi meni elämässä eteenpäin.

kffjfjgkkkglglooyxuydyyyyyhsydyyywwywwjoog8888f888r8r88r88rr8jndjjdfffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffjfffffffffffffffffkgoo