A
Aurinkosade
Vieras
Olemme seurustelleet 4 vuotta. Meillä on eri asunnot vaikka käytännössä vietämme yömme aina yhdessä jommankumman asunnossa. Vielä lapsettomia.
Eilen iltapäivällä menimme tahoillemme ja sovimme soittelevamme yhteismenoista illalla. Mies oli tuolloin lähdössä päiväkaljoille "poikien kanssa". Kotona torkahdin ja heräsin 10-11 aikoihin. Hämmästyin hieman että päiväunet olivat venähtäneet niin pitkälle ja myös ettei mies ollut vielä soittanut vaikka oli niin myöhä. Ajattelin että ehkä sekin nukkuu ja laitoin kyselyviestin kun en halunnut soittaa ja ehkä herättää.
Mies vastaa viestillä olevansa baarissa, seura vain oli vaihtunut ja nyt kaverinaistensa kanssa. On kuulemma "vain parilla" ja "lähtee ehkä ihan kohta kotiin".
Minusta tuntui oudolta kun yleensä tulee joko baarista minun asunnolleni tai sitten ainakin kutsuu minut mukaan. No, ajattelin että jos kerran on tosiaan lähdössä kotiin niin turhaan se olisi minua pyytänyt mukaan eli turha loukkaantua vaikka kummastelinkin että totesi menevänsä omaan kotiinsa.
Olin vähän allapäin, olisi ollut kauhean kiva lähteä kaupungille katsomaan naamiaispukuisia ihmisiä kun Helsingissä halloweeniksi mukavan laajasti pukeudutaan ja ottaa itsekin pari olutta. No ei voi mitään, kaverikin oli töissä enkä saanut sitä seuraksi.
Nyt sitten mies soitti. Hehkutti miten kertakaikkisen kivaa oli ollut, oli nähnyt paljon kavereita, oli kierrellyt heidän kanssaan monissa baareissa ja kertoi miten kivaa oli ollut kun ihmiset olivat pukeutuneet naamiaisasuihin. Kertoi miten kavereiden kumppaneitakin oli liittynyt seuraan ja hauskaa oli ollut.
Kysyin miten kauan oli viipynyt ja kakistellen kertoi että no ihan pilkkuun saakka sitä oli tullut oltua. Sanoin että mites sen kanssa kun eilen iltayhdeltätoista oli vielä ollut lähdössä kotiin? Ja ei sitten ollut tullut mieleen pyytää minua mukaan?
Tähän ei sanonut mitään muuta kuin siten, hieman alentuvalla äänellä "voiiii, voi..." niinkuin lapselle. Eikä keksinyt mitään muuta sanottavaa. Olin niin vihainen, kyyneltä tuppasi silmään jne. etten keksinyt mitään nasevaa vastausta. Olin vain viileä ja mies kyllä huomasi tämän, muuttui itsekin äänensävyltään loukkaantuneeksi ja päätimme puhelun aika nopeasti.
Todellakin harmittaa tilanne. On se kumma että ne kaverit olivat ajatelleet kumppaneitaan ja kutsuneet ne paikalle mutta minun mieheni ei. Lisäksi kysyessäni väitti lähtevänsä kotiin kuin ei olisi halunnut että tulen paikalle. Itse jos juhlin ystävieni kanssa olen yleensä aina kutsunut mieheni mukaan koska myös hän on ystäväni.
En yhtään tiedä miten hoitaisin tilanteen. Nyt vaan on paha mieli.
Eilen iltapäivällä menimme tahoillemme ja sovimme soittelevamme yhteismenoista illalla. Mies oli tuolloin lähdössä päiväkaljoille "poikien kanssa". Kotona torkahdin ja heräsin 10-11 aikoihin. Hämmästyin hieman että päiväunet olivat venähtäneet niin pitkälle ja myös ettei mies ollut vielä soittanut vaikka oli niin myöhä. Ajattelin että ehkä sekin nukkuu ja laitoin kyselyviestin kun en halunnut soittaa ja ehkä herättää.
Mies vastaa viestillä olevansa baarissa, seura vain oli vaihtunut ja nyt kaverinaistensa kanssa. On kuulemma "vain parilla" ja "lähtee ehkä ihan kohta kotiin".
Minusta tuntui oudolta kun yleensä tulee joko baarista minun asunnolleni tai sitten ainakin kutsuu minut mukaan. No, ajattelin että jos kerran on tosiaan lähdössä kotiin niin turhaan se olisi minua pyytänyt mukaan eli turha loukkaantua vaikka kummastelinkin että totesi menevänsä omaan kotiinsa.
Olin vähän allapäin, olisi ollut kauhean kiva lähteä kaupungille katsomaan naamiaispukuisia ihmisiä kun Helsingissä halloweeniksi mukavan laajasti pukeudutaan ja ottaa itsekin pari olutta. No ei voi mitään, kaverikin oli töissä enkä saanut sitä seuraksi.
Nyt sitten mies soitti. Hehkutti miten kertakaikkisen kivaa oli ollut, oli nähnyt paljon kavereita, oli kierrellyt heidän kanssaan monissa baareissa ja kertoi miten kivaa oli ollut kun ihmiset olivat pukeutuneet naamiaisasuihin. Kertoi miten kavereiden kumppaneitakin oli liittynyt seuraan ja hauskaa oli ollut.
Kysyin miten kauan oli viipynyt ja kakistellen kertoi että no ihan pilkkuun saakka sitä oli tullut oltua. Sanoin että mites sen kanssa kun eilen iltayhdeltätoista oli vielä ollut lähdössä kotiin? Ja ei sitten ollut tullut mieleen pyytää minua mukaan?
Tähän ei sanonut mitään muuta kuin siten, hieman alentuvalla äänellä "voiiii, voi..." niinkuin lapselle. Eikä keksinyt mitään muuta sanottavaa. Olin niin vihainen, kyyneltä tuppasi silmään jne. etten keksinyt mitään nasevaa vastausta. Olin vain viileä ja mies kyllä huomasi tämän, muuttui itsekin äänensävyltään loukkaantuneeksi ja päätimme puhelun aika nopeasti.
Todellakin harmittaa tilanne. On se kumma että ne kaverit olivat ajatelleet kumppaneitaan ja kutsuneet ne paikalle mutta minun mieheni ei. Lisäksi kysyessäni väitti lähtevänsä kotiin kuin ei olisi halunnut että tulen paikalle. Itse jos juhlin ystävieni kanssa olen yleensä aina kutsunut mieheni mukaan koska myös hän on ystäväni.
En yhtään tiedä miten hoitaisin tilanteen. Nyt vaan on paha mieli.
