Miten he**etissä tästä pääsee eroon?

[Kirosana]

Siis katkeruudesta.

Mä olen nimittäin ihan törkeän katkera siitä, että KAIKKI muut saa rakkautta ja ihmissuhteen, mutta mä en. Siis oikeasti. Tälläkin viikolla mä oon tavannut monta todella todella lihavaa ihmistä, jotka ei oo edes yrittäneet olla kauniita. Likaiset hiukset on olleet pesemättöminä pitkin päätä, hiki on haissut kilometrin päähän, vaatteet on olleet mitä on -ja silti niilläkin perkeleillä on ollut sormus sormessa! Ja ne parit.. nainen on lihava ja "ei-minkään-näköinen" ja mies ihan tavis, ja onnellisena kulkevat käsikädessä. Jopa työpaikan epätoivoinen mies (joka ehdottelee jokaiselle naiselle iästä riippumatta ja jolla ei sitä ulkonäköä muutenkaan ole tavista enempää) seurustelee.

Mä oon oikeasti ihan vtun katkera. Miks hemmetissä KAIKKI MUUT saa ihmissuhteen ja rakkautta, mutta mä en?!! Mikä jumalauta mussa voi olla niin pahasti pielessä, että miljoona kertaa rumemmatkin onnensa löytää ja mä en?!

Ja ei, se ei ole tää katkeruus, tää on tullut vasta viime aikoina. Mä oon sentään ollut yksin koko elämäni.
Ja oon mielestäni ihan nätti, kiva, rehellinen, kiltti, luotettava, ihana. Maanläheinen, rauhallinen mutta kuitenkin impulsiivinenkin. Mut ei. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei kiinnostu. Vttu.

Mutta silti KAIKKI MUUT saa. Ja mä oon niin katkera, niin katkera että se oikeasti alkaa pikkuhiljaa myös näkymään mussa. en jaksa enää olla kiva ja kiltti ja mukava. Musta on tullut veemäinen ja inhottava ämmä, ja kaikki vaan siksi että mua ei oikeasti kukaan sittenkään rakasta. Ja yli 30v oon sitä ihmettä oottanut, joten ei oo ajastakaan enää kiinni.

 

[:O]

mee aluks johonki hoitoon ja selvitä ittes kans asiat, katkera akka....

 

[...]

Rakastiko sinua edes vanhempasi?

No Jeesus sinua ainakin takuuvarmasti rakastaa.

http://www.tv7.fi/nettv/

 

[höh]

ei ihmissuhdejutut toimi noin. että jos on hyvä, saa jonkun.

yleensä parhaille ei niin vain löydykään.

sama juttu ystävien suhteen. jos olet vaan tavis, tavallinen juoruava ja pikkusieluinen ja ruma tai tavallinen ulkonäön suhteen, sulla on paljon todennäköisemmin paljon ystäviä kuin todella erikoisella, kaunilla ja älykkäällä.

ei siis kannata katkeroitua. koska oikeasti ihmissuhteet eivät toimi noin. kaunis ja älykäs voi esim. pelottaa miestä.

eli olet vaan tyyni niin ehkä joskus kohtaat ihmisen. jonka kelpuutat.

 

[Kävelevä katastrofi]

Juuri meinasin sanoa, että tuo suuri katkeruus näkyy sinussa, hoida se ensin pois ja eiköhän sitten pikku hiljaa asiat ala lutviutua :hug:

 

[Scarlett O Harava]

Ikävä sanoa, mutta taitaa se suurin ongelma olla sun korvien välissä ja se ongelma pitää selvittää ensin ennen kuin olet valmis parisuhteeseen. Eihän kukaan halua sua edes lähestyä jos näkyy jo ulospäin, että olet katkera.

 

[..]

katkeruus tekee kaikista ihmisistä rumia. Vastenmielisin piirre ikinä!

 

[ap]

Juuri meinasin sanoa, että tuo suuri katkeruus näkyy sinussa, hoida se ensin pois ja eiköhän sitten pikku hiljaa asiat ala lutviutua :hug:

No en mä nyt jumalauta koko elämääni ole ollut katkera. Kyllä tää katkeruus on (ja syystäkin) ilmennyt vasta ihan viimeisen kuukauden ajalla.

 

[ihan vaan ot]

Osaatteko te lukea?

 

[Ansis]

ehkäpä johtuis tosta omasta ajatuksen juoksusta??

 

[..]

Osaatteko te lukea?

Juu, mutta eipä tuohon ole kikkavitosta, jos ihminen on noin kyyninen ja katkera. Jos asenne on mitä on, niin ei se tuosta muuksi muutu. Ensin vois opetella olemaan ihan onnellinen muidenkin puolesta ja jos siihen ei pysty, on turha kysellä miten tuosta pääsee eroon. Lopeta se vellominen?

 

[ninni]

Kannattaa katsoa peiliin vähän "syvemmälle", jotta näkee mikä mättää. Opettele jumalauta ensin olemaan onnellinen siitä mitä sinulla on - äläkä kadehdi sitä mitä muilla on. Siitä se lähtee ja kasvattamasi katkeruus saattaa hävitä. Terveisin just sellanen läski, ei ehkä niin kukkanen ulkonäöltään, mutta mulla on mies ja perhe, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta ja heille kelpaan just tällasena kuin olen.

 

[ap]

Kannattaa katsoa peiliin vähän "syvemmälle", jotta näkee mikä mättää. Opettele jumalauta ensin olemaan onnellinen siitä mitä sinulla on - äläkä kadehdi sitä mitä muilla on. Siitä se lähtee ja kasvattamasi katkeruus saattaa hävitä. Terveisin just sellanen läski, ei ehkä niin kukkanen ulkonäöltään, mutta mulla on mies ja perhe, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta ja heille kelpaan just tällasena kuin olen.

Sä oot nyt vähän hakoteillä. Mä en missään vaiheessa oo sanonut että halveksuisin lihavia tai rumia -koenhan olevani sellainen itsekin. En myöskään halveksi ketään muutakaan. Mutta tuo ei voi olla syynä omaan elämäntilanteeseeni. Mä olen tutustunut itseeni, koettanut jumalauta koko elämäni etsiä itsestä syytä siihen että olen yksin. Mä myöskin olen, ollut jo vuosia, onnellinen siitä mitä mulla on, enkä tätä pois vaihtaisi. Mutta mikään, mitä teen tai ajattelen, ei tuo rakkautta mun elämääni. Sitä ei vaan mun elämääni ole tarkoitettu ja se pistää oikeasti vituttamaan. Ei sitä voi purematta niellä. Eikä sitä ymmärrä yksikään sellainen, joka ei tässä tilanteessa itse ole.

 

[ninni]

Kannattaa katsoa peiliin vähän "syvemmälle", jotta näkee mikä mättää. Opettele jumalauta ensin olemaan onnellinen siitä mitä sinulla on - äläkä kadehdi sitä mitä muilla on. Siitä se lähtee ja kasvattamasi katkeruus saattaa hävitä. Terveisin just sellanen läski, ei ehkä niin kukkanen ulkonäöltään, mutta mulla on mies ja perhe, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta ja heille kelpaan just tällasena kuin olen.

Sä oot nyt vähän hakoteillä. Mä en missään vaiheessa oo sanonut että halveksuisin lihavia tai rumia -koenhan olevani sellainen itsekin. En myöskään halveksi ketään muutakaan. Mutta tuo ei voi olla syynä omaan elämäntilanteeseeni. Mä olen tutustunut itseeni, koettanut jumalauta koko elämäni etsiä itsestä syytä siihen että olen yksin. Mä myöskin olen, ollut jo vuosia, onnellinen siitä mitä mulla on, enkä tätä pois vaihtaisi. Mutta mikään, mitä teen tai ajattelen, ei tuo rakkautta mun elämääni. Sitä ei vaan mun elämääni ole tarkoitettu ja se pistää oikeasti vituttamaan. Ei sitä voi purematta niellä. Eikä sitä ymmärrä yksikään sellainen, joka ei tässä tilanteessa itse ole.

Mä luulen jollain tapaa ymmärtäväni mitä yrität sanoa. Mä olen jo tällanen keski-ikäinen "vanha pieru", joten elämääkin on tullu kateltua moneltakin kantilta. Mä huomasin, että kun nuorempana etsimällä etsi - ei löytänyt mitään tai sitten "löysi" jotain ihmetyyppejä, joihin ei todellakaan edes halunnut kunnolla tutustua. Niin kliseeltä kuin se kuullostaakin, mä löysin rakkaani just silloin kun vähiten häntä etsin. Enkä ensin edes tajunnut mikä kultakimpale siinä rinnalla kulki. Siis meidän tapaaminen oli monen sattuman summa ja sen suhteen uskon jollain tapaa kohtaloon. En siihen, että on olemassa vain yksi tie, vaan siihen että on olemassa useampi vaihtoehto ja itse valitsee sitten sen suunnan mihin elämäänsä kuljettaa.

On vaikea neuvoa, eikä ole ohjeita mitä antaa... Kulje avoimin silmin. Älä anna katkeruuden pahoittaa enempää mieltäsi. Mä nauroin joskus ystävälle, joka aloitti aamut aina sanomalla "Tästä tulee hyvä päivä". Nyt jälkeenpäin ajateltuna - ei varmastikaan ole mikään huono tapa päiväänsä aloittaa Toivon sulle kaikkea hyvää!

 

[ap]

ninni, kiitos sulle sanoistasi :heart:
Lienee turhaa todistella, että en ole etsinyt, olen ollut tyytyväinen elämääni ja luottanut siihen että joskus sitten joku tulee ja saan kokea rakkauden omassakin elämässä.
Kuitenkin. Vuodet on kuluneet, eikä mitään ole tapahtunut. Kaikki on ennallaan. Paitsi että olen alkanut tajuamaan että ihan oikeasti mä olen loppuelämäni yksin. Ei tule ketään, ei koskaan. Mussa on joku juttu, jonka takia musta ei kukaan kiinnostu eikä muhun kukaan ihastu. Saati rakastu. Olen vuosien mittaan tutustunut sen verran itseeni, että tiedän olevani ihana ja rakastamisen arvoinen, kukaan muu ei sitä kuitenkaan tunnu huomaavan.

Ja siispä.. katkeruus on alkanut heräämään. Nousee kysymys, miksi en minä, miksi kaikki muut? Ja en löydä siihen vastausta, vaikka luoja tietää että olen sitä itsestäni koettanut avoimin mielin etsiä. Pakkohan mun on ollut, koska tiedostan sen, että ilman sen jutun tajuamista ja muuttamista näin tämä tulee aina jatkumaan. Mutta kun en tajua sitä syytä. Olen ajatellut että ehkä kaikki sittenkin on kiinni ulkonäöstä, että olen vain niin vastenmielinen ja ruma. Muttakun oikeasti, ihan rehellisesti, ilman yhtään mitän arvioimista, maailmassa on niinpaljon rumempia ihmisä kuin minä (näinhän se aina menee, on kauniimpia ja rumempia, jokaisen kohdalla), että ei se voi vaan olla kiinni ulkonäöstä.

Ahdistaa ja tuntuu pahalta, tuntuu kuin en voisi asiaan mitenkään vaikuttaa. Minut on vain luotu olemaan yksin, vasten omaa tahtoani. Tai ehkä se onkin oma tahtoni, päätös jonka olen tehnyt joskus kauan sitten ennen tänne syntymistäni, mutta en vain voi enkä pysty asiaa hyväksymään. Olen parisuhdeihminen, täynnä potentialia tasapainoiseen ja oikeaan rakkaussuhteeseen. enkä pääse sitä käyttämään. Menen hukkaan täällä!

Tuntuu vaan niin pahalta, en käsitä miten voin tämän asian hyväksyä ja sen kanssa elää.

Miksi minä, joka koen olevani kypsempi rakkauteen kuin monet muut (jotka sen kokee ja heittää menemään), en saa kuitenkaan sitä kokea?

Tuntuu niin pahalta.

 

[hophop]

hop

 

[minä]

Käytkö sä missään? Mene johonkin harrastukseen ja tutustu sielä ihmisiin, käy ulkona tyttöjen kaa. Sit yks mikä toimii varmasti on se että tosissas lopetat etsimisen ja ajattelet oikeasti että haluat olla vain yksin, etkä ole haku päällä. Silloin kun sitä vähiten odottaa se joku tulee vastaan ja sit mennään...

 

[ninni]

Ap, sä kuullostat olevan todella ankara itseäsi kohtaan (tiedän mistä puhun, koska itse on myös ajoittain aika julma itselleni. Ystäväni tästä minulle huomauttelee...). Kirjoituksestasi näkee, että olet ihan oikeasti näitä asioita miettinyt, mutta päädyt varmaankin aina samaan lopputulokseen. Mä en usko, että sinut on tarkoitettu olemaan yksin loppuelämäsi vastoin tahtoasi. Usko pois, sä tulet vielä kohtaamaan sen sielun puolikkaasi. Mä olen joskus kuullut sellaisenkin sanonnan, että pitää tarkasti harkita mistä haaveilee - haaveilla kun on tapana toteutua. Mä olen testannut tuon ja se ihan oikeasti toimii. No se lottovoitto antaa yhä odotella itseään, mutta muita haaveitani olen saanut toteen todella monta Suuria pettymyksiä ja surujakin olen vastaanottanut, mutta sitähän se elämä on. Tummat pilvet kuuluvat elämään. Jos niitä ei olisi - ei osaisi nauttia aurinkoisistakaan päivistä. Virtuaalihalaus ja uutta potkua huomiseen