Miten estää itseänsä flippaamasta totaalisesti?

["apua"]

Minulla on kaksi uhmaikäistä lasta. Ihan normaaleja lapsia, ei erityistapauksia. Mutta minä en taida olla ihan normaali, en kestä enkä jaksa, tuntuu kuin pääni sisältö olisi kaavittu pois ja tilalle laitettu kaurapuuroa. En haluaisi lääkkeitä, koska niistä en varmasti pääsisi ikinä eroon. Kämppä ei pysy kunnossa, oikeata ruokaa en jaksa tarjota lapsille joka päivä. koska nostaisivat siitä taas metelin ja jyske päässä lamaannuttaa. Tänään eskari-ikäisen tavara oli kadoksissa ja huusi sitä tunnin verran, en pystynyt liikkumaan, kun jäsenet oli kuin makaronia. Vaikka juoksen joka päivä, eli ei niissä pitäisi olla mitään vikaa.

 

[SugarBabyLove]

Emmä kans helvetti soikoon ymmärrä. Mun pää on kyllä hajoamassa ihan muista syistä, kuin lapsesta.
Se kyllä auttaa, kun saa ajatuksia välillä johonkin muuhun.

 

[Cassyput]

Kyllä kannattaa lääkärissä käydä. Turhat ennakkoluulot lääkityksestä pois! Ajattele enemmän perheen parasta noin niinkuin kokonaisuutena.

 

[ap]

SBL, mullakin alkoi hajoamaan työasioista, mutta jatkuu toisesta syystä (lapset).
Cassyput, enemmän kuin mitään haluaisin pillerin joka vetäis mut tästä suosta pois. Kuitenkin, olen nähnyt läheltä useita, jotka on ikuisessa kusessa niiden pillereidensä kanssa.

 

["vieras"]

Heittäkää kaikki napit pois, sanon minä! Itellä kunnon kiukkukohtaus uhmis tossa jaloissa pyörii, joka on vielä kipeenä. Tää huuto vaan hajottaa kaikki ajatukset päässä ja mitään järkevää toimintaa ei pysty tekemään loppuun kun ajatus katkeaa.

En mä tiedä kuka kestäis vaikka palohälytintä huutamassa korvan juuressa tunteja päivässä. Siltä tää tuntuu. Mun mielestä ainut, joka auttaa tähän on se, että välillä pääsee pois. On tää vaan nin kuluttavaa. Unikaan ei tule kun ei haluais, että tää tulee aamu ja huuto vaan jatkuu ja jatkuu.. Sä tarviit hoito apua lasten kanssa ja unta. Ihmisestä tulee ihan erilainen kun saa edes pari tuntia itselleen..