K
käääk
Vieras
Olen melkein 10v ollut mieheni/eksäni kanssa ja meillä on kaksi lasta. Asuimme 4vuotta yhdessä ja minä lähdin kun en jaksanut enää. En vaan nähnyt yhteistä tulevaisuutta. Muuttamiseni jälkeen exälläni todettiin masennus. Keskivaikea/vaikea. Todennäköisesti ollut jo vuosia. En tajua miten kumpikaan ei huomannut sitä ajoissa. Oireet sitten pahensi ongelmiamme liian syviksi, jotka kuitenkin aina ovat olleet. Lasten kannalta tämä on tietenkin kamalaa mutta onneksi näemme heitä molemmat.
Kun Erosimme, Siis avioliitosta, en halunnut luovuttaa heti vaikka pakko oli lähteä. Nyt kuitenkin parissa kuukaudessa tämä välitila on käynyt todella raskaaksi ja ristiriitaiseksi. Olemme myös typeryyttämme harrastaneet seksiä. .. ärsyttää oma idioottimaisuus! Olemme kuitenkin puhuneet että osaamme ajatella molemmat seksin erosta irrallisena, mutta pidemmän päälle tiedän että se ei kannata. Mies myös sanoo ettei tämmöinen kiehnääminen anna hänelle mitään turhaa toivoa ym mutta tiedä sitten.. nyt olen 110% varma etten halua koskaan palata yhteen.. tai ikinä ei saa sanoa ikinä mutta kuitenkin. En halua ketään enkä mitään. Pitää keskittyä lapsiin nyt.
miten tuon lopullisen eron miehen korville parhaalla tavalla mutta selvästi ? Pelkään oikeasti itsemurhaa tms liian alas vajoamista. En halua olla olla vastuussa kenenkään onnellisuudesta!! Rankkaa...Miehellä on lääkkeet jotka ei kuulemma toimi
vittu. . Kaikki hajoo käsiin enkä keksi mitään järkevää sanottavaa!! Mieheni rakastaa minua edelleen paljon, minun rakkaus kuoli ongelmiimme. Miten erota rikkomatta toista? Tiedän että tämä väliaika oli tyhmä mutta halusin olla varma. Nyt olen. Mieheni on ihana nallekarhu mutta perus ei puhu eikä pussaa. Ottaa itseensä ja mököttää helposti. Vaikea lähestyä sellaista. Hän myös juo suruunsa.... en jaksa tätä vastuuta toisesta... toki jotain puhuimme kun lähdin mutta nyt se ovi pitäisi sulkea kokonaan. Lähinnä kävimme läpi miksi lähdin, nyt pitäisi kuitenkin miettiä kaikki miksi emme tule yhteen palaamaan ym lopulliset lusikoiden jaot. Tämä lopullisuus ahdistaa vaikka varma olenkin. .
Kun Erosimme, Siis avioliitosta, en halunnut luovuttaa heti vaikka pakko oli lähteä. Nyt kuitenkin parissa kuukaudessa tämä välitila on käynyt todella raskaaksi ja ristiriitaiseksi. Olemme myös typeryyttämme harrastaneet seksiä. .. ärsyttää oma idioottimaisuus! Olemme kuitenkin puhuneet että osaamme ajatella molemmat seksin erosta irrallisena, mutta pidemmän päälle tiedän että se ei kannata. Mies myös sanoo ettei tämmöinen kiehnääminen anna hänelle mitään turhaa toivoa ym mutta tiedä sitten.. nyt olen 110% varma etten halua koskaan palata yhteen.. tai ikinä ei saa sanoa ikinä mutta kuitenkin. En halua ketään enkä mitään. Pitää keskittyä lapsiin nyt.
miten tuon lopullisen eron miehen korville parhaalla tavalla mutta selvästi ? Pelkään oikeasti itsemurhaa tms liian alas vajoamista. En halua olla olla vastuussa kenenkään onnellisuudesta!! Rankkaa...Miehellä on lääkkeet jotka ei kuulemma toimi
vittu. . Kaikki hajoo käsiin enkä keksi mitään järkevää sanottavaa!! Mieheni rakastaa minua edelleen paljon, minun rakkaus kuoli ongelmiimme. Miten erota rikkomatta toista? Tiedän että tämä väliaika oli tyhmä mutta halusin olla varma. Nyt olen. Mieheni on ihana nallekarhu mutta perus ei puhu eikä pussaa. Ottaa itseensä ja mököttää helposti. Vaikea lähestyä sellaista. Hän myös juo suruunsa.... en jaksa tätä vastuuta toisesta... toki jotain puhuimme kun lähdin mutta nyt se ovi pitäisi sulkea kokonaan. Lähinnä kävimme läpi miksi lähdin, nyt pitäisi kuitenkin miettiä kaikki miksi emme tule yhteen palaamaan ym lopulliset lusikoiden jaot. Tämä lopullisuus ahdistaa vaikka varma olenkin. .