Miten erosta voi selvitä jos edelleen toista rakastaa?

["uneton"]

Hyi heletti millaista unta näin! Mieheni muka halusi eron ja sillä oli heti uusi nainen kierroksessa. Se pahan olon tunne oli niin valtava, vaikka kyseessä oli pelkkä painajainen, että herättyäni piti käydä oksentamassa
Kun unessa itkin mieheni perään, kun hän ei halunnut enää edes keskustella asioista ja poikamme unohtui isältä lähes kokonaan, heräsin omaan itkuuni.

Miten siitä voisi edes selvitä, kun ei saisi enää koskettaa rakastaan tai nukkua hänen vieressään, vaan paikallasi olisi joku toinen.

 

[ew]

Ei siitä ehjänä selviäkkään, kokemusta on!! jokin sisällä on aina rikki

 

["vieras"]

Onneksi se oli vain unta <3 Mikä ihana tunne, kun sen ymmärtää. Nauti nyt jokaisesta päivästä jonka saat miehesi kanssa viettää! Koskaan ei tiedä mitä tässä maailmassa tapahtuu

 

["vieras"]

Minulle kävi juuri noin, todellisuudessa. Ei pienentikään etukäteisvaroitusta tulevasta. En usko, että tulen koskaan tuosta kokemuksesta täysin selviämään. Se on osa minua. Erosta on nyt aikaa neljä vuotta ja elän lasten kanssa ihan onnellista ja hyvää elämää. Uutta parisuhdetta minulla ei ole eikä ole ollut. Puoli vuotta meni itkien ja oksentaen. Siitä vielä vuoden verran sumussa. Sitten alkoi vähän helpottamaan ja päivä kerrallaan hengittelin eteenpäin. Uskon, että ero olisi ollut helpompi, jos ei olisi yhteisiä lapsia. Lasten takia joutuu olemaan exän kanssa yhteydessä useita kertoja viikossa (lapset asuvat vuoroviikoin).

Vielä näin neljän vuoden jälkeenkin tulee joskus itku ja kuvotus, kun ajattelee eroaikaa.

 

["uneton"]

voimia teille kaikille, jotka olette joutuneet asian käymään läpi!
Mulla on vieläkin kuvottava olo. Mieheni soitti äsken niin vuodatin sille. Tuli ihan kauhea ikävä.

 

[Aleksandriel]

Koettu. Se on todella vaikeaa, ja pitkään mietin että jaksanko edes jatkaa elämää. En muistanut syödä, jouduin ottamaan unilääkkeitä nukkuakseni, kävin terapiassa, kävelin päämäärättömästi pitkin kaupunkia. Kauhein syksy ja talvi ikinä.

Minut pelasti se, että sain uusia ystäviä. Ja se, että mietin mitä kaunista maailmassa on vielä jäljellä. Nykyään olen onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa, jota myös rakastan. Ei se välttämättä ikuisesti satu, ainakaan niin paljon.

 

[Eronnut mutta ei toipunut.]

[QUOTE="vieras";27619407]Minulle kävi juuri noin, todellisuudessa. Ei pienentikään etukäteisvaroitusta tulevasta. En usko, että tulen koskaan tuosta kokemuksesta täysin selviämään. Se on osa minua. Erosta on nyt aikaa neljä vuotta ja elän lasten kanssa ihan onnellista ja hyvää elämää. Uutta parisuhdetta minulla ei ole eikä ole ollut. Puoli vuotta meni itkien ja oksentaen. Siitä vielä vuoden verran sumussa. Sitten alkoi vähän helpottamaan ja päivä kerrallaan hengittelin eteenpäin. Uskon, että ero olisi ollut helpompi, jos ei olisi yhteisiä lapsia. Lasten takia joutuu olemaan exän kanssa yhteydessä useita kertoja viikossa (lapset asuvat vuoroviikoin).

Vielä näin neljän vuoden jälkeenkin tulee joskus itku ja kuvotus, kun ajattelee eroaikaa.[/QUOTE]

Tämä oli kuin minun elämästäni. Meillä on erosta 5 v ja yhä vain se sattuu.
En toivu siitä koskaan. Tunteet ovat Pandoran lippaassa piilossa mutta ei tarvita kuin joku Jesse Kaikuranta laulamaan Järjettömästä rakkaudesta ja kas vain, haava aukeaa ja itkusta ei tahdo tulla loppua.Arpi on niin hauras ettei sitä tarvitse tökkiä juurikaan ja se aukeaa..

 

["vieras"]

Tämä oli kuin minun elämästäni. Meillä on erosta 5 v ja yhä vain se sattuu.
En toivu siitä koskaan. Tunteet ovat Pandoran lippaassa piilossa mutta ei tarvita kuin joku Jesse Kaikuranta laulamaan Järjettömästä rakkaudesta ja kas vain, haava aukeaa ja itkusta ei tahdo tulla loppua.Arpi on niin hauras ettei sitä tarvitse tökkiä juurikaan ja se aukeaa..

Sinä komppasit minun tekstiäni ja minä sinun. Aivan samanlaista on minulla. Jesse kauniine kappaleineen on yksi pahimmista haavojen aukojista.

Miksi-kysymyksiä vatvoin myös todella pitkään. Nyt olen niistä jo päässyt eroon. En saanut exältä koskaan mitään selitystä tai syytä eroon. Hän vain ilmoitti asian ja lähti.

 

[Eronnut mutta ei toipunut]

[QUOTE="vieras";27619453]Sinä komppasit minun tekstiäni ja minä sinun. Aivan samanlaista on minulla. Jesse kauniine kappaleineen on yksi pahimmista haavojen aukojista.

Miksi-kysymyksiä vatvoin myös todella pitkään. Nyt olen niistä jo päässyt eroon. En saanut exältä koskaan mitään selitystä tai syytä eroon. Hän vain ilmoitti asian ja lähti.[/QUOTE]

<3 Kohtalotoveri! Nämä on niitä juttuja joita ei soisi kenellekään. Aina vaan ei mene niin kuin toivoo tai haluaa. Minullekin ilmoitettiin asiasta vaan eikä siinä sitten minulla ollut mitään sanottavaa. En muista juurikaan tuosta ajasta mitään. Usvassa meni useampi vuosi. Elin mutta en elänyt.

Olenkin joskus epäillyt, että Jesse on vakoillut mun elämää niin osuvia ovat ne sanat..Kuinka monta kertaa olen sielun syövereissä laulanut; vie mut kotiin...
On haavoja jotka ei koskaan parane..Minulle ero oli tällainen.

En minäkään enää kysele miksi mutta eksän kohtaaminen nostattaa pulssin (jo pelkästään kun se soittaa lapsen asioissa hätkähdän) yhä edelleen.. Jossain määrin tiedän kun tunnen sen ihmisen, että ei hän tunteeton minua kohtaan ole..Meillä on tuo yhteinen lapsikin, joten side välillämme ei koskaan kunnolla katkeakaan. Vaikeita ja tunteita herättäviä juttuja..yhä edelleen.

 

[Joxu]

Mun mies joskus, näki painajaista jossa, häntä petin. Heräsin siihen kun, mies nousi raivokkaasti sängystä, nousin istumaan ja kysyin mikä on. Mies sano vihasesti älä koske muhun. Ihmettelin mikä miehelle tuli. Mies paineli olohuoneeseen ja mä menin tietty perässä ja kysyin uudestaan, mikä on. Mies vaan, sano että näin unta, että petit mua ja se vaan tuntu ihan todelta. Selitti, että oli siinä vaiheessa ihan pihalla, kun oli vihanen mulle, mutta ei tarkottanu sillä loukata mua. Juteltiin tosta asiasta sillon, kello oli jotain viis aamulla ja mies sano, että jos pelkkä uni jo raivostuttaa tossa määrin, niin mitähän se todellisuudessa olis. Sanoin vaan miehelle, että mä en petä, en kykene siihen. Mies vaan sano, että kyllä mä sen tiedän ja siks, ootki kunnon nainen .

 

["vieras"]

No, jos niin sattuisi oikeasti tapahtumaan, niin kyllä siitä vaan selviää, vaikkakin olisi aluksi yhtä helvettiä. Mikään tunnetila ei kestä ikuisesti, ja sulla on biologiassa sopeutumisen taito. Pikkuhiljaa pystyisit yhä enemmän hyväksymään tapahtuneen ja elämään uutta, erilaista elämääsi. Se on aluksi vaikeaa, koska olet tottunut tiettyyn elämäntapaan, kuitenkin alat samalla tottumaan uuteen tapaan elää. Niin se vain menee. Lukuisat ihmiset, jotka ovat menettäneet rakkaitaan, pystyvät vielä nauttimaan elämästään ja olemaan onnellisia. Myös sinä

 

[vierailija]

Moi mä erosi eillen omasta poikisesta kun se sano et sillä on toinen ja sit se vaa sano et olaa kaverita no sit minin rikki ja itkin

 

[Boobabe]

Siitä ei selviä koskaan 100%.

 

[taaperotx5]

Kyllä selviää näin mä uskon ainakin! Itse oon eronnu lasteni isästä ja se oli elämäni paras teko,ei semmosta ois enää pitempää jaksanu. Lapset saa kuiteski tavata isäänsä sillon ku haluaa en oo estämässä ja nykyää pystyy hänki puhuu mulle ilman huutamista jne jos törmätää jossain.

 

[Boobabe]

Kyllä selviää näin mä uskon ainakin! Itse oon eronnu lasteni isästä ja se oli elämäni paras teko,ei semmosta ois enää pitempää jaksanu. Lapset saa kuiteski tavata isäänsä sillon ku haluaa en oo estämässä ja nykyää pystyy hänki puhuu mulle ilman huutamista jne jos törmätää jossain.

Erojen syitä on niin monenlaisia. Huono suhde on eri juttu.

 

[taaperotx5]

Erojen syitä on niin monenlaisia. Huono suhde on eri juttu.

Juu,niin on! Meidän suhde alko menee alamäkee 10 vuoden jälkee enkä nähny muuta ratkasua ku erota siinä tilanteessa.Kuka nyt jaksaa kuulla nimittelyä yms päivittäin? Ei kukaa eikä semmone tee lapsillekkaa hyvää todellakaa.

 

[vierailija]

Siihen auttaa vain aika ja minulla meni 5-6 vuotta jätetyksi tulemisen jälkeen. Vieläkin olen kyllä tosi varuillaan ja varovainen edes yrittämään uutta suhdetta. OLen elänyt monta vuotta vain lapsille. Olen nainen siis.

 

[vierailija]

Ei siitä hetkessä selviä.Itselläni mies ilmoitti pääsiäisenä että haluaa eron.Tämä aikanon suoraansanottuna ollut yhtä helvettiä koska rakastan edelleen miestäni.Olen tehnyt joka pvä pitkiä lenkkejä itkien ja miettien kaikkea.Ruoka ei maistu ja oksettaa jne...ihan kuin kuolema ois vierraillut.Vieläkään ei tajua eikä ymmärrä kaikkea mutta pvä kerrallaan on mentävä.Tätä helvetin tuskaa en soisi kenellekkään.Itken itseni iltaisin uneen ja näen miehestäni unia.

 

[vierailija]

Ei siitä hetkessä selviä.Itselläni mies ilmoitti pääsiäisenä että haluaa eron.Tämä aikanon suoraansanottuna ollut yhtä helvettiä koska rakastan edelleen miestäni.Olen tehnyt joka pvä pitkiä lenkkejä itkien ja miettien kaikkea.Ruoka ei maistu ja oksettaa jne...ihan kuin kuolema ois vierraillut.Vieläkään ei tajua eikä ymmärrä kaikkea mutta pvä kerrallaan on mentävä.Tätä helvetin tuskaa en soisi kenellekkään.Itken itseni iltaisin uneen ja näen miehestäni unia.

Näin miehen näkökulmasta, avopuolison kanssa hengitystauolla ja neidin "ystävä" sitten "lohduttaa". 5-vuotta takana yhteistä aikaa ja nyt vuosi tapahtuneesta... terapia, lääkkeet ei mikään auta. Paska olla kun vieläkin rakastaa toista... aivan saatanan katkera ja huono olo kaikesta

 

[vierailija]

Mä erosin mun poikaystävän kanssa viikko sitten, ja tuntuu ihan kauhealta. Mulla oli vielä toivoa, että palattaisiin yhteen sillä ennenkin näin on tapahtunut, mutta kun juttelin eilen hänen kanssaan, hän sanoi että on varma asiasta. Mulla on ihan hirveä omatunnontuska, sillä viime viikolla aloitin keskustelun "En tiedä haluanko olla sun kanssa enään" sillä minua ärsytti suunnattomasti muutama seikka poikaystävässäni. Mutta myöhemmin eromme jälkeen, tajusin että se miten minä käyttäydyin häntä kohtaan (olin liian ylisuojelevainen yms), sai hänen tunteensa katoamaan. Tiedän, että olen vasta nuori ja olihan tuo ensimmäinen kunnon suhteeni, mutta silti rakastan häntä niin älyttömästi enkä haluaisi päästää irti. Sattuu niin paljon. Oon lukenut monia kirjoituksia muiden tarinoista ja kerrotaan että toipumiseen voi mennä useampikin vuosi. Nyt on vaan sellanen fiilis, etten koskaan pääse tästä yli, on huono olo kokoajan eikä tee mieli syödä. En halua jatkaa tällaista elämää yhtään kauempaa. Tää viikko on ollut ihan kamala kun on vaan kokoajan ikävä. Mitä pitäisi tehdä?

 

[AivanSama]

Siitä selviää, kun hyväksyy, että rakastaa. Pitää myös hyväksyä se, ettei voi vaikuttaa toiseen ihmiseen ja hyväksyä myös se, ettei se toinen tule enää koskaan olemaan sinun.

Jos asiaa jää märehtimään ja pyörittelemään, että mitä jos, ja voisiko sittenkin ja miksi näin kävi ja minä niin rakastan ja voi tätä tuskaa ja ahdistusta, niin erosta ei selviäkkään koskaan.

Rehellisyyden nimissä minua hämmentää ajatus siitä, että joku itkee sellaisen ihmisen perään, joka ei halua sinua elämäänsä? En vaan tajua.

 

[viisikymppinen isoäiti]

uni on uni, ei sitä tarvii alkaa sen tarkemmin miettimään

 

[vierailija]

Hyi heletti millaista unta näin! Mieheni muka halusi eron ja sillä oli heti uusi nainen kierroksessa. Se pahan olon tunne oli niin valtava, vaikka kyseessä oli pelkkä painajainen, että herättyäni piti käydä oksentamassa

Kun unessa itkin mieheni perään, kun hän ei halunnut enää edes keskustella asioista ja poikamme unohtui isältä lähes
kokonaan, heräsin omaan itkuuni.


Miten siitä voisi edes selvitä, kun ei saisi enää koskettaa rakastaan tai nukkua
hänen vieressään, vaan paikallasi olisi
joku toinen.

Minäkin näen tällaisia unia.. tai unia joissa mies pettää ja vain nauraa päin naamaa..niistä jää koko päiväksi hirveä olo päälle..
Usein pettää jonkun tuntemani naisen kanssa. Olisko jäänteitä siitä kun mua on petetty..se tuska on niin valtava!

 

[vierailija]

Kannataa eron jälkeen ostaa laadukas dildo, niin mies unohtuu heti.