No..
Minulla diagnosoitiin lääkärissä vakava masennus JA BURN OUT. En kuitenkaan suostunut hyväksymään diagnoosia, en tiedä olisiko pitänyt. En usko lääkkeiden vievän ongelmia, vaan silloin on tehtävä koko elämälleen jotain.
Olen persoonnallaltani ulspäin suuntautunu, positiivinen ja iloinen ihminen.
Kunnes jotain tapahtui. En ollut pitänyt lomaa muutamaan vuoteen, tahti kiristyi kovaa. Minulla ei ollut hajuakaan, koska seuraava loma on. Menin lääkäriin väsymyksestä ja sanoin olevani loppu. Viikko sairaslomaa.
Eipä auttanut.
Palattuani töihin hetki meni hyvin. Kunnes, illat alkoi ahdistaa, painoin lähes joka ilta pääni tyynyyn ja toivoin, että itku loppuisi. Itkin kunnes nukahdin. Toisina öinä saatoin valvoa tunteja tuijotellen kattoa, istuin parvekkeella ja katselin tähtiä. Henkeä ahdisti, en tiennyt mikä mulla oli. Ei väsytä. Keho nukkui, mutta ajatukset vain kiersivät kehää.
Töissä olin super iloinen. Siis niin tekopirteä kun olla ja voi, jotta kukaan ei huomaisi väsymystäni.
Kunnes..En jaksanut enää.. Kroppaani särki. Kipu tuntui sydämmessä ja raajoissa hyvin fyysisenä.
Itkin pienistäkin asioista, kun liikutuin tai ihan mistä tahansa. Itkin niin perkeleesti, koko ajan. Hoin itselleni, että kaikki on hyvin. Ei ole hätää.
Meni puoli vuotta hakeuduin uudestaan lääkäriin, jossa minulle tehtiin testit ja todettiin että olen uupunut ja masentunut. Tein kahta työtä pitämättä lomaa, enkä nukkunut. Sain 4 viikkoa sairaslomaa. Sen jäljeen jäinkin muutaman viikon kesälomalle. Pikku hiljaa, kun sain levättyä, sain elämääni ja ajatuksiani kasaan ja sain nukuttua. MUTTA edelleen tämä on tälläistä hidasta parantumista masennuksesta, ilman lääkkeitä
Suosittelen sinulle, että puhu ajoissa, hae apua ajoissa. Itse en sitä valitettavasti saanut, ennenkuin romahdin täysin. JA LEPÄÄ!
Toivottavastiä tästä on jotain apua. Tuli vähän pitkä avautuminen.