Miten auttaa masentunutta äiti (joka ei hae apua)?

[vieras]

Epäilen, että eräällä äiti ystävälläni on jonkin asteen masennus. On sen näkönen, että purskahtaa hetkenä minä hyvänsä itkemään. Sillä on ihan ihmeellisiä pelkoja ja epäilyksiä (suoraan sanottuna välillä ihan vainoharhainen). On yksinäinen. Tuntee, että kotona hirvittävän pitkä aika, muttei saa mitään tehtyä tai mihinkään keskityttyä.
Kodin ja lapsen hoitaa hyvin siististi, mutta huomaa, että paukut on ihan lopussa sen lapsen kanssa.

Viikonloppuna vien sen vähän kaupungille "tyttöjen kaa" hummailemaan.. Jos se vähän piristyisi..
Miten voisi auttaa masentunutta (joka ei ihan sata varmasti suostu mihinkään terapiaa tai masis lääkitykseen)?

 

[LisaMarie]

Eihän se terapiakaan lopulta ole kuin keskustelua ihmisen kanssa, joka kuuntelee. Ole siis paikalla ja käytettävissä ja tee selväksi, että sinulle saa aina vaikka soittaa, jos tahtoo jutella.
Mutta on oltava äärimmäisen varovainen, koska masentunut kieltää tilansa usein ja suuttuu, jos joku huomaa sen ja hylkää ne ihmiset, jotka häntä mokomilla väitteillä panettelevat.

 

[hei]

Vitamiineja E-epa ja karnosiini

tässä yksi linkki asiaan
http://biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/200603_01.html

Voimia !

 

[vieras]

Eihän se terapiakaan lopulta ole kuin keskustelua ihmisen kanssa, joka kuuntelee. Ole siis paikalla ja käytettävissä ja tee selväksi, että sinulle saa aina vaikka soittaa, jos tahtoo jutella.
Mutta on oltava äärimmäisen varovainen, koska masentunut kieltää tilansa usein ja suuttuu, jos joku huomaa sen ja hylkää ne ihmiset, jotka häntä mokomilla väitteillä panettelevat.

Tätä pelkään, että hän kieltää täysin ongelman. No, olen aina läsnä jos hän tarvitsee jutella..

 

[LisaMarie]

Yksi tapa saada ihminen puhumaan, on puhua itsestään, omista tunnoistaan, niin että toinen voi sanoa tunteneensa samoin. Ja toisaalta ihan vaan "salaisuuksien vaihto" toimii, eli kun kertoo jotain luottamukselliseta itsestään, toinenkin voi ruveta puhumaan.

 

[=0]

Ihana huomata että löytyy ystäviä jotka välittävät. Toi on vaan tosi arka aihe. Mutta juttele niitä näitä. Monesti asiat alkaa rullaa kun juttelee ihan niitä näitä, ei ala heti kertoo että mä luin tilaston jossa sanotaan xx% äideistä masentuvan... Ei ei. Vaan kyselee miten päivä menee, arkirutiinit. Kysyy suoraan mitä kaipaa. Jos se sanoo että unta, niin ota (jos mahdollisuus) lapsi vaunuihin ja painu 2 h lenkille ja käske äidin lepää sillä välin. Ei se masentumista vie pois, mutta näkee että hän ei ole yksin.
Osta kahvipullaa, vie ja juttele taas kerran niitä näitä. Jossain vaiheessa varmaan äiti kertoo että oon ihan rikki. ja se voi olla just se kommentti jota olet odottanut, vahvistus omille luuloille. Sitten onkin parempi alkaa kysellä että miksi, mitä tarviis, saako neuvolasta apua, ym.
Musta kun tuntuu että nykyään neuvola on liukuhihnatyöskentelyä, joku masennuskaavake pitää täyttää ja jos yhtään osaa valehdella niin saa tuloksen ettei ole masentunut. Eikä neuvola sen jälkeen asiaan palaa. Ystävät ne nykyään on jotka asiat huomaavat.

Välttämättä tämä äiti ei ole masentunut, mutta jos on tuore äiti, voi potea ulkopuolisten kautta painetta hoitaa koti ja lapsi 110%:lla, eikä vielä osaa relata.