Miten auttaa lasta toipumaan koirakammosta?

["Tinttu"]

Eli meillä on nyt nuorimmaisella (3.v.) tullut jonkinlainen koiratrauma. Aikaisemmin ei koiria pelännyt, kunnioitti toki. Nyt pääsi käymään niin, että ystäväni pieni koira (kova myös haukkumaan) hyppi lasta vasten ja joko kynsillään raapaisi tai näykkäsi hampaillaan. Sen jälkeen lapsi on pelännyt kaikkia koiria todella paljon. Esim. kävelyllä pitäisi vaihtaa toiselle puolelle, jos koira tulee vastaan, säpsähtää jo pelkästään kuullessaan koiran haukkuvan.

Lähipiirissämme ei montaa koiraa ole, joten koirat ei ole hänelle tuttuja. Ja tämän ystävän koirat on niin villejä, että niiden kanssa "tutustuminen" ei oikein onnistu.

Mitä kannattaisi tehdä, ettei traumasta tulisi pysyvää ja isoa?

 

[MarieHos]

En osaa neuvoa, miten lapsen saisi toipumaan tästä.

Ollessani 5-vuotias päälleni kävi kultainennoutaja. Se jätti kyllä muistot vahvasti takaraivoon, vaikka mitään vakavaa ei käynyt. En vieläkään pidä kissaa isommista koirista. Enää en pelkää niitä niinkuin pienenä, mutta en tahdo olla lähelläkään. Voin kulkea koiran ohi, jos näen että se on kiinni. Ystävillä kyläillessä he tietävät pelkoni ja koira on portin takana vierailuni ajan.
Minuun ei tehoa vieläkään se, "ei se pure se on kiltti" -fraasit, vaan väistämättä turvaan itseni sillä, että kierrän isot koirat kauempaa.

 

[kevätpäivänen]

Moikka!

Voi miten kurjaa, että lapsesi on saanut koirakammon. Kokemusta ei ole koirapelkoisen lapsen "hoidosta", mutta mieleeni tulee siedättäminen. Aluksi pidemmän matkan päästä katselette koiria ja juttelette niistä. Pikkuhiljaa siirrytte pykälän lähemmäksi, kun lapsi vaikuttais olevan valmis siirtymiseen. Aikaahan tuo vaatii ja hankalaa, jos tuttavapiirissä ei ole rauhallisia koiria joita katsella kauempaa. Luulen, että hyvä olisi päästä seuraamaan koiraa pidemmäksi aikaa, kuin vain ohikulkumatka.

 

[kevätpäivänen]

Niin siis meillä on iso musta koira, jota monet ystävieni lapset arastelee. Aluksi en päästä koiraa lainkaan näiden lapsien lähelle ja kun he huomaavat, että koira pysyy kaukana ja saavat itse lähestyä sitä kun ovat valmiita siihen, häviää jännitys tilanteesta. Moni on myöhemmin jopa uskaltautunut varovasti silittämään koiraa.