H
"Huolissaan"
Vieras
Läheinen ystävämies kyseessä. Velkataakka ja sairasloma painaa häntä. Kun tutustuimme, hän oli eloisa ja iloinen. Nyt kun näin häntä, suru ja masennus näkyi niin läpi koko ihmisestä ja olemuksesta.
Raha-asiat eivät minunkaan mielestäni ole '"tarpeeksi" hyvä syy elämäänsä päättää, mutta tiedän sen tuskan mikä ihmiselle voi niistä tulla ja päällä vielä sairasloma osa-alueella, johon ei itse voi vaikuttaa, lääkärit ei voi auttaa eikä toipumista tapahdu ehkä ikinä. Tuskin siinä masennuspilleritkään auttaisi? Ja kuten hän sanoi, ei terapiatkaan, vaan käytännön asioitten saaminen järjestykseen. Ja siinä hän ei ole pitkän yrityksen myötä onnistunut.
Aiemmin hän totesi ohimennen, että olisi jo päättänyt tiensä, ellei pitäisi sitä raukkamaisena ja muita satuttavana tekona. Tiedän itse kokemuksesta, että siinä tilassa ajatuskyky on rajallinen ja tulee sille viivalle, että se voi alkaakin tuntua helpottavimmalta vaihtoehdolta. Mies itse ei ole tehnyt asiasta numeroa, mutta olen sen hänestä vaistonnut ja kyselemällä saanut selville, että kokee olevansa todella lähellä kuilun reunaa
Itse olen siinä reunalla joskus ollut ja tänä päivänä kauhistelen, miten olinkin niin ahdistunut ja näin sen ainoana pakokeinona. Mutta millä nostaa toista ylös? En tiedä, miten minuakaan olisi kukaan voinut auttaa. Lopulta vaan sain itse ne ahdistusta aiheuttaneet asiat järjestykseen ja esim. raha-asioitten suhteen päätin lopettaa stressaamisen - siitä muistona velat ulosotossa roikkumassa mutta elämänilo tallella!
Raha-asiat eivät minunkaan mielestäni ole '"tarpeeksi" hyvä syy elämäänsä päättää, mutta tiedän sen tuskan mikä ihmiselle voi niistä tulla ja päällä vielä sairasloma osa-alueella, johon ei itse voi vaikuttaa, lääkärit ei voi auttaa eikä toipumista tapahdu ehkä ikinä. Tuskin siinä masennuspilleritkään auttaisi? Ja kuten hän sanoi, ei terapiatkaan, vaan käytännön asioitten saaminen järjestykseen. Ja siinä hän ei ole pitkän yrityksen myötä onnistunut.
Aiemmin hän totesi ohimennen, että olisi jo päättänyt tiensä, ellei pitäisi sitä raukkamaisena ja muita satuttavana tekona. Tiedän itse kokemuksesta, että siinä tilassa ajatuskyky on rajallinen ja tulee sille viivalle, että se voi alkaakin tuntua helpottavimmalta vaihtoehdolta. Mies itse ei ole tehnyt asiasta numeroa, mutta olen sen hänestä vaistonnut ja kyselemällä saanut selville, että kokee olevansa todella lähellä kuilun reunaa
Itse olen siinä reunalla joskus ollut ja tänä päivänä kauhistelen, miten olinkin niin ahdistunut ja näin sen ainoana pakokeinona. Mutta millä nostaa toista ylös? En tiedä, miten minuakaan olisi kukaan voinut auttaa. Lopulta vaan sain itse ne ahdistusta aiheuttaneet asiat järjestykseen ja esim. raha-asioitten suhteen päätin lopettaa stressaamisen - siitä muistona velat ulosotossa roikkumassa mutta elämänilo tallella!