miten arvioitte?

Ovatko parisuhteessa elävät yleensä kahden yhdessäasumisvuoden jälkeen vielä rakastuneita toisiinsa? Minä en oikein teidä mitä se rakastaminen on. En ole koskaan sanonut miehellenii, että rakastan häntä. Erolla olen kyllä uhkaillut. Mutta en oikeesti halua erota. Enkä tiedä miten paljon parisuhteissa yleensä siedetään toisen ärsyttäviä piirteitä. Millaisia ovat onnelliset parit?

 

Tarkoitatkohan sinä nyt rakkautta vai ensihuumaa?

Jos et tiedä, rakastatko, niin minä tiedän sinunkin puolestasi: Et rakasta. Erolla uhkailu ilman halua erota on muuten kiristämistä. Jos olisin avomiehesi, olisin eronnut omatoimisesti.

Onnellisia ovat parit, jotka sietävät toisiaan vikoineen päivineen. Kas kun toinen ei kuitenkaan muutu mieleiseksi, jos ei sitä ole jo alunalkaenkaan. Vähän niinkuin minä ja vaimoni.

 

Ota joka asiasta hirveä ongelma, vittuile ja tolkuta sille kaikesta, mitä ikinä keksit ja eroa ainakin kerran viikossa.
Se pitää tilanteen liikkeessä

 

Rakastaminen ei mielestäni ole mitään sanahelinää, vaikka totta kai kumppanista on varmasti kiva joskus kuulla toisen sanovan, että rakastaa toista. Ei tietenkään pidä sanoa sellaista, mitä ei tarkoita... Rakastaminen osoitetaan pienillä teoilla, joiden tarkoituksena on tehdä toinen onnelliseksi.

Kyllähän ärsyttäviä piirteitä on kaikissa meissä. Se onkin sitten eri asia, mitä on valmis sietämään. Joskus joku pikku seikka voi tuntua ylitsepääsemättömältä ja suhde kaatuu siihen. Olen kuitenkin huomannut, että aito rakkaus on sitä, että oppii hyväksymään toisen huonotkin puolet. Tosin ihan mitä tahansa ei tietenkään kannata opetella sietämään, esim. toisen mollaamista ja valehtelua en voi itse sietää.

Onnellisessa parisuhteessa vallitsee mielestäni molemminpuoleinen luottamus. Asioista pystytään puhumaan, eikä niitä tarvitse vatvoa kavereiden kanssa. Minulle on tärkeää, että kumppanin kanssa on yhteisiä harrastuksia. Kyllä rakkaus voi kestää ensitapaamisesta hautaan saakka, tosin se vaan muuttaa muotoaan. Ensi huuman haihduttua suhde syvenee ja kumppanista on tullut ainakin minulle myös paras ystävä.

 

minä olen jonkin aikaa sitten vasta oppinut tietämään mitä rakkaus todella on. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 4 vuotta, joista 1 vuosi avioliitossa. Joka päivä rakastan häntä enemmän kuin edellisenä päivänä ja joka päivä hän tulee tärkeämmäksi minulle. Rakkaus on sitä että on hyvä olla toisen kanssa ja tuntee itsensä kokonaiseksi rakkaansa seurassa.

 

Hmmm... Johan on joillakin ihmisillä ohjeet. Luin tekstisi moneen kertaan, enkä löydä sieltä syytä miksi olette yhdessä. Sinun kannattaa käydä kynän ja paperin kanssa läpi puolisosi plussat ja miinukset. Mikäli plussia on enemmän kuin miinuksia, olet oikealla tiellä. Ole rehellinen, äläkä rustaa linjaa: "" lättäjalat, väärä jakaus, väärän värinen paita ym-linjaa"". Sinun on itse selvitettävä myös, mitä OIKEASTI haluat, yleensä ihmiset rakastuvat joihinkin piirteisiin jotka miellyttävät aluksi, sekä tukevat Omia unelmia ja odotuksia. Me jokainenhan ollaan yksilöitä jotka kasvavat ja kehittyvät koko ajan. Se mitä rakkaus omalla kohdalla on, olen itse määritellyt omaa suhdetta peilaamalla; Oma puolisoni on Paras kaveri, Paras nautinnon jakaja (ja ainoa), puolisoni vie jalat alta kun näen hänet, kun mietin häntä huomaan hymyileväni, tunnen mielihyvää kun näen Hänen nauttivan esim. hyvästä ruuasta tai matkasta yhdessä, voimme keskustella kaikesta ja olla eri mieltäkin asioista jolloin yritämme löytää kompromissin mikäli asia sitä vaatii, hyvä tiimin osa enkä voisi olla hänestä viikkoja erossa, ikävä tulisi. Olemme olleet yhdessä 15v. Uskonkin Sinun saaneen tämän Arki-osan elämääsi, jolloin ei aina toinen huomaa niin kuin toinen haluaisi. Puhumalla asioista saatat löytää yhteisen sävelen. Muista; mikäli kaiken kaikkiaan et löydä niitä tekijöitä jolla tulisit onnelliseksi, voi olla parempi olla yksin ja selvittää mitä elämältä haluat! Onnea..

 

Minni!
Empatian puutetta? Vaikuttaa siltä ettet osaa antaa toiselle osapuolelle mitään henkistä.. No, tässä kertakäyttösukupolven aikana ja Kaikki Tänne Heti Nyt Mulle-maailmassa et ole ehkä oppinut Rakastamaan. Onko kotonasi koskaan halailtu, pussailtu, annettu yllätys lahjoja (mm.kukkia ym. pientä) ja sanottu aidosti ""Minä rakastan sinua""? Kotona tarkoitan lapsuuden esimerkkejä vanhemmiltasi. Mikäli siellä näin ei ole toimittu, ymmärrän tajuntasi rajallisuuden rakkautta kohtaan. Mikäli puolisosi ei hakkaa, petä tai valehtele sinulle, on ehkä toivoa.. Kasvakaa ja puhukaa yhdessä!

 

Ylättävää, että ulkopuolinen voi helpostikin sanoa rakastatko miestäsi, kun vain näkee kasvosi silloin , kun katsot miestäsi.

Ihmisen silmät hymyilee, kun hän katsoo rakastaan. Katselen usein pareja ja tiedän kasvoista heidän parisuhteen tilan. Rakastavaisten välillä ei ole vihaa, se on sellaista lempeää ymmärtämystä. Vihainen ihminen ei pysty vihaansa kätkemään.