Kotona, miehen, äidin ja veljen kanssa ihailemassa 3,5kk vanhaa tyttöä. Mies kävi veljeni kanssa ampumassa muutamat raketit mitä oli hankittu, tulivuoria ja roomalaisia, kun oltiin mietitty että oltaisiin otettu vauva vaunuihin ja nostettu sitten syliin katsomaan rauhallisia ja "pliisuja" valoja. Täällä oli vain pihalla niin kamala melu, ettei uskallettu lähteä. Kun tällä meidän neidillä on tapana säikähtää oikein kunnolla ja huutaa niin kovaa ettei edes oikein pysty rauhoittamaan, niinä kertoina kun tosiaan pelästyy. Oltiin äitini kanssa parvekkeella ja oli niin armoton meteli ettei tosiaan menty poikien mukaan. Tyttö nukahti puoli yhdentoista maissa, mutta heräsi tunnin kuluttua. Nappasin neidin kainaloon kymmentä vaille kaksitoista toppapuvussa ja mentiin kaikki kolme kuitenkin parvekkeelle. Pitelin tyttöä tiiviisti itseäni vasten pitäen kiinni toisesta nyrkistä ja hienosti meni. Katseli haltioituneena raketteja joita sitten ammuttiinkin hurjasti. Oli rytinää ja pauketta, mutta ei tyttö näyttänyt välittävän. Alkoi jokeltelemaankin kun katseli. Viisitoista minuuttia siinä oltiin, juuri sen vuoden vaihtumisen ajan ja sitten tultiin sisälle. Tyttö nukahti vasta kahden aikaan, ei raketit häirinnyt, tyttö on tottunut nukkumaan melussa, mutta oli ilmeisesti ollut sen verran jännä päivä ettei uni meinannut maistua. Mutta näkipähän tyttö ensimmäisen vuoden vaihteensa ilotulituksen. On meillä kyllä ollut hyvä vuosi takana, se täytyy sanoa.
Hyvää Uutta Vuotta myös täältäpäin!