mitäs tekisit tässä tilanteessa?

[ruskea]

Olet raskaana, ja koko raskausajan anoppisi on puhunut sulle kuinka ei tulevaa lasta rakasta niin paljon kuin ensimmäistä. pahoitat tästä tietenkin (?) mielesi. Veisitkö ensimmäistä lastasi anopille yökylään tälläisten puheiden jälkeen?

Meillä tilanne tämä ja itse en halua että lapsi menee mummilleen hoitoon yöksi, mieheni olisi viemässä. Miehen kanssa kränää aiheesta. Mikään pakollinen tarve yökyläilylle ei ole. Minä itse tahtoisin pitää muutenkin välimatkaa anoppilaan, mies ja lapsi toki saavat kyläillä mutta hoitoon en siis lasta haluaisi antaa. Onko mulla nyt joku ajatteluvirhe päässä asiasta, eli tekisitkö sinä samoin vai antaisitko hoitoon?

 

[juu]

sais olla anoppi ilman lapsenlapsia jos noin aikoo. tuskin hän itsekkään sitä toista sit niin rakastaa.

 

[Alice]

En tekisi asiasta ongelmaa, paitsi jos hän jotenkin kohtelisi lasta huonosti tms. Ehkäpä anoppi huomaa miten hölmösti on tullut sanottua, ja häpeää itsekseen.

Meillä anoppi vaahtosi koko raskauden ajan siitä että hän ei sitten ota lasta hoitoon ryyppyreissujen takia. En todellakaan ollut suunnitellut ryypiskeleväni vauva-aikana, eka kun oli, uskoin elämäni pyörivän hyvin tiiviisti lapsen ympärillä, niikuin se pyörikin. Tässä eniten ärsytti se, että kun mieheni oli lapsi, hän jatkuvasti sukulaisilla hoidossa, kun äiti huiteli juomassa. Minä kyllä toimin niin, etten vienyt lasta sinne yöhoitoon, joskus oli tunnin, kun kaupassa käytiin, mut ei muuten. Eli ehkä olen kuitenkin huono neuvomaan... :ashamed:

 

[vierailija]

eikös tästäkin asiasta selvittäisi jouhevimmin ihan keskustelemalla? sun pitää sanoa miehellesi ja anopillesi, mikä siinä hoitoon viemisessä mättää ja että olet loukkaantunut anopin puheista. jos asiat on jo puitu molempien kanssa halki (ja mieluiten vielä niin, että miehesikin puhuu asiasta äitinsä kanssa) ja anoppi jatkaa sinua loukkaavia puheitaan, niin voit tyynesti ilmoittaa että lapsi ei tule yökylään ja se siitä.

 

[no niin]

miksi et anna lasta hoitoon? kun tätä rakastamattomuutta ei ole vielä edes tapahtunut? teillähän on vielä yksi lapsi joten mielestäni turha murehti tulevaa!!! uskon kun mummo uuden tulokkaan näkee voi mieli muuttua!
Itse joskus mietin kun kuopusta odotin että voinko rakastaa kuopusta yhtä paljon kun esikkoa koska esikkoa rakastin/ rakastan niin mielettömästi että riittääkö sitä rakkautta kuopukselle enään... no turhia olin mietinyt yhtä tärkeä/ rakas on kuopus kun esikkokin!
kaikki lapset on erinlaisia ja erinlailla rakkaita läheisille ihmiselle! Esim. meillä minun isäni leikkii emmän kuopuksen kanssa kun esikon ja taas mieheni äitille meidän esikko on hyvin tärkeä...

 

[riina]

Meillä minun äitini sanoi ennen toisen lapsen syntymää, että näinhän se on esikoinen on aina ykkönen. Arvaappas vaan miltä tuntui. Raskausajasta en hänelle silloin paljon puhunut, suutuin niin verisesti, koska minulla molemmat lapset ovat maailman tärkeimmät. Vauva syntyi joulun alla ja arvatkaas mitä vauva sai mummolta ja papalta joululahjaksi? EI MITÄÄN! Perusteluna oli se, että eihän se mitään tartte, kun isoveikalta on jäänyt niin paljon vaatetta ja muuta tavaraa. Joopa joo.. Minusta tuntuu, että jos tuo on ajattelutapa niin tässä meidän suomenmaassa ei kukaan lapsi "tarvi" lahjoja. Siitä ei meille syntyi eka riita ja minähän olin tietty väärässä, kun haluan, että lapsiani kohdellaan tasavertaisesti, eli jos toinen saa jotain niin toinen myös. Ikäni tulen nämä muistamaan ja jäljet jättää varmasti.

 

[ruskea]

Niin siis anoppi kyllä tottakai kohtelee lasta hyvin eikä ongelmaa ja lapsi on ollu hänellä hoidossa. Asian tekee hankalaksi vain se, että musta tuntuu jotenkin pahalta tuo vieminen jo nyt, minä en tiedä mitä anoppi lapselle puhelee kyläillessään (puhuuko tyhmästä pikkuveikasta tms?) ja päässä kaikkia omia kuvitelmia (raskaus kai herkistää). Jotenkin ajattelen asian niin että mitä enemmän anoppi viettää kahden aikaa esimmäisen lapsen kanssa, sitä enemmän hän tätä rakastaa ja sitä vähemmän tätä tulevaa vauvaa. Vauvaa kun en aio hänelle hoitoon antaa just noiden puheidensa takia, eikö sillon ole epäreilua vielä toistakaan yöhoitoon. ja kun en oikein ymmärrä miksi hän puhuu siitä jatkuvasti ettei tätä toista sitten rakastaisi, ei koskaan edes kysele odotuksesta/vauvan voinnista mitään.. erilaista oli esikoista odottaessa..

 

[ruskea]

Meillä minun äitini sanoi ennen toisen lapsen syntymää, että näinhän se on esikoinen on aina ykkönen. Arvaappas vaan miltä tuntui. Raskausajasta en hänelle silloin paljon puhunut, suutuin niin verisesti, koska minulla molemmat lapset ovat maailman tärkeimmät. Vauva syntyi joulun alla ja arvatkaas mitä vauva sai mummolta ja papalta joululahjaksi? EI MITÄÄN! Perusteluna oli se, että eihän se mitään tartte, kun isoveikalta on jäänyt niin paljon vaatetta ja muuta tavaraa. Joopa joo.. Minusta tuntuu, että jos tuo on ajattelutapa niin tässä meidän suomenmaassa ei kukaan lapsi "tarvi" lahjoja. Siitä ei meille syntyi eka riita ja minähän olin tietty väärässä, kun haluan, että lapsiani kohdellaan tasavertaisesti, eli jos toinen saa jotain niin toinen myös. Ikäni tulen nämä muistamaan ja jäljet jättää varmasti.

siis just näin meillä toimii anoppi! kyllä vaan vähän latistaa tätä odotusaikaa tuo, tulevasta kun en tiedä vielä. Tuntuu etten vaan siedä sitä ihmistä silmissäni nyt, kun jo tässä vaiheessa jaottelee lapset eri arvoisiksi, ja kertoo sen vielä minulle. Voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu

 

[THA]

Miksi lapsi pitäisi viedä mummolaan yökylään?
Miksi isovanhempien pitäisi lahjoa lapsenlapsiaan?
Miksi isovanhempien pitäisi olla käytettävissä ilmaisina lapsenvahteina?

 

[päivi]

Miksi lapsi pitäisi viedä mummolaan yökylään?
Miksi isovanhempien pitäisi lahjoa lapsenlapsiaan?
Miksi isovanhempien pitäisi olla käytettävissä ilmaisina lapsenvahteina?

Vastaappa sinä näihin.

 

[ruskea]

Miksi lapsi pitäisi viedä mummolaan yökylään?
Miksi isovanhempien pitäisi lahjoa lapsenlapsiaan?
Miksi isovanhempien pitäisi olla käytettävissä ilmaisina lapsenvahteina?

Öh.. kyse on nyt siitä että anoppi itse tahtoo lapsen sinne hoitoon. Lahjomisesta en ole puhunut mitään, en minä odota että ostetaan, toisaalta jos toiselle ostaa ja toiselle ei, niin siinä on jotain mätää sillon Ja viimeiseen kysymykseen vastaan niinkuin ekaan, koska mummi itse tahtoo lapsen ottaa hoitoon, vaikkei meillä tarvetta olisikaan, kysehän olikin nyt siitä haluanko minä antaa lasta hoitoon.

Toisaalta jos sanon mielipiteen noihin kysymyksiin noin yleisesti enkä vain tätä tilannetta ajatellen, lahjoja ei ole pakko tietenkään ostaa varsinkin jos välittämistä osoittaa muilla tavoin. Toisaalta sellanen lahjojen ostaminen esim jouluisin ja syntymäpäivinä on tapana, ja kummastuttaa tietysti jos isovanhemmat ei lapsenlapsiaan muista millään tavalla, jos eivät tahdo olla heidän kanssaan tai nähdä heitä. Se ei ole velvollisuus kenellekkään, mutta luulisi että jokainen haluaisi olla osa lastensa ja lastenlastensa elämää, ja tottakai se tuntuu pahalta kaikkien puolesta jos tuntuu että ei välitetä.

Meillä välitetään, ainakin ensimmäisestä lapsesta, aika näyttää miten tämän toisen kohdalle rakkautta riittää, siitä minä olen huolissani ja vain anopin puheiden perusteella näin.