Mä haluan koiran. Oon ikäivöinyt koiraa yli 7 vuotta rakkaan haukkuni nukuttua pois ja mun elämässäni on valtava koiranmentävä aukko. Koiraihmiset saattavat tietää mistä puhun :| Ystäväni koira saa mahdollisesti ensi talvena pentuja ja olisin todella todella mielelläni ottamassa sieltä meille pennun, joka vieläpä sattuu edustamaan samaa rotua kuin ensimmäinen koirani 
Mun äitini on ajatuksesta kauhuissaan. Me kyläillään puolin ja toisin pari kertaa kuussa ja koska asutaan eri kaupungeissa, vierailut kestävät yleensä pari vuorokautta. Äitee ilmoitti tänään ettei huoli minkäänlaista rakkia heidän tyylihuonekalujensa keskelle "sekoilemaan" ja syyllisti mua siitä, että jos hommaamme koiran, emme pääse enää usein käymään heillä :$ Mä kuulemma priorisoin "jonkun rakin" arvokkaammaksi kuin läheisten ihmissuhteiden ylläpidon jos koiran päädyn ottamaan. Mä olen todellakin tietoinen siitä, että
a) koiran kanssa ei reissata miten tahansa, kaikkialle ei koiraa voi ottaa mukaan eri syistä
b) koira täytyy kasvattaa ja kasvatustyö vie aikaa ja energiaa sekä vaatii taitoa
Mä tuumasin äitelle, että jos he eivät miehensä kanssa halua koiraamme kämppänsä, he voivat tulla meille. Sekään ei pidemmän päälle kuulemma sovi, koska on väärin odottaa, että he joka kerta ajaisivat 100 km suuntaansa meitä katsomaan ja kaikki vain siksi, että meillä on piski. Koulutettu tai kouluttamaton, ihan sama kuulemma. Hän ei voi nukkua öitänsä jos tietää että huushollissa on koira, joka saattaa etenkin pentuna aiheuttaa tuhoja pureskelemalla huonekaluja yms.
Joo, mulla on mutkikas äiti eikä tämä ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen juttu missä emme ymmärrä toisiamme. Mutta oonko mä nyt ihan kohtuuton jos hankin sen koiran tässä tilanteessa? Mä todella haluaisin koiran
Mun äitini on ajatuksesta kauhuissaan. Me kyläillään puolin ja toisin pari kertaa kuussa ja koska asutaan eri kaupungeissa, vierailut kestävät yleensä pari vuorokautta. Äitee ilmoitti tänään ettei huoli minkäänlaista rakkia heidän tyylihuonekalujensa keskelle "sekoilemaan" ja syyllisti mua siitä, että jos hommaamme koiran, emme pääse enää usein käymään heillä :$ Mä kuulemma priorisoin "jonkun rakin" arvokkaammaksi kuin läheisten ihmissuhteiden ylläpidon jos koiran päädyn ottamaan. Mä olen todellakin tietoinen siitä, että
a) koiran kanssa ei reissata miten tahansa, kaikkialle ei koiraa voi ottaa mukaan eri syistä
b) koira täytyy kasvattaa ja kasvatustyö vie aikaa ja energiaa sekä vaatii taitoa
Mä tuumasin äitelle, että jos he eivät miehensä kanssa halua koiraamme kämppänsä, he voivat tulla meille. Sekään ei pidemmän päälle kuulemma sovi, koska on väärin odottaa, että he joka kerta ajaisivat 100 km suuntaansa meitä katsomaan ja kaikki vain siksi, että meillä on piski. Koulutettu tai kouluttamaton, ihan sama kuulemma. Hän ei voi nukkua öitänsä jos tietää että huushollissa on koira, joka saattaa etenkin pentuna aiheuttaa tuhoja pureskelemalla huonekaluja yms.
Joo, mulla on mutkikas äiti eikä tämä ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen juttu missä emme ymmärrä toisiamme. Mutta oonko mä nyt ihan kohtuuton jos hankin sen koiran tässä tilanteessa? Mä todella haluaisin koiran
