M
mie
Vieras
olen jatkuvasti kiukkuinen ja pahalla päällä, en ole onnellinen. Mies on ihan hyvä, tekee mitä pyydän, joskin viiveellä ja kaiki jää yleensä kesken. On suht hyvä isä, ei lyö eikä huuda, mutta on ihan hukassa lasten kanssa jos lähden esim. lenkille tms.
Tilanne taju on mieheltä hukassa. Seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen, koska hän ei halua, ei tässä itseäkään innosta kun joutuu vinkumaan jos haluaa. Keittiötä on laittanut kohta 4 kuukautta eikä tule valmista...
Eli mulla on suht hyvä mies, jota en taida enää rakastaa. En koe olevani enää bnainen vaan pelkkä äiti. Monesti olen miehelle sanonut, että tuntuu välillä kuin olisin 4 lapsen yh (meillä 3 lasta).
Koitan pitää järjestystä ja siistiyttä, yllä, mutta se ei onnistu millään. Mies ei voi viedä ulos romua jonka olen laittanut kasaan yms. Jos pyydän viemään niin katsoo tyhmänä, että mihin nää laitetaan. Lähestulkoon oma-aloitteeton.
Eilen mainitsi, että voisin saada luvan käydä vieraissa, kun häntä ei oikeen seksi innosta...
Mitäs nyt? Tekisi mieli olla itsekäs ja lähteä... mutta nuo lapset, eihän ne ymmärrä, että olen onneton ja jos lähden niin menen kotipaikkakunnalle, silloin jää esikoisen kaverit tänne. Tosin tiedän, että lapset sopeutuisi ajan kanssa, mulla on hyvä tukiverkosto. Mies ihan varmasti masentuisi ja olilsi hukassa. En halua miehelle pahaa, ihan hyvä se on, mutta olen ollut jo niin pitkään yksinäinen ja onneton, kotona ei ole hyvä olla ja sen huomaa musta.
Onko kohtalotovereita? Joku joka ymmärtäisi miltä tuntuu? joku joka on lähtenyt tms?
Tilanne taju on mieheltä hukassa. Seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen, koska hän ei halua, ei tässä itseäkään innosta kun joutuu vinkumaan jos haluaa. Keittiötä on laittanut kohta 4 kuukautta eikä tule valmista...
Eli mulla on suht hyvä mies, jota en taida enää rakastaa. En koe olevani enää bnainen vaan pelkkä äiti. Monesti olen miehelle sanonut, että tuntuu välillä kuin olisin 4 lapsen yh (meillä 3 lasta).
Koitan pitää järjestystä ja siistiyttä, yllä, mutta se ei onnistu millään. Mies ei voi viedä ulos romua jonka olen laittanut kasaan yms. Jos pyydän viemään niin katsoo tyhmänä, että mihin nää laitetaan. Lähestulkoon oma-aloitteeton.
Eilen mainitsi, että voisin saada luvan käydä vieraissa, kun häntä ei oikeen seksi innosta...
Mitäs nyt? Tekisi mieli olla itsekäs ja lähteä... mutta nuo lapset, eihän ne ymmärrä, että olen onneton ja jos lähden niin menen kotipaikkakunnalle, silloin jää esikoisen kaverit tänne. Tosin tiedän, että lapset sopeutuisi ajan kanssa, mulla on hyvä tukiverkosto. Mies ihan varmasti masentuisi ja olilsi hukassa. En halua miehelle pahaa, ihan hyvä se on, mutta olen ollut jo niin pitkään yksinäinen ja onneton, kotona ei ole hyvä olla ja sen huomaa musta.
Onko kohtalotovereita? Joku joka ymmärtäisi miltä tuntuu? joku joka on lähtenyt tms?