Mitäköhän tässä elämässä oikein tekis..

[pohtiva]

Huoh. Olen jo 23 enkä ole saanu työelämän puolesta oikein mitään aikaiseksi, sentään sen että vajaa 3-vuotias tyttö pyörii ympärillä. Töitä olen tehnyt jonkun verran, mutta koulutusta ei ole. Olen tässä nyt vuoden päivät yrittänyt parhaani mukaan opiskella ammattia, josta olen jo pitkään tiennyt että tämä ei ole yhtään mun alaani. Meninkin kouluun vain siinä toivossa jotta joku ammatti tässä nyt irtoaisi.. Sairastan jonkin asteista masennusta ja ala on niin sosiaalinen etten pärjää, ajatus koulusta ja työharjoittelusta vaan ahdistaa kokoajan enemmän enkä saa mitään aikaiseksi. Katselin tässä työkkärin järjestämiä koulutuksia ja sieltä löytyi joitain jotka voisiva mua oikeasti kiinnostaa, ja mietin pitäisikö nyt tehdä niin radikaali päätös että jättäisin tän nykyisen koulutuksen kesken ja hakisin joihinkin niistä. Se pelottaa vähän, koska en haluaisi joutua tyhjän päälle ja tuntea itseäni taas luuseriksi. Ja sukulaisetkin jo odottaa että vihdoin saisin sen ammatin. En vaan tunne olevani yhtään omalla tielläni, joten pitäisiköhän nyt vaan tehdä niinkuin tunteet käskee, eikä aina mennä järjen sanelemalla tavalla.

En ehkä kysy mitään tässä, odotan vain jotain kommentontia.

 

[feger]

Hyvin ehdit vielä löytää itsesi joltain mielekkäältä alalta.
Ei muuta kun itsetutkiskelua, tai kokeilun kautta löytämään se juttu.
Itse valmistuin ensimmäiseen ammattiini vasta 26-vuotiaana.

 

["aapee"]

Meidän tyttökin meni juuri uuteen päiväkotiin kun vaihdettiin paikkakuntaa, ja vielä vuorohoitoon kun miehen työ ja mun nykyinen harjoittelu sitä vaati. Tuntuu vaan että mun voimat menee tässä.. Voiko tuota päivähoitopaikkaa vaihtaa noin vaan?