Mitähän tekis...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minulla on pulma. Olen ollut rakastunut tähän yhteen mieheen useita vuosia. Hän on entinen työkaverini ja tuntee, tai on ainakin tuntenut, samoin. Juttu on ollut pienellä liekillä viime aikoina sillä olemme molemmat molemmat naimisissa ja vielä asumme eri maissa. Tilanne on mahdoton lasten tms takia.

Tunne ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään vaikka vettä onkin virrannut paljon viime tapaamisen jälkeen. Luulen, ja pelkään, että hän tulee olemaan yksi ihmisistä jota ajattelen kuolinvuoteellani...

No, nyt olen lähdössä työmatkalle maahan jossa hän asuu. Mietin että ilmoitanko hänelle, että olen tulossa vai en. Jos tapaamme ja tunne on edelleen molemmin puolinen niin on suuri riski, että elämäni menee sekaisin todella pitkäksi aikaa, niin kuin viime kerrallakin. Mutta toisaalta saatan todella katua jos en anna meille edes mahdollisuutta tavata. Ehkä tunteet eivät olekaan enää niin vahvat ja saan hänet pois mielestäni ja pystyn keskittymään elämääni paremmin. Mietin siis häntä edelleen lähes päivittäin...

Koska tilanne on arkaluonteinen, en oikein voi miettiä asiaa kavereiden kanssa, siispä kirjoittelen tänne. Ehkä huono idea :)
 
No eroa puolisostas ensin ja ala vasta sitten lämmitellä muita suhteita. Tai kerro puolisolles asiasta ja jos se asian hyväksyy niin eihän siinä sitte mitään.
 
Vasta jos molemmat vapaita ja eronneet voi ajatella lähestymistä.
Kuolinvuoteella tuskin mietit tuota henkilöä tai muitakaan. Voi olla niin kovat kivut ettet jaksa edes hengittää tai muisti niin mennyt ettet muista edes läheisimpiä...
 

Yhteistyössä