Mitähän pitäisi tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iiiiik
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

iiiiik

Vieras
Oon kotiäiti, poika on viisikuukautta. Mun miehellä on aina pätkätöitä ja vähän väliä joutuu miettimään, mistä rahaa tulee. Koskaan ei oo kuitenkaan tarvinnu sossun luukulle mennä!
Mulla on jo parisen kuukautta ollu aina välillä päiviä jollon ahistaa aika paljon. No, nyt se tunne alkaa olemaan jo melkein jatkuvaa. Lastani kyllä jaksan vielä hoitaa, mutta välillä ärsyttää itku ja mietin välillä etten jaksa tätä enää. Lauantaina mietin, että mitähän tapahtuis jos hyppäisin parvekkeelta alas. En tietenkään sitä ole tekemässä ja säihkähdin itekkin ajatusta!:O
Onko kenelläkään keinoja, miten sais tämän ahdistus tunteen pois. Meillä kuitenkin on kaikki loppujen lopuks niin hyvin, enkä ees ymmärrä mikä tässä nyt on. Ennen ei mua esim haitannu jos oli vähän sotkusta, mutta nyt mun on pakko saada imuroida joka päivä, kun jos nään lattialla pölyä mua rupee ahistaa kauheesti. Oon muutenki aika kiukkunen koko ajan. Tää on nyt viikon sisällä vahvistunu aika paljon..
 
Ei muuta kuin soittoa neuvolaan, pyydä jutteluaikaa itsellesi. :) Tuollaisia ajatuksia on paras lähteä setvimään ennen kuin ne pahenevat. Psyykkisetkin vaivat ns. kroonistuvat pitkittyessään. Poikasikin voi paremmin, kun äidillä on hyvä olla.
 
Varmaan joku syy sulla on että ahdistaa. Mä itse käytän ulkoilua "lääkkeenä". Aion mennä nyt päivällä kun lapsi on koulussa, tuonne metsään retkelle ja sieniä etsimään.
Saan aina hyvän olon siellä.
Etsi kuitenkin keskusteluapua!!
 
Luulen että iso syy siien on etten saa yhtään omaa aikaa. En sitä aluks kaivannutkaan, mutta nyt ois tosi kiva mennä esim kauppaan niin että mies kattois poikaa. Mutta mies ei tohi jäädä pojan kanssa kahdestaan kun pelkää että jotain tapahtuu. Oon yrittäny puhua miltä musta tuntuu mutta en saa taottua miehen päähän ettei mun pääkoppa jaksa tätä. Onko ihan väärin kun kaipaan omaakin aikaa edes puoli tuntia? Siis omaa aikaa niin että pääsisin pois talosta ihan yksin?
 
Ei tietenkään ole väärin, että kaipaat omaa aikaa, vaan erittäin normaalia. Jos sulla on sellainen olo, että tarvitset hetken ihan itseksesi, niin totta kai se on silloin sulle tärkeää ja se kannattaa yrittää järjestää. Toivottavasti miehen kanssa perusteellinen jutteleminen onnistuisi ja saisitte molemmat paremman käsityksen siitä, mitä toinen ajattelee. Miehellä on omat pelkonsa ja huolensa eikä hän ehkä ymmärrä sinun tarvettasi, joten yrittäkää hyvässä hengessä jutella ja kuunnella puolin ja toisin? :)

Ja ihan oikeasti sieltä neuvolastakin voi pyytää keskusteluapua!
 

Yhteistyössä