V
vieras
Vieras
Miehellä on alkanut aina vaan enemmän ja enemmän nousta elämän ainoaksi tärkeäksi asiaksi pelaaminen. Joko netissä kavereiden tai tuntemattomien kanssa tai sitten livenä kavereidensa kanssa. Ja pelaa siis lautapelejä.
Mies on aina korostanut sitä miten tärkeää on saada harrastaa enkä ole koskaan harrastamista kieltänyt. Mutta kun näiden perinteisten juoksulenkkien ja sählyn rinnalle muutamia vuosia sitten nousi nuo lautapelit niin homma on alkanut karata käsistä. Tuntuu että elämä on vain yhtä suurta suunnitelmaa siitä koska seuraavan kerran pelataan porukalla ja kenen luona ja kestääkö se yön yli vai onko vain muutaman tunnin juttu vaiko päivän kestävä. Ja sitten näitä kertoja odotellessa on kiva lähestulkoon joka ilta pelata netin välityksellä.
Ja jos peli on sellainen missä on jotain tuntemattomia ulkopuolisia niin koneelta ei voi edes poistua. Kavereiden kanssa pelatessa mies sentään usein voi pitää jonkun tauon tarvittaessa, mutta ulkopuolisten kanssa ei. Pari viikkoa sitten tälläinen peli kesti kolme tuntia ja mies ei voinut kertaakaan nostaa persettään penkistä. En tiedä olisiko laskenut alleen, jos kusihätä ois yllättänyt vai miten tilanne oltaisiin ratkaistu. :/
Meillä on kolme pientä lasta. Mies on hyvä isä. Tekee lasten kanssa kaikenlaista, käy uimassa, pelailee, ulkoilee, tekee legoja jne jne.
Itselläni ei juuri omaa aikaa ole. Rahaakaan ei ole mihinkään isompiin irtiottoihin ja tuntuu ettei voimiakaan, koska mies on niin paljon noissa omissa jutuissaan että en vaan viitsi edes miettiä itselleni mitään.
Ja kyllä tästä olen miehelle maininnut, mutta hän vastavetona aina heittää että minäkin olen paljon koneella. Joo kyllä olen ja varmasti voisin vähentääkin. En kuitenkaan KOSKAAN ole koneella niin etten pysty irtoamaan siitä ja ettenkö irtoaisikin. Nytkin päivällä kun käyn netissä niin saatan samalla tehdä ruokaa ja vain ohimennen aina kurkata ruutua ja kirjottaa jotain seisaaltaan ja taas mennä muihin puuhiin. Ja toisaalta koska aikuiskontakteja on niin vähän niin kyllä sitä vaan kaipaa sitten edes keskustelupalstalle vähän turisemaan jostain turhasta vaikka mies niin tätä keskustelupalstatouhua halveeraakin aina.
Seksiä on kohtalaisen vähän ja täytyy sanoa, että ei siinä oikein jaksa innostua jos toinen on ensin viisi iltaa putkeen viettänyt koneen äärellä ja vaikka koittaisi saada jotain keskustelua aikaan niin siitä ei tule mitään koska samalla mies pelaa ja puhuu kaveriensa kanssa skypessä tai mesen välityksellä ja juttelu on minun kanssani tasoa "jaa mitä, odotas niin suljen tän skypen". Sitten kuudentena iltana mies pomppii sohvalle viereeni ja ruinaa seksiä ja ottaa sitten itseensä kun minä sanon, että olisi kiva joskus jotain muutakin kuin vain kuulla ruinaamista seksistä kun muuten kiinnostaa vain pelaaminen ja kaverit. Ja silloinkin mies vetoaa siihen, että mitä me muka tehtäisiin kun minä katselen vain telkkaria. Noh... voitaishan sitä katsella vaikka yhdessä telkkaria ja jutella jotain samalla tai sitten tehdä jotain muuta. Mutta tottakai minä katson telkkaria - mitä muuta minä tekisin? En ainakaa kotitöitä jaksa aina tehdä koska niitä minä saan tehdä ihan riittämiin aamusta iltaan. Ja usein televisiota katsellessa minä nimenomaan juuri viikkaan pyykkejä eli kotityö sekin.
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea.
Mies on aina korostanut sitä miten tärkeää on saada harrastaa enkä ole koskaan harrastamista kieltänyt. Mutta kun näiden perinteisten juoksulenkkien ja sählyn rinnalle muutamia vuosia sitten nousi nuo lautapelit niin homma on alkanut karata käsistä. Tuntuu että elämä on vain yhtä suurta suunnitelmaa siitä koska seuraavan kerran pelataan porukalla ja kenen luona ja kestääkö se yön yli vai onko vain muutaman tunnin juttu vaiko päivän kestävä. Ja sitten näitä kertoja odotellessa on kiva lähestulkoon joka ilta pelata netin välityksellä.
Ja jos peli on sellainen missä on jotain tuntemattomia ulkopuolisia niin koneelta ei voi edes poistua. Kavereiden kanssa pelatessa mies sentään usein voi pitää jonkun tauon tarvittaessa, mutta ulkopuolisten kanssa ei. Pari viikkoa sitten tälläinen peli kesti kolme tuntia ja mies ei voinut kertaakaan nostaa persettään penkistä. En tiedä olisiko laskenut alleen, jos kusihätä ois yllättänyt vai miten tilanne oltaisiin ratkaistu. :/
Meillä on kolme pientä lasta. Mies on hyvä isä. Tekee lasten kanssa kaikenlaista, käy uimassa, pelailee, ulkoilee, tekee legoja jne jne.
Itselläni ei juuri omaa aikaa ole. Rahaakaan ei ole mihinkään isompiin irtiottoihin ja tuntuu ettei voimiakaan, koska mies on niin paljon noissa omissa jutuissaan että en vaan viitsi edes miettiä itselleni mitään.
Ja kyllä tästä olen miehelle maininnut, mutta hän vastavetona aina heittää että minäkin olen paljon koneella. Joo kyllä olen ja varmasti voisin vähentääkin. En kuitenkaan KOSKAAN ole koneella niin etten pysty irtoamaan siitä ja ettenkö irtoaisikin. Nytkin päivällä kun käyn netissä niin saatan samalla tehdä ruokaa ja vain ohimennen aina kurkata ruutua ja kirjottaa jotain seisaaltaan ja taas mennä muihin puuhiin. Ja toisaalta koska aikuiskontakteja on niin vähän niin kyllä sitä vaan kaipaa sitten edes keskustelupalstalle vähän turisemaan jostain turhasta vaikka mies niin tätä keskustelupalstatouhua halveeraakin aina.
Seksiä on kohtalaisen vähän ja täytyy sanoa, että ei siinä oikein jaksa innostua jos toinen on ensin viisi iltaa putkeen viettänyt koneen äärellä ja vaikka koittaisi saada jotain keskustelua aikaan niin siitä ei tule mitään koska samalla mies pelaa ja puhuu kaveriensa kanssa skypessä tai mesen välityksellä ja juttelu on minun kanssani tasoa "jaa mitä, odotas niin suljen tän skypen". Sitten kuudentena iltana mies pomppii sohvalle viereeni ja ruinaa seksiä ja ottaa sitten itseensä kun minä sanon, että olisi kiva joskus jotain muutakin kuin vain kuulla ruinaamista seksistä kun muuten kiinnostaa vain pelaaminen ja kaverit. Ja silloinkin mies vetoaa siihen, että mitä me muka tehtäisiin kun minä katselen vain telkkaria. Noh... voitaishan sitä katsella vaikka yhdessä telkkaria ja jutella jotain samalla tai sitten tehdä jotain muuta. Mutta tottakai minä katson telkkaria - mitä muuta minä tekisin? En ainakaa kotitöitä jaksa aina tehdä koska niitä minä saan tehdä ihan riittämiin aamusta iltaan. Ja usein televisiota katsellessa minä nimenomaan juuri viikkaan pyykkejä eli kotityö sekin.
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea.