O
onkelmansa kullakin
Vieras
Poikani, kohta 5-v, on aika rajoittunut persoona sosiaalisesti. Hän viihtyy hyvin yksin ja leikkiikin mielettömän hienoja, mielikuvituksellisia leikkejä kotona. Lisäksi leikkii myös mielellään 3-v pikkuveljensä kanssa. Päiväkodissa he ovat puoliviikkoisina, mutta eri ryhmissä. Silti yleensä esim ulkoillessa leikkivät aina yhdessä, missä nyt ei ole tietenkään mitään pahaa 
Tämä viisivuotiaani ei kuitenkaan oikein koskaan ole innoissaan menossa päiväkotiimn, vaan olisi aina mieluiten kotona. Päiväkodin hoitajien mukaan mitään ongelmia siellä ei ole, vaan poikani leikkii kaikkien kanssa ja on hyvin innoissaan mukana. Kuitenkaan ei esim kotona osaa oikein nimetä sieltä ketään kivaa kaveria, jonka tahtoisi kutsua synttäreilleen... Yleensä kun haen häntä pois päiväkodilta, on hän iloinen ja hänestä näkee, että päivä on ollut mukava, mutta silti esim eräs hänen ryhmänsä tytöistä saattaa huokailla vähän kauempana:"HYVÄ että Markku (nimi muutettu) lähtee, HYVÄ että Markku lähtee." Usein poikani myös vaivaantuu ja kiusaantuu muiden lasten hyväntahtoisesta naureskelusta tai huomiosta (esim ulos menennessä lasten pitää odottaa oven ulkopuolella penkeillä että hoitaja on ehtinyt vaihtaa itselleen ulkovaatteet ja tulee vahtimaan ja tällöin lapset saattavat kuorossa rallattaa jokaiselle ulostulijalle:" Markku, istumaan! Markku istumaan!" Lapseni vaivaantuu tästä ja kokee huomion nolona. Yleensä myös ilmeisesti kokee muiden nauravan juuri hänelle, jos lähsitöllä jotkut lapset nauravat kovasti leikeissään. Muutenkin tämä viisivuotias on hyvin jäykkä kaikissa asioissa ja monet sosiaaliset tilanteet pitää selittää hänelle kotona, että miten niissä voi käyttäytyä ja sanoa.
En tiedä, miksi poikani on tuollainen. En siis todellakaan epäile mitään syndroomaa, sillä hän on ihana, reipas poika muuten. Ehkä hän on vain tempperamentiltaan erilainen kuin kuopuksemme ja muut lapset. Jotenkin vaan surettaa jo nyt, sillä hän tullee varmasti kiusatuksi koulussa, kun hän noin herkästi vaivaantuu eikä osaa mennä asioihin mukaan.
Ja surettaa 5-v synttärit, kun hän ei oikein osaa nimetä ketään ketä kutsuisi synttäreilleen. Jos ehdottelen nimiä, takertuu hän heti niihin mutta ei spontaanisti osaa kertoa kavereitaan. Tahtoisin järjestää mukavat, kivat kutsut, joissa kaveritkin näkisivät että tämä poikani on tosi mukava kotonakin, mutta kun ei niitä kavereita sitten varmana ole...
Ryhmässä on 13 poikaa, joten kaikkiakaan en voi kutsua. Ja ainakin yhden pojan lapseni kokee kiusaavan häntä, joten en tätä tahtoisi kutsua.
Tämä viisivuotiaani ei kuitenkaan oikein koskaan ole innoissaan menossa päiväkotiimn, vaan olisi aina mieluiten kotona. Päiväkodin hoitajien mukaan mitään ongelmia siellä ei ole, vaan poikani leikkii kaikkien kanssa ja on hyvin innoissaan mukana. Kuitenkaan ei esim kotona osaa oikein nimetä sieltä ketään kivaa kaveria, jonka tahtoisi kutsua synttäreilleen... Yleensä kun haen häntä pois päiväkodilta, on hän iloinen ja hänestä näkee, että päivä on ollut mukava, mutta silti esim eräs hänen ryhmänsä tytöistä saattaa huokailla vähän kauempana:"HYVÄ että Markku (nimi muutettu) lähtee, HYVÄ että Markku lähtee." Usein poikani myös vaivaantuu ja kiusaantuu muiden lasten hyväntahtoisesta naureskelusta tai huomiosta (esim ulos menennessä lasten pitää odottaa oven ulkopuolella penkeillä että hoitaja on ehtinyt vaihtaa itselleen ulkovaatteet ja tulee vahtimaan ja tällöin lapset saattavat kuorossa rallattaa jokaiselle ulostulijalle:" Markku, istumaan! Markku istumaan!" Lapseni vaivaantuu tästä ja kokee huomion nolona. Yleensä myös ilmeisesti kokee muiden nauravan juuri hänelle, jos lähsitöllä jotkut lapset nauravat kovasti leikeissään. Muutenkin tämä viisivuotias on hyvin jäykkä kaikissa asioissa ja monet sosiaaliset tilanteet pitää selittää hänelle kotona, että miten niissä voi käyttäytyä ja sanoa.
En tiedä, miksi poikani on tuollainen. En siis todellakaan epäile mitään syndroomaa, sillä hän on ihana, reipas poika muuten. Ehkä hän on vain tempperamentiltaan erilainen kuin kuopuksemme ja muut lapset. Jotenkin vaan surettaa jo nyt, sillä hän tullee varmasti kiusatuksi koulussa, kun hän noin herkästi vaivaantuu eikä osaa mennä asioihin mukaan.
Ja surettaa 5-v synttärit, kun hän ei oikein osaa nimetä ketään ketä kutsuisi synttäreilleen. Jos ehdottelen nimiä, takertuu hän heti niihin mutta ei spontaanisti osaa kertoa kavereitaan. Tahtoisin järjestää mukavat, kivat kutsut, joissa kaveritkin näkisivät että tämä poikani on tosi mukava kotonakin, mutta kun ei niitä kavereita sitten varmana ole...
Ryhmässä on 13 poikaa, joten kaikkiakaan en voi kutsua. Ja ainakin yhden pojan lapseni kokee kiusaavan häntä, joten en tätä tahtoisi kutsua.
