Mitäs nyt..?

Minulla ja vaimollani on takana 6:n vuoden myrskyinen avioliitto. Aluksi olimme hyvin rakastuneita ja menimme vähän liiankin nopeasti naimisiin, heti sen jälkeen syntyikin lapsi, otimme asuntolainan yms. Noihin 6:een vuoteen mahtuu paljon hyviä ja huonoja muistoja. Vaimoni jäi kiinni pettämisestä oltuamme naimissa muutaman vuoden. Tämä rikkoi välimme eikä se luottamus ole palannut takaisin - paljolti sen takia että asioita ei puhuttu kunnolla selväksi. Viime vuonna minulle selvisi että näitä pettämisiä on ollut useita. Jotenkin siitä selvisimme eteenpäin (asuin muutaman kuukauden ystävän luona) ja vaimo vakuutti että sellainen touhu on loppu. Kuulemma kysessä oli lähestyvä kolmenkympin kriisi tms. Ja itse asiassa tilanne onkin kyllä muuttunut. Vaimoni on muuttunut huomattavasti ja ihme kyllä huomioi minuakin, välillä jopa liiaksi. Seksi on alkanut taas sujumaan jne.

Kaikki alkoi näyttää hyvältä kunnes eräänä viikonloppuna olin kavereiden kanssa baarissa. Baaritiskillä istui kaunein koskaan näkemäni nainen jota oli tietysti pakko hieman jututtaa omaa drinkkiä tilatessa. Jutustelu siirtyi pöytään ja loppu illasta naisen kämpille. Oikeastaan kun ovi sulkeutui olimme toisetemme kimpussa. Se oli jotain niin puhdasta intohimoa puolin ja toisin että en ole koskaan ennen sellaista tuntenut saati sitten kokenut. Kemiat toimivat täydellisesti yhteen. Tämän illan jälkeen olemme nähneet muutaman kerran ja niin kliseeltä kuin tämä kuulostaakin tuntuu että olen löytänyt "sen oikean". Olen yrittänyt selitellä itselleni että kyse on vain alkuhuumasta tms mutta yksinkertaisesti tämä nainen vie jalat alta.

En ole koskaan ennen pettänyt vaimoani vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Nyt olenkin tässä miettinyt mitäs ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Vaimollani ei ole aavistustakaan mistään tästä.

 

Ja nyt kun sitten pääsit makuun, paluuta ei ole. Usko pois. Liittonne ei toimi, miksi jatkaa??

 

Ei kannata väkisin yhdessä yrittää. Pitää olla tunnetta ja uskoa, luottamuksesta puhumattakaan. Vaikka "käytännössä" asiat pelaisikin, se ei välttämättä tarkoita että olisi onnellinen. Ja sen verran itsekäs pitää olla että onnellinen pitää olla. Kaikkien pitää sitten itse selvittää mistä sen onnen löytää. Mielestäni tuo avioliittosi ei pahemmin onnelliselta kuullosta.

On myös #&%?$!* että lasten takia kannattaisi yhdessä pysyä. Olet esikuva lapsellesi, ja rehellisyys häntä ja itseäsi kohtaan tulisi olla tärkeää, vaikka siihen sisältyisi surua ja katkeruutta.

Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia vain. Mutta vain sinä tiedät mikä sinut tekee onnelliseksi.

 

Jos olet aivan varma että kyse ei ole alku huumasta niin näetkö itse montakin vaihtoehtoa?? Minä näen tasan yhden...jätät vaimosi.
Kahden naisen kanssa eläminen ei toimi.
Mutta jos et ole varma´tunteistasi tartu härkää sarvista ja kerro vaimollesi. On todella typerää elää tuollaista kaksi naamaista elämää toisen selän takana. Tiedät sen itsekkin omasta kokemuksestasi että se aiheuttaa vain syviä haavoja.
Mutta muista että olet ajatellut myös vaimostasi että hän on se oikea sinulle...

 

Loukkasiko sinua vaimosi pettäminen?? Uskoisin että vastaat kyllä.. Ja nyt sinä teet ihan samoin!! Oletko kenties idiootti?? Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, eikä intohimo kestä vaki suhteessa kuin korkeintaan kolme vuotta ja taas ollaan samassa tilanteessa! Kannattaa miettiä tarkkaan, kun lapsiakin on!!

 

\

Loukkasiko sinua vaimosi pettäminen?? Uskoisin että vastaat kyllä.. Ja nyt sinä teet ihan samoin!! Oletko kenties idiootti?? Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, eikä intohimo kestä vaki suhteessa kuin korkeintaan kolme vuotta ja taas ollaan samassa tilanteessa! Kannattaa miettiä tarkkaan, kun lapsiakin on!!

samaa mieltä sinun kanssasi asiasta,i

 

No, mihis päädyit asian suhteen? Auttoiko neuvot? Kerro tarinan loppu..

 

Kuulostaa tosi surulliselta! :'( Se että vaimosi petti, oli väärin. Mutta tuo sinun rakastumisesi toiseen ei mielestäni myöskään ole oikein.. Ei ole elämä helppoa ei

 

\

L Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, eikä intohimo kestä vaki suhteessa kuin korkeintaan kolme vuotta ja taas ollaan samassa tilanteessa!

Eri mieltä. Yhdessä 11 vuotta ja naimisissa kahdeksan. Intohimo ei ole laantunut mihinkään. Kun mieheni kanssa tavattiin ja alettiin seurustella niin hän hoki, että kyllä tämä elämä alkuhuuman jälkeen varmaan rauhoittuu. Ei ole rauhoittunut ja olen tavattoman ylpeä siitä, että vieläkin molemmilla pyörii sukat jaloissa toistemme nähdessämme ja jaksamme repiä vaatteet pois toistemme päältä kun vain sopiva hetki löytyy (kahden lapsen kanssa vaatii vähän mielikuvitusta ja lukon makkarin oveen B) ). Kenenkään ei pidä tyytyä vähempään minkä ansaitsee ja intohimo voi todellakin jatkua pitkässäkin suhteessa, se vain vaati työtä ja halua molemmilta.

 

Juu minä kans yhdyn edelliseen. Ei sen intohimon tarvii sen kolmen vuoden jälkeen lakata. Hölmöähän tää ihmisen elo olis. Minen sellaseen ainakaan tyytyis. Miksi sen pitäis kadota. Mä uskon kanssa siihen, että kun on sen oikean on löytäny niin ne sukat todelllakin pyörii jalassa vielä vuosienkin päästä, mutta se vaatii töitä. Ei parisuhde itellään jaksa kantaa kovin pitkälle. Se vaatii huolenpitoa puolin ja toisin.
Minu mies jaksaa aina yllättää minut. Sellanen spontaani hellyys ja seksi tekee mielen virkeäksi. Tänäänkin mies istui tietokoneella ja minä istuin sohvalla ja yhtäkkiä se nous siittä koneen ääreltä ja tuli minu eteen seisomaan ja katsoi kutsuvasti minuun silmiin ja otti esiin ja tarjosi sitä mun suulle. Ei sellasta voi vastustaa.
Himo ei katoo mihinkään se vaan pitää löytää ja etsiä takaisin jos sen joskus vahingossa kadottaa.

 

\

Juu minä kans yhdyn edelliseen. Ei sen intohimon tarvii sen kolmen vuoden jälkeen lakata. Hölmöähän tää ihmisen elo olis. Minen sellaseen ainakaan tyytyis. Miksi sen pitäis kadota. Mä uskon kanssa siihen, että kun on sen oikean on löytäny niin ne sukat todelllakin pyörii jalassa vielä vuosienkin päästä, mutta se vaatii töitä. Ei parisuhde itellään jaksa kantaa kovin pitkälle. Se vaatii huolenpitoa puolin ja toisin.
Minu mies jaksaa aina yllättää minut. Sellanen spontaani hellyys ja seksi tekee mielen virkeäksi. Tänäänkin mies istui tietokoneella ja minä istuin sohvalla ja yhtäkkiä se nous siittä koneen ääreltä ja tuli minu eteen seisomaan ja katsoi kutsuvasti minuun silmiin ja otti esiin ja tarjosi sitä mun suulle. Ei sellasta voi vastustaa.
Himo ei katoo mihinkään se vaan pitää löytää ja etsiä takaisin jos sen joskus vahingossa kadottaa.

Taisi kuule ukkosi istua koneella kattomassa pornoa
Sponttaania hellyyttä tosiaan kun tulee munaa heiluttaen nokan eteen...kyllä itse osaisin semmoisesta kieltäytyä :x

 

\

\

Juu minä kans yhdyn edelliseen. Ei sen intohimon tarvii sen kolmen vuoden jälkeen lakata. Hölmöähän tää ihmisen elo olis. Minen sellaseen ainakaan tyytyis. Miksi sen pitäis kadota. Mä uskon kanssa siihen, että kun on sen oikean on löytäny niin ne sukat todelllakin pyörii jalassa vielä vuosienkin päästä, mutta se vaatii töitä. Ei parisuhde itellään jaksa kantaa kovin pitkälle. Se vaatii huolenpitoa puolin ja toisin.
Minu mies jaksaa aina yllättää minut. Sellanen spontaani hellyys ja seksi tekee mielen virkeäksi. Tänäänkin mies istui tietokoneella ja minä istuin sohvalla ja yhtäkkiä se nous siittä koneen ääreltä ja tuli minu eteen seisomaan ja katsoi kutsuvasti minuun silmiin ja otti esiin ja tarjosi sitä mun suulle. Ei sellasta voi vastustaa.
Himo ei katoo mihinkään se vaan pitää löytää ja etsiä takaisin jos sen joskus vahingossa kadottaa.

Taisi kuule ukkosi istua koneella kattomassa pornoa
Sponttaania hellyyttä tosiaan kun tulee munaa heiluttaen nokan eteen...kyllä itse osaisin semmoisesta kieltäytyä :x

En ees jaksa vaivautua selittään, mitä katto ja mitä teki. Kait sitä kieltäytyä osaa, vaan kun ei halua

 

\

Ei kannata väkisin yhdessä yrittää. Pitää olla tunnetta ja uskoa, luottamuksesta puhumattakaan. Vaikka "käytännössä" asiat pelaisikin, se ei välttämättä tarkoita että olisi onnellinen. Ja sen verran itsekäs pitää olla että onnellinen pitää olla. Kaikkien pitää sitten itse selvittää mistä sen onnen löytää. Mielestäni tuo avioliittosi ei pahemmin onnelliselta kuullosta.

On myös #&%?$!* että lasten takia kannattaisi yhdessä pysyä. Olet esikuva lapsellesi, ja rehellisyys häntä ja itseäsi kohtaan tulisi olla tärkeää, vaikka siihen sisältyisi surua ja katkeruutta.

Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia vain. Mutta vain sinä tiedät mikä sinut tekee onnelliseksi.

Minä olen yksi, joka on aivan eri mieltä jokseenkin kaikesta "marsun" kanssa. Asiantuntijoiden mukaan ihmisillä on nykyään käsittämätön ajatus siitä, että avioliitossa pitäisi tuntea aina itsensä onnelliseksi. Ei tarvitse katsoa kovinkaan monta vuosikymmentä taaksepäin, niin avioliittoja vielä Suomessakin järjestettiin tai mentiin naimisiin järkisyistä eikä erottu sen takia, että kun ei tunne itseään "onnelliseksi". Yhdessä oppii elämään ja olemaan tyytyväinen ilman että kokee jatkuvaa onnentunnetta tai huumaa. Omia ajatuksia on hyvä aina silloin tällöin tarkastaa ja miettiä, mikä sen onnen tuo, tai mikä riittää hyvään elämään: esim. oma koti, lapset, talous kunnossa, terveys, "mukiinmenevä" puoliso (joka siis osallistuu omalta osaltaan arjen pyörittämiseen, mitä se kenenkin perheessä tarkoittaa).... Nykyään ihmiset etsivät aina uusia "huumakokemuksia" ja kumppanista erotaan liian heppoisin perustein.
Ja lapset ovat yksi tärkeimmistä syistä pysyä yhdessä. On eri asia, jos perheessä on väkivaltaa, huume-/alkoholiongelma, joka käy ylivoimaiseksi tms. mutta jos kyse on pettämisestä, niin se ei todellakaan ole riittävä peruste rikkoa lasten perhe (minun mielestäni). Aikuisten ihmisten pitää pystyä selvittämään asiansa niin, että perhe pysyy koossa ja lapsilla isä ja äiti läsnä. Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet, eroavat todennäköisemmin itsekin tulevaisuudessa puolisostaan, kuin lapset, joiden vanhemmat ovat pysyneet naimisissa. Kai tämä kertoo jotain vastoinkäymisten sietokyvystä ja myös niiden selvittämistaidoista ja siitä, miten sen taidon opettaa lapsilleen.
Kun ap aikansa jatkaa uudessa suhteessa, huomaa hän toivottavasti, että elämässä on muutakin tärkeää, kuin hyvännäköinen nainen, jonka kanssa sänkyhommat luistavat -ja varmasti kaikki muukin luistaa näin alussa....
Siitä en osaa sanoa, kannaattaako vaimolle kertoa ja alkaa selvittää uutta kriisiä vai lopettaa suhde kaikessa hiljaisuudessa ja jatkaa oman perheen kanssa tuttua ja turvallista, tylsääkin, arkea.