Mitäs mieltä pelkopolin kätiön sanoista, synnyttäneet?

Ensisynnyttäjälle sanottua:

"Synnytyksessä ei ole riskejä"
"Synnytys ei satu (puudutusten ansiosta)"

Tälläinen käynti pelkopolilla takana, tämän olisi ilmeisesti pitänyt poistaa hirveä pelkoni

 

Kannattaa kokeilla akupunktioita kipuun ja hypnoosi toimii hyvin opettamaan mm hengitystaktiikkaa ja rentoutumista
Ainut missä minulla vähän sattui oli se kun lapsen pää piti ponnistaa mutta sekin meni omalla painollaan
Onnea tulevaan

 

No se täti valehteli.

Synnytyksessä on riskejä. Mutta eivät ne ole niin suuria, että niitä kannattaisi erikseen alkaa päivästä toiseen miettimään ja pohtimaan. Valtaosa synnytyksistä kuitenkin sujuu ihan hyvin.

Synnytys sattuu, vaikka puudutteetkin olisi käytössä. Mutta puudutteiden ansiosta kipu on joko hyvin vähäistä, tai voimakkaampaa, mutta kuitenkin hallittavissa. Jos puudutus siis ehditään antamaan ja se saadaan annettu oikein.

 

Mulle taas sanottiin pelkopolilla, että kivutonta synnytystä ei ole, mutta kipu on siedettävää lääkityksen ansiosta Mulle sitten tehtiin kuitenkin sektio perätilan takia.

 

Mua oltiin aikoinaan laittamassa sinne, mutta sitten tulikin olosuhteiden pakosta eteen jo kuukautta ennen ja näin jälkeenpäin ajateltuna; ei se niin pelottavaa ollutkaan, kipua olisin luullut tuntevani enemmän, mutta sain hyvät lääkkeet ja aivan ihana lopputuloshan siitä tulee. Tsemppiä tulevaan!!!

 

Etukäteen murehtiminen ei kannata, ehtii sitä sittenkin jos aihetta ilmenee...
Tärkeintä itselle oli, että tilanne on jonkun hallinnassa.

Kirjaa ylös toiveesi jos sellaisia on.

 

Mulla oli jo etukäteen pelkoja siihen liittyen, hoidetaanko synnytystä oikein sairaalassa. Nyt mieli ei ole yhtään luottavaisempi vaan päinvastoin... Muitakin aiheellisia pelkoja liittyy synnytykseen kohdallani.

 

Niin, no.. Synnytyshän on Luonnollinen asia. Jotain mihin kaikilla naisilla on luonnolliset edellytykset..
Samoin kaikille ihmisille on luonnollista kävellä, syödä, hyppiä...
Samanlailla kävellessä, syödessä, hyppimisessä et ajattele olevan riskejä.. Mutta silti ymmärrät, että on luonnollista että kävellessä voit kaatua, syödessä voi pala mennä väärään kurkkuun..
Mielestäni jossain "vasiten tehdyssä" on riskinsä, esim lumilautailussa, benjihypyissä, rakennustöissä.. Mutta nämäkin riskit taitaisit hyväksiä "luonnollisina" jos näitä haluat tehdä..

 

On siinä riskejä mutta mua ei ainakaan sattunut.

 

Minua myös pelotti ja jännitti kun esikoista odotin.
Lopulta kaikki kaikkimeni siihen että lapsen väärän tarjonnan vuoksi minut jouduttiin kesken synnytyksen leikkaamaan joka taas ei mennytkään niin hyvin
Joten sanoisin että ei se sectiokaan aina ole oikotie onneen ja kivuttomuuteen.
Nyt on tuttua molemmat synnytystavat ja vaikka tuo synnytysfilmeissä ja ohjelmissa näyttää ihan kamalalta niin mielummin otan jatkossakin alatiesynnytyksen kuin section.

 

[QUOTE="henni";28009337]Niin, no.. Synnytyshän on Luonnollinen asia. Jotain mihin kaikilla naisilla on luonnolliset edellytykset..
Samoin kaikille ihmisille on luonnollista kävellä, syödä, hyppiä...
Samanlailla kävellessä, syödessä, hyppimisessä et ajattele olevan riskejä.. Mutta silti ymmärrät, että on luonnollista että kävellessä voit kaatua, syödessä voi pala mennä väärään kurkkuun..
Mielestäni jossain "vasiten tehdyssä" on riskinsä, esim lumilautailussa, benjihypyissä, rakennustöissä.. Mutta nämäkin riskit taitaisit hyväksiä "luonnollisina" jos näitä haluat tehdä..[/QUOTE]

Äitini ja isoäitini eivät pystyneet synnyttämään, meillä kaikilla on todella kapeat lantiot.

 

ja joillakin kampurajalat.

 

Sanoisin, että kätilö puhui paskaa. Ensinnäkin synnytyksessä on riskejä, mutta niin on kaupassa käynnissäkin, kävelylenkillä tai suihkussa käymisessäkin. Sairaalassa synnytykseen liittyvät riskit pyritään minimoimaan ja takaamaan turvallinen synnytys niin äidille kuin vauvallekin.

Synnytys myös sattuu, ennen puudutustakin, ellet satu kuulumaan siihen äärettömän harvinaiseen ihmisryhmään, joka ei koe synnytystä kivuliaana. Sen tiedät kyllä vasta kun synnytät. Kuitenkin puudutus vie onnistuessaan kivun pois täysin, jolloin synnytyksestä tulee helpompi kestää.

Sanoisin, että on ihan luonnollista pelätä synnytystä, siihen liittyvää kipua ja muuta uutta ja tuntematonta. Pelkääjälle pitää puhua asiallisesti, kertoa riskeistä, vaihtoehdoista ja alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista. Valtaosa synnytyksistä menee kuitekin ihan hyvin, mutta jostain syystä kauhutarinat jäävät paremmin kiertoon ja näin synnyttämisestä voi muotoutua aika kammottava mielikuva. Mikä siinä synnyttämisessä pelottaa niin paljon, että olet hakeutunut pelkopolille? Kipu, tilanteen hallinnan menetyksen pelko, mahdoliset komplikaatiot vai joku muu?

Kätilö ei kuitenkaan osannut hommaansa todellakaan, jos on noin sanonut.

 

Onhan niitä riskejä tietty aina, mut tosi vähän suomessa mitään käy. Älä sitä etukäteen murehdi. Paljon todennäkösempää on että synnytys sattuu kun että ei sattuis (onkai niitäkin joita ei satu, mutta taitaa olla häviävän pieni osa), kipulääkkeet voi auttaa tosi hyvin (mulla kuopuksen kohdalla spinaali vei kaikki tunnot supistuksista, näin vaan monitorista että supistaa, mutta mitään en tuntenu) tai sitten mikään ei auta (esikoisesta sain epiduraalin ja jonkun kipupiikin sekä ilokaasua eikä mistään ollu mitään apua), mutta sen kivun kyllä kestää. Ite tsemppasin itteeni esikoisen synnytyksessä kun mikään ei helpottanu, että synnytys kestää yleensä maks päivän (joillain kauemminkin mut harvemmin kai) ja se on oikeesti tosi lyhyt aika (onneks se synnytys ei ihan niin pitkään kestäny 16 tuntia ja siitä ajasta tosi kipee en kuitenkaan ollu edes puolta tosta).

Mulla oli jonkun verran pelkoja ennen esikoisen synnytystä, mut jotenkin kun se synnytys käynnistyy niin usein ne pelot häviää ja mulla ainakin oli tosi rauhallinen olo. Se on kai aika normaalia (joku kätilö sano), että keho tuottaa jotain hormoneja tai vastaavia että äiti rauhottuu kun on "tosi kyseessä". Se on ihana kokemus.

 

:O mitä sä vastasit noihin typeryyksiin? Vai sanoitko mitään ja olit joojoo-tätinä? Oliko se varmasti oikea kätilö, kuulostaa vaan aika omituiselta vähättelyltä.

 

Jaa... ite kävin aika vaikean ekan synnytyksen jälkeen pelkopolilla kättärillä. Minulle vaan kerrottiin riskit kummassakin synnytystavassa ja sitten kerrottiin ne tavat, mitä aiempaan synnytyssairaalaan verrattuna voitaisiin tehdä toisin sekä kerrottiin ne riskit, mitä alatiesynnytykseen liittyy johtuen pituudestani (lyhyydestäni). Minut rauhoitti se tieto, että kunhan olen sairaalassa jo niin leikkuriin päästään minuuteissa, jos on hätä (toisin kuin ekassa synnytyksessä).

 

Sanoisin, että kätilö puhui paskaa. Ensinnäkin synnytyksessä on riskejä, mutta niin on kaupassa käynnissäkin, kävelylenkillä tai suihkussa käymisessäkin. Sairaalassa synnytykseen liittyvät riskit pyritään minimoimaan ja takaamaan turvallinen synnytys niin äidille kuin vauvallekin.

Synnytys myös sattuu, ennen puudutustakin, ellet satu kuulumaan siihen äärettömän harvinaiseen ihmisryhmään, joka ei koe synnytystä kivuliaana. Sen tiedät kyllä vasta kun synnytät. Kuitenkin puudutus vie onnistuessaan kivun pois täysin, jolloin synnytyksestä tulee helpompi kestää.

Sanoisin, että on ihan luonnollista pelätä synnytystä, siihen liittyvää kipua ja muuta uutta ja tuntematonta. Pelkääjälle pitää puhua asiallisesti, kertoa riskeistä, vaihtoehdoista ja alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista. Valtaosa synnytyksistä menee kuitekin ihan hyvin, mutta jostain syystä kauhutarinat jäävät paremmin kiertoon ja näin synnyttämisestä voi muotoutua aika kammottava mielikuva. Mikä siinä synnyttämisessä pelottaa niin paljon, että olet hakeutunut pelkopolille? Kipu, tilanteen hallinnan menetyksen pelko, mahdoliset komplikaatiot vai joku muu?

Kätilö ei kuitenkaan osannut hommaansa todellakaan, jos on noin sanonut.

Pelkään oikeastaan kaikkea mahdollista: kipua, hallinnan menettämistä, omaa ja vauvan kuolemaa tai vammautumista, paniikkikohtausta, kuolemalle antautumista (en tiedä mistä johtuu että kun sattuu kovasti alan pian toivoa kuolemaa).

 

Mulla on kokemus alatiesynnytyksestä jossa kaikki riskit joita siihen liittyy toteutui kuolemaa lukuun ottamatta, joka sekään ei ollut kaukana. Ja kipu oli aivan helvetillinen. Ja voin sanoa että ei se lopputuloskaan(vauva) paljon lohduttanut, että ihan turha hokea että vauvan takia pitää kärsiä ja kitua se kuuluu asiaan, paskanmarjat.
Toinen syntyi sektiolla jossa riskejä enemmän muttaa yksikään niistä ei toteutunut, kaikki sujui kuin oppikirjasta.

Ja kaiken tän vuodatuksen jälkeen voin todeta että kätilö valehteli.
Kipeämpi olin alatien kuin sektion jälkeen.

 

En kyllä mitenkään päin usko,että kukaan asiansa osaava kätilö menisi yhtään kellekään tuolla lailla sanomaan.

 

[QUOTE="nuuh";28009416]:O mitä sä vastasit noihin typeryyksiin? Vai sanoitko mitään ja olit joojoo-tätinä? Oliko se varmasti oikea kätilö, kuulostaa vaan aika omituiselta vähättelyltä.[/QUOTE]

Mun reaktiosta varmaan huomasi että en uskonut mitään mitä se sanoi, mutta en osannnut vastata mitään. Tuli niin puun takaa tuollaiset väitteet ammattilaisen suusta. Oli joo ihan oikea kätilö.

 

[QUOTE="vierailee";28009438]En kyllä mitenkään päin usko,että kukaan asiansa osaava kätilö menisi yhtään kellekään tuolla lailla sanomaan.[/QUOTE]

Luulen että se oli kyseisen kätilön (huono) keino rauhoitella jännittäjiä. Tänään neuvolassa puhuin kätilön sanoista ja neuvolan tätikin ihmetteli.

 

[QUOTE="a p";28009336]Mulla oli jo etukäteen pelkoja siihen liittyen, hoidetaanko synnytystä oikein sairaalassa. Nyt mieli ei ole yhtään luottavaisempi vaan päinvastoin... Muitakin aiheellisia pelkoja liittyy synnytykseen kohdallani.[/QUOTE]

No tuossa tilanteessa suosittelen sulle kotona synnyttämistä. Eipähän tarvitse miettiä, toimiiko sairaala väärin.

 

Mistä sulle on nämä pelot tulleet sitten? Jos et ole aikaisemmin synnyttänyt?

Pelottavia ja ahdistavia ajatuksia pyörittelemällä saa ainakin aika tehokkaasti näitä luotua, sellaisiakin, joilla ei välttämättä ole mitään totuuspohjaakaan. 'Lantioni on liian kapea, en pysty synnyttämään normaalisti' on helposti sitten itsensä toteuttava 'ennustus' ns. Ehkä kätilö on yrittänyt vaan saada sulle positiivisempaa asennetta tai jotain, pelko ja ahdistus ihan tutkitusti hidastavat synnytyksen etenemistä ja saattavat jopa pysäyttää luonnollisen kulun. Jolloin sitten tarvitaan niitä toimenpiteitä, kalvojen puhkaisuja ja tiputuksia yms. jolloin taas riskien määrä kasvaa.

Vai pelkäätkö sitten enemmänkin juuri kipua, tilanteen hallinnan menettämistä, toisten armoille joutumista tilanteessa vai mikä se suurin mörkö siellä ajatuksissa on? Todennäköisesti se sattuu ainakin jonkun verran. Riskejäkin on, mutta kuten tässä on moni sanonut niin niinhän niitä on lähes kaikessa päivittäisessä toiminnassa jos haluaa vaan niihin keskittyä. Kannattaa varmaan selvittää, että mitkä ovat sellaisia pelkoja joille voi tehdä jotain ja joilla on jotain todellista pohjaa ja mitkä taas ovat ihan vaan niiden omien ajatusten tuottamia 'pelkoja'.

 

[QUOTE="toinen";28009489]Mistä sulle on nämä pelot tulleet sitten? Jos et ole aikaisemmin synnyttänyt?

Pelottavia ja ahdistavia ajatuksia pyörittelemällä saa ainakin aika tehokkaasti näitä luotua, sellaisiakin, joilla ei välttämättä ole mitään totuuspohjaakaan. 'Lantioni on liian kapea, en pysty synnyttämään normaalisti' on helposti sitten itsensä toteuttava 'ennustus' ns. Ehkä kätilö on yrittänyt vaan saada sulle positiivisempaa asennetta tai jotain, pelko ja ahdistus ihan tutkitusti hidastavat synnytyksen etenemistä ja saattavat jopa pysäyttää luonnollisen kulun. Jolloin sitten tarvitaan niitä toimenpiteitä, kalvojen puhkaisuja ja tiputuksia yms. jolloin taas riskien määrä kasvaa.

Vai pelkäätkö sitten enemmänkin juuri kipua, tilanteen hallinnan menettämistä, toisten armoille joutumista tilanteessa vai mikä se suurin mörkö siellä ajatuksissa on? Todennäköisesti se sattuu ainakin jonkun verran. Riskejäkin on, mutta kuten tässä on moni sanonut niin niinhän niitä on lähes kaikessa päivittäisessä toiminnassa jos haluaa vaan niihin keskittyä. Kannattaa varmaan selvittää, että mitkä ovat sellaisia pelkoja joille voi tehdä jotain ja joilla on jotain todellista pohjaa ja mitkä taas ovat ihan vaan niiden omien ajatusten tuottamia 'pelkoja'.[/QUOTE]

Pelkään että minkä tahansa syyn noista takia menen siihen lamaantuneeseen tilaan jossa toivon kuolemaa ja että sen takia toinen meistä tai molemmat vammautuu tai kuolee

Minulla on muitakin pelkoja entuudestaan, eikä niissä ole järkeä, tiedän sen. Silti ne pelottaa liikaa. Lapsuuden vaikeuksista ne varmasti ovat seurausta.

 

[QUOTE="a p";28009427]Pelkään oikeastaan kaikkea mahdollista: kipua, hallinnan menettämistä, omaa ja vauvan kuolemaa tai vammautumista, paniikkikohtausta, kuolemalle antautumista (en tiedä mistä johtuu että kun sattuu kovasti alan pian toivoa kuolemaa).[/QUOTE]

Rehellisesti sanottuna kipua tulet kokemaan ihan varnasti. Sitä kuinka paljon kipua ja kuinka kovana, sitä ei voi etukäteen tietää. Kivunlievitystä kannattaa pyytää kaikki mahdollinen jos siltä vaan tuntuu. Ja tarpeeksi ajoissa, kaikissa sairaaloissa ei vilise anestesialääkäreitä joka nurkan takana. Hallinnan menetys on kinkkisempi juttu, todennäköisesti jokainen synnyttäjä menettää tilnateen hallinnan ainakin hetkittäin, mutta sekään ei ole pahasta, ellei äiti itse koe sitä ylitsepääsemättömän pahaksi asiaksi. Klassisesti sanottuna synnyttäessä sitä ei kuitenkaan mieti, tai se ei ainakaan ole ensimmäisenä mielessä.

Vauvan ja/tai äidin kuoleminen synnytyksessä tai synnytyksen jälkeisissä komplikaatioissa on äärimmäisen harvinaista. Ainakin sairaaloissa, kotisynnytyksistä en osaa sanoa. Se olisi valehtelua jos sanoisin, että mitään pahaa ei voi tapahtua, mutta todennäköisemmin jäät tippuvan pianon alle kuin kuolet synnytyksessä, kärjistetysti sanottuna Jos jotain poikkeavaa tapahtuu synnytyksessäsi, niin sairaalassa apu on kuitenkin lähellä. Onhan raskaus edennyt normaalisti? Sekin voisi lievittää pelkoa, jos pääsisit sairaalaan tai vaikka yksityiselle ylimääräiseen ultraan, jotta näet että vauvalla on kaikki hyvin. Kai lantiosi leveys myös tutkitaan huolellisesti, varsinkin kun sinulla on sukurasitetta kapean lantion suhteen?

Onko peloillesi mitään syytä, siis että pelottaako sinua vaan synnytys ajatuksen tasolla, vai onko raskaudessasi ollut jotain poikkeavaa, joka antaisi syytä pelätä synnyttämistä? Koskeeko pelkosi vain alatiesynnytystä, vai pelottaako myös ajatus sektiosta? Kai pääset vielä jollekin ammattitaitoisemmalle kätilölle juttelemaan?