Mitähän tässä tekisi...ylläriraskaudesta kyse

Eli aivan puun takaa tuli tämä raskaus.
Jonkin aikaa sitten keskusteltiin miehen kanssa meidän lapsiluvusta. Molemmilla oli ajatuksena, että ehkä joskus vielä yksi. Sovittiin kuitenkin, että meidän lapset on tässä ja minä aloitan luomaan "uraa" jne.
Nyt on työasiat minulla selvät, aloitin vasta uudessa työpaikassa. Aivan mahtava tunne, että sai taas jotain "omaa elämää" aikuisten maailmassa.
No, niinpä tietysti raskaustesti näyttää positiivista ja pyöräyttää taas kaikki päälaelleen. Miehelle on aivan selvä, että menen keskeytykseen, muut vaihtoehdot ei kuulemma ole edes mahdollisia.
Mutta nainen on nainen, ei tällaisia asioita noin vain voi pyyhkiä päiväjärjestyksestä ja jatkaa elämää.
Olen aivan kahden vaiheilla, toisaalta vauva olisi ihan tervetullut, mutta toisaalta en tiedä jaksanko enää. Olen ollut kotona muutenkin aika ahdistunut, enkä ole ns. äitityyppiä.

Onko kellää ollut vastaavaa tilannetta? Mihin ratkaisuun päädyit, kaduttiko se? Entä miehen suhtautuminen, mikäli päätit jatkaa raskautta vastoin hänen tahtoaan?

 

:hug: Itsellä ei oo vastaavaa ollut ja jos tulisi yllätyksiä, tietäisin miten toimisin. Sinä varmasti tarvitset nyt kaiken mahdollisen voiman tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Siinä auttaa keskustelut (perusteellinen) miehesi kanssa ja ehkäpä jonkun ulkopuolisenkin. :hug:

 

et tietenkään tapa teidän lasta vaan uran takia.

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1284136

Tuossa vähän aikaa sitten omat pohdinnat samasta aiheesta.
Tässä vaiheessa vauvaa odotetaan jo innoissamme ja mies on jopa suunnitellut rakentavansa lisätilaa taloomme.

 

Kukaan ei koskaan kadu sitä, että ei keskeytä raskautta. Sen keskeyttämistä sen sijaan voi katua katkerastikin.

 

Mene asian tiimoilta terapeutin vastaanotolle punnitsemaan vaihtoehtoja. Omaa kokemusta ei ole, mutta lähipiiristä tiedän, että keskeytys on tosi rankka juttu ja jotkut eivät pääse siitä kunnolla yli koskaan...

 

Mun vastaava tilanteeni täytti tammikuun alussa kolme vuotta :heart:

Mies on edelleen sama eikä isä voisi enempää poikaansa rakastaa.

Ja opiskelen alaa, joka kiinnostaa, ja jossa tuntuu olevan hyvä työllisyystilanne. Olen onnellinen, etten päätynyt sille uralle, jota suunnittelin & jossa työpaikka jo odotti kun raskaustestiin tuli odottamaton toinenkin viiva

Keskeytys ei oo mun juttu, sitä en edes harkinnut.

 

Mulle kaikki raskaudet tulleen yllätyksinä. Uraa ja elämää voi luoda vaikka lapsi siinä vieressä on. Ei se helppo tie ole mutta kyllä sekin toimii. Miestä et voi pakottaa isäksi eikä hän voi pakottaa sinua aborttiin. Kaikki kuitenkin järjestyy ja useasti kun vauva on syntynyt on se isälle maailman paras juttu :hug:

 

Se tässä onkin rankkaa, kun en koskaan kuvitellut joutuvani tällaisen päätöksen eteen. Meillä menisi kovin moni asia uusiksi, on kuitenkin neljännestä jo kysymys.
Olen aika pitkään odottanut sitä elämänvaihette, että olen töissä ja voin tehdä niitä "aikuisten asioita" ja nyt kun olen sitä aloittelemassa, niin käy näin...
Tiedän kyllä, että koskaanhan omaa lasta ei kadu, keskeytyksen kanssa pitäisi elää koko loppuelämä...

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

 

Samanlainen yllätys muhii mahassa. Tunnelmat olivat sekavat alussa, ei mistään ilosta voinut puhua, mutta minulle vaihtoehtoja ei ollut kuin yksi. Minuakin ahdistaa ajatus kotiin paluusta, mutta ehkä tällä kertaa en olekaan vuosikausia kotona... Raskaus on muuttunut iloiseksi asiaksi matkan varrella.

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Kokeile samaa itkukikkaa kun tuossa linkissä..

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Muistathan sen, että mies voi olla entinen mies jo huomenna, mutta keskeytys on peruuttamaton asia ja seuraa mukanasi läpi elämän.

:hug:

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Tässä minusta vastasit omaan kysymykseesi.

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

eli et mene keskeytykseen, koska et sitä itse halua!! Tuo ei ole sellainen asia että siinä tehdään toiselle mieliksi!!

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1284136

Tuossa vähän aikaa sitten omat pohdinnat samasta aiheesta.
Tässä vaiheessa vauvaa odotetaan jo innoissamme ja mies on jopa suunnitellut rakentavansa lisätilaa taloomme.

Ihanaa, että teillä asiat järjestyi

 

Hankala tilanne, itselle kävi kans noin 3 vuotta sitten, mies sanoi suoraan että älä tapa meidän lasta
En pystynyt tekeen keskeytystä! Kyllä se elämä aina jotenkin vaan saa asiat oikeille urille! Tsemppiä sinne!

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Muistathan sen, että mies voi olla entinen mies jo huomenna, mutta keskeytys on peruuttamaton asia ja seuraa mukanasi läpi elämän.

:hug:

Täysi peesi!!!!!

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Kokeile samaa itkukikkaa kun tuossa linkissä..

Juu, ei tepsi meillä päin

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Muistathan sen, että mies voi olla entinen mies jo huomenna, mutta keskeytys on peruuttamaton asia ja seuraa mukanasi läpi elämän.

:hug:

Täysi peesi!!!!!

Tätä juuri mietin, etenkin kun aiemmin haaveilin vielä yhdestä. Jos nyt päätyisin keskeytykseen, koen etten ole oikeutettu enää suunnitellusti tekemään lapsia ja lapsiluku olisi lopullisesti tämä nykyinen.

 

Minkä ikänen oot? Miten raskaus "yllätti"? Pettikö ehkäsy vai oliko ehkäsyä käytössä ollenkaan? "Uraa" ehtii tehdä koko ikänsä, lapsia ei. Mutta itsepä tilanteesi parhaiten tiedät.

 

Niin, täytyy vielä lisätä, että jos mies ei olisi niin jyrkästi vastaan, en edes harkitsisi koko keskeytystä.

Muistathan sen, että mies voi olla entinen mies jo huomenna, mutta keskeytys on peruuttamaton asia ja seuraa mukanasi läpi elämän.

:hug:

Täysi peesi!!!!!

Tätä juuri mietin, etenkin kun aiemmin haaveilin vielä yhdestä. Jos nyt päätyisin keskeytykseen, koen etten ole oikeutettu enää suunnitellusti tekemään lapsia ja lapsiluku olisi lopullisesti tämä nykyinen.

Näin ollen sinun ei minun mielestäni tule tehdä keskeytystä. Kuten joku muu tuossa jo sanoi, sen voi vain tehdä 100% omasta halusta, muuten tulee varmasti rankka, koko elämän jatkuva "krapula" asiasta. Voimia sinulle!

 

Minkä ikänen oot? Miten raskaus "yllätti"? Pettikö ehkäsy vai oliko ehkäsyä käytössä ollenkaan? "Uraa" ehtii tehdä koko ikänsä, lapsia ei. Mutta itsepä tilanteesi parhaiten tiedät.

Ei minun uran luominen ole pääasiassa ollenkaan. En ole uraihminen, vaikka nyt tätä termiä tässä käytinkin. Olen ollut aika ison osan elämästä lapsien kanssa kotona, sovittanut lapset, opiskelun, työn jne. Nyt elämä alkaisi näyttämään kohtuu "kivalta" tällä kokoonpanolla ja näillä järjestelyillä. Uusi työpaikka, kaksi lasta jo koulussa, sopivan kokoinen auto, asunto jne. Asiat tuntuvat niin isoilta etenkin, kun mies on tulokasta niin kovasti vastaan. Tunteet sanovat, että haluaisin vauvan, mutta järki kertoo ihan toista.

 

ulalla:

Onko kellää ollut vastaavaa tilannetta? Mihin ratkaisuun päädyit, kaduttiko se? Entä miehen suhtautuminen, mikäli päätit jatkaa raskautta vastoin hänen tahtoaan?

Mulla oli tän tapanen tilanne 8 vuotta sitten. Tosin se oli molemmille selvää, että lapsi pidetään. Jos mies olis ollut vastaan, niin luvassa olis ollut pitkiä ja vaikeita(?) keskusteluja ja "vääntöä" asiasta. Myöhemmin (eli viime kesänä ) on saatu "tarkoituksella" vielä neljäskin lapsi ja yhteisymmärryksessä ollaan siitä, että NYT on lapsiluku täynnä. Vaikea tilanne sulla.

 

Itse en keskeyttänyt. Ei ollut edes vaihtoehtona kun kolmas päätti tulla yllättäen maailmaan. Raskaudessa oli kyllä aika pitkä sellanen henkinen sopeutumisvaihe vaan hengissä selvittiin. Nyt tuo ylläri on jo 3-vuotta.