mitä voin tehdä...? ;(

Eli minulla lapset 3v ja 2kk joiden kanssa olen ihan täysin yksin.
Vauva on itkuinen ja heräilee yöllä,jonka vuoksi olen väsynyt..
isommalla on kova uhmaikä päällä.
Niin nyt olen huomannut että olen kuin oma isäni.. ;( tyttö kun saa kohtauksen ja esim repii kirjat lattialle niin minä ryntään paikalle ja karjun tosi pelottavasti ja nyt olen jopa läpsinyt ja tännä viskasin hänet sänkyyn. puhun myös tosi rumasti hänelle,mm olen haukkunut sekopääksi ja kamalaksi pennuksi ym..
Minulla kamala olo heti tuon jälkeen ja päätän että en tahdo viedä eteenpäin isäni toimintaa ja koitan muistella millasta oli kun sai kokoajan pelätä.. :/
Mutta niin ne ajatukset vaan unohtuu heti kohta kun lapsi taas riehuu tms.. menetän niinkuin kontrollin ja itsehillinnän kokonaan.

Minusta tuntuu että olen tosi huono äiti kun en meinaa jaksaa lasteni kanssa ja käyttäydyn kuin sekopää pientä lasta kohtaan..
Onko kellään mitään apa/neuvoja mitä voin tehdä..
Saa hukkuakkin,mutta sitä kyllä teen päivittäin itsekkin,että tuskin on apua.. :/

 

Eikö sinulla ole ketään joka vois auttaa lastenhoidossa että saisit edes vähän levätä? Missä lasten isä on? :hug:

 

Soita neuvolaan että tarvitset hiukan apua.Auttoi ainakin mulla.Perhetyöntekijä tuli meille ja mä pääsin juttelema

 

siis juttelemaan ammattiauttajan kanssa..

 

isä lähti raskusaikana ja ilmotti että ei aijo tavata lapsia,eikä ole tavannut..
Tyttö on päivähoidossa 6h/pvä,onneksi,olisin vielä enemmän loppu jos en sais päivälläkään levättyä.
Neuvolassa olen väsymyksestä maininnut ja kerran on perhetyöntekijä käynyt.
Siinä vaan se kun tuosta äkivaltasuudesta en uskalla kellekkään puhua kun sehän on laitonta (niinkuin pitääkin!!) mutta pelkään että ottavat lapset pois tms.. jos totuuden kerron miten väsynytolen. niin esitän sitten vahvempaa kuin olenkaan :/

 

missä niiden lasten isä on? kyllähän se on isänkin asia lapsista huolehtia!!!
-jos isä on taas yksi niistä vastuuttomista kusip## rentuista. eikä muutakaan apua ole. niin miten olisi jos pytäisit itsellesi tukiperhettä? (lapsi/ lapset voisivat olla siellä 1-2 viikonloppua kuussa) ja lisäksi pyydät sosaalitoimen ihmisiä järjestää vanhemmalle lapselle päivähoitoi paikan , saisit itse levättyä enemmän niin kyllä se jaksavuuskin paranee

minäkin ole sortunut tosi väsyneenä sanomaan aika pahasti muksulle(kohta 4v), kun se on aika vaativa tapaus. jos oisit jostain läheltä niin mä voisin ottaa sen vanhemman välillä riehuu ton mun villikon kanssa.

 

juu,isästä ei siis apua ole eikä tule.. ja hoitopaikka on.
äiti asuu suht lähellä,mutta jos vanhempi lapsi hällä joskus vaikka yötä niin valittaa väsymystä ja et ei jaksa herätä ym. niin en ole sitten pyytänyt ees apuja..

 

Ei sun tarvii sanoa neuvolaan että olet lasta lyönyt.Sanot vaan että olet väsynyt.Ammattiauttaja on vaitiolovelvollinen.Antaa neuvoja ja kuuntelee.
Hae hyvä nainen apua kun et yksin pysty jaksamaan.Jokainen väsyy joskus.*iso halaus*
Ei sulla olis jotain sukulaistyttöä tai naapurin teiniä joka voisi välillä käyttää puistossa tai pihalla esikoista?

 

no et sä saakaan apua jos kukaan ei tiedä että tarviit apua! Ja sä tarviit apua! Ei ne huostaanota heti, tai kerrot vaan kuinka väsynyt olet ja pelkäät tekeväsi jotain tuollaista ja tarviit apua. kyllä sä sitä sitten saat! :hug:

 

Ottaisin yhteyttä perheneuvolaan. :hug:

 

kiitos vastauksista.. meillä siis nyt kerran kävi perhetyöntekijä,ja tulee taas parin viikon päästä. oon vaan niin hölmö et en sillekkään saanu sanottua et ennemmin tarttisin vaik jonkun kodinhoitajan tms apua.. kohta jaa vanhempikin kesälomalle niin pelottaa jaksaminen jo valmiiksi. ni auttas ku joku joskus vaik veis lapset ulos et sais siivottua/levättyä. kai se pitäs ottaa itteeni niskasta kiinni ja sanoa.
Keskustelemassa oon käyny ennen pienemmän syntymää,mutta jotenkin huomaan varovani sanojani aika paljon. enkä sillon kyllä vielä ollutkaan tällänen :/

 

Ammattiauttajalle, heti. Ei sulta lapsia pois oteta. Mutta saat sieltä tukea ja neuvoja miten pärjätä arjessa, ehkä saat tukiperheen tms.

Nykytilanne ei ole kiva kenellekään. Sinä olet uupunut ja kärsit, lapsesi kärsii ehkäpä vielä enemmän. Tottakai omista aroista asioista puhuminen ammattiauttajalle hieman jännittää (tai ainakin mua jännitti, kun joskus sellaisella kävin) mutta ei ne sulta lapsia vie.

Hae apua heti maanantaina, ettei käy niin että lapsi joku kerta kertoo päiväkodissa miten äiti lyö, ja toistaa äidin solvaukset, ja siitä voikin jo olla vakavampia seurauksia.

Sinä et ole huono ihminen tai huono äiti, sinulla on vain ihan liian rankkaa. Hyvä äiti osaa sanoa ääneen kun ei enää jaksa, ja pyytää apua, sillä apua ei saa jos ei asioistaan kenellekään ääneen puhu.
:hug:

 

iso halaus! kuulosti surullisen tutulta tosin itse olen tuossa tilanteesa vuoden kuluttua, mutta nyt jo hermot palaa uhmikseen joskus ja pelottaa miten olen kuin ilmetty isini jonkalaiseksi en koskaan olisi halunnut tulla.

 

perheneuvolassa kävin joskus aiemmin muissa asioissa,niin sielä se ihminen sellanen että sinne en enää mene.

 

vieras,onko sullakin toinen tulossa..?
miten sitä voikin kantaa mukanaan noita lapsuuden huonoja kokemuksia ja toimia itse sitten ihan samalla tavalla. vaikka itse vihasin ja pelkäsin isääni lapsena niin nyt rupean uhkaavasti häntä muistuttamaan :/ No,en nyt niin kamala kyllä ole,mutta vähempikin on tosi paha !!
välillä jo miettinyt että olisko lapslla parempi muualla.. mutta olen niin itsekäs että en heistä luopua pystyis. rakastan ja ovat tärkeintä mitä mulla on. mutta miks kohtelen noin,ei ymmärrä ei itsekkään..

 

ite olen huomannut tekeväni joskus tasan samoin kuin omat vanhempani aikanaan, ja aina AINA sen jälkeen ollu niin kauhee olo itellä, ettei tosikaan!! mutta usko pois, harjottelemalla, ja ihan kaikki viimeisetkin voimanrippeet käyttämällä, sie pystyt kyllä hillitseen ittesi!! aikaa siihen menee mutta koita!! ensi kerralla kun käy niin että mieli tekis tempasta lapsi omaan sänkyynsä vähän voimallisemmin ottein, ni NIELESKELE sitä kiukkua ja yritä pysyä rauhallisena!! :hug: :hug:

 

ja tuota olenkin pelännyt ja miettnyt jos lapsi puhuu hoidossa..
Ja kun hänelle neuvon että ei saa ketään haukkua/satuttaa/kiroilla.. niin hyvä esimerkkipä olen. Lapsi on vielä maailman ihanin,tosi sosiaalinen ja avoin. ja pelkään että "pilaan" hänet toiminnallani :/

 

juu,kyllä se on yritettävä enemmän!!!
minulla ens viikolla aika keskustelemaan niin kai sielä koitettava puhua ja olla esittämättä taas että hyvin menee ja hyvin jaksan tekohymy kasvoilla.. :/

 

Hitsit...miten mä nyt sanoisin tämän niin, etten pahoittaisi sun mieltä, sillä sitä en missään nimessä halua tehdä.

Sanoit, että et halua mennä perheneuvolaan, koska et tykkää siellä työskentelevästä ihmisestä. Et myöskään puhu avoimesti perhetyöntekijälle tms. Se ei ole hyvä juttu. Haluat tottakai suojella itseäsi niiltä mahdollisilta seurauksilta, joita tulee jos käy ilmi että olet lyönyt lastasi, mutta ajattele lasta. Asian salaaminen ei tilannetta paranna tai helpota millään lailla.

Mun mielestä sun kannattaa unohtaa se, onko perheneuvolan täti kiva vai ei, ja ottaa yhteyttä sinne tai vastaavaan paikkaan. Tärkeintä on saada apua sinulle, lopettaa lapsen kaltoin kohteleminen, ja ottaa kaikki tarjottu apu vastaan. Puhua avoimesti ja olla rehellinen. Sanoa, että sinulla on kamala olo koska olet niin väsynyt että suutut lapsellesi, et pysty hillitsemään itseäsi vaan huudat solvauksia ja olet jopa töninyt ja läimäissyt lasta (tai sitten kaunistelet totuutta sen verran että sanot tuupanneesi kerran tms, ja oli tosi lähellä ettet lyönyt), haluat ettei se enää ikinä toistu, ja tarvitset apua nyt heti, tässä ja nyt. Ei ne sinulta lapsia vie, mutta saattavat kyllä määrätä esikoisen olemaan päivähoidossa pidempää päivää ja ehkä kesälomallakin, ennaltaehkäisevänä lastensuojelutoimenpiteenä, mutta eihän se kovin kamalaa olisi?

Siitä se alkaa, teidän kolmen uusi, parempi elämä :hug:

 

en pahoita mieltäni kun tottahan tuo on..
olen vaan niin huono puhumaan kellekkään. pienenäkin kun jo tottunut että kellekkään ei saanut puhua meidän perheen tilanteesta.. tai ainakaan en kehdannut puhua. niin kai se on jotenkin jäänyt päälle.
koitan nyt tsempata itseäni että ens viikolla saisin otettua tuon puheeksi kun olen puhumaan menossa.

Kiitos teille!!

 

en pahoita mieltäni kun tottahan tuo on..
olen vaan niin huono puhumaan kellekkään. pienenäkin kun jo tottunut että kellekkään ei saanut puhua meidän perheen tilanteesta.. tai ainakaan en kehdannut puhua. niin kai se on jotenkin jäänyt päälle.
koitan nyt tsempata itseäni että ens viikolla saisin otettua tuon puheeksi kun olen puhumaan menossa.

Kiitos teille!!

Se on se kiltin tytön syndrooma. Ympäröivä yhteiskunta, joka edelleen on hyvin pitkälti sitä mieltä, että se joka lapsia tekee, myös hoitakoon heidät itse, mukisematta, sillä ollaanhan sitä ennenkin jaksettu hoitaa liuta lapsia ja vielä karjaakin siinä sivussa, peltotöiden tekemisen ohella.
Älä siitä välitä. Yritä tsempata itseäsi ja ole rehellinen, pyydä (vaadi!) apua. Kirjoita asiat vaikka paperille ja ojenna se sosiaalityöntekijälle (tai minne sitten oletkaan menossa juttelemaan) jos pelkäät että et saa sanottua kaikkea mitä pitäisi.
Mä pidän sulle peukkuja :flower:

 

kiitos! Ja se on muuten just tuo syndrooma!! mä olen itekkin itelleni päässä tota hokenut että on jaksettava ja jaksettiin ennenkin ja vielä enemmän.. ehkä pitäis lopettaa tollanen.
Juu,valmiiksi jo mietittävä nyt miten sanon sitten..

 

mistä päin sinä olet?

 

SUosittelisin sulle ehdottomasti tukiperheen ottamista käyttöön,saisit lapsesi kuukaudessa esim.yhtenä viikonloppuna tukiperheeseen ja itse saat kerättyä voimia ja touhuta omiasi

 

etelä-suomesta ollaan.. en taida täällä sen tarkemmin sanoa :/
ja tuota tukiperhettä olen joskus miettinytkin,mutta pienempää en kyllä pystyis mihinkään antamaan ainakaan alle vuoden vanhana. mutta kai sitä vois isommalle kysellä. kuullut vaan että niitä TOSI vaikea saada niin en ole sitten kysellytkään.. mutta ei kai sitä kysymällä mitään ainakaan menetä.
on se kyllä hieman eri olla yh näin ihan täysin,mikäs siinä oiskaan jos lapset ois vaikka joka toinen vkl isällään.. muta kun ei ole mahdollista.