Mitä vastata lapselle?

Mitä vastaisitte reilu 5v lapselle joka kysyy ja ihmettelee että äiti miksi minun pitää nukkua omassa sängyssä yksin vaikka isi ja sinä saatte nukkua samassa huoneessa vierekkäin Meidän esikoinen on jo jonkun aikaan tullut joka yö viereeen ja siitä aina keskustellaan ja nyt tosiaan tuollaista kysyi.Hänen mielestään on tosi epäreilua tuollainen =) Vaikea tosiaan vastata tuollaiseen kun oikein miettii.

 

vastaisin: koska isä ja äiti ei muuten saa yhteistä aikaa ja vanhemmat ovat pari ja parit nukkuvat yhdessä. ja koska aikuiset saa päättää tälläset asiat. aikuisuus kannattaa tehdä siis lapselle houkuttelevaksi. ja johdonmukaista olisi, että kukaan lapsista ei saisi nukkua vanhempien välissä tai sitten kaikki saisivat.

 

Vastaa, että äiti ja isi joutuu jakamaan sängyn, kun sulla on sentään ihan ikioma .

 

Juu meillä ne kaikki tulee silloin tällöin mutta esikoinen olisi joka yö siellä välissä.Yleensä kiikutan neidin omaan sänkyyn mutta sitten jos tätä tapahtuu 10 kertaa yössä niin ei enään sitten jaksa jossakin vaiheessa palautella.Pitää kokeilla noita keinoja. =)

 

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa.

Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide:

"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

 

Sanoin että mieti sulla on tosiaan oma sänky ja meillä pitää olla yhteinen isin kanssa,mutta neiti nokkela sanoi että mun sängyn saa myydä pois kun ei sitä tarvitse =)

 

Äiti on isän vaimo ja kun vanhemmat on aivan kahdestaan ne hellittelee toisiaan aikuisten lailla. Sitten molemmat jaksaa olla teille lapsille mukavampia ja hellitellä teitä lapsiakin. Aikuisten sängyt on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja jos sinne änkee liikaa lapsia kukaan ei enää nuku hyvin.

 

meillä kaikki 4 nukkuneet omissa sängyissään alusta asti. nukkuneet täydet yöunet 6-8 vkon iästä asti. kenelläkään ei ollu koskaan minkäänlaisia univaikeuksia. jotta jokainen tyylillään. päivällä saa meillä lapset läheisyyttä ja hoitoa, mutta yöpalvelua ei ole, ku sairaille vain.

 

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa.

Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide:

"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Ja tämän pointti oli...? Mä meinasin just kirjoittaa toiseen ketjuun, että hei, tulepa katsomaan tätä ketjua, täälläkin keskustellaan ihan asiallisesti. Ap ei kysynyt, että pitäisikö lapsen nukkua omassa sängyssä vai vanhempien kanssa...

 

Perhepeti ajatuksena voi olla ihan jees mutta meillä se ei onnistuisi sillä varsinkin esikoinen on sellainen että valtaa koko sängyn ja pyörii ja potkii minkä ehtii siinä nukkuessaan joten siinä en sitten minä nuku ollenkaan.

 

Sanoin että mieti sulla on tosiaan oma sänky ja meillä pitää olla yhteinen isin kanssa,mutta neiti nokkela sanoi että mun sängyn saa myydä pois kun ei sitä tarvitse =)

Hitsi kun teillä on ovela neiti . Jahas... mitäs sitten keksis seuraavaksi selitykseksi ? Ei taida teidän neidille mennä kauhean helposti mikään läpi?

 

meillä kaikki 4 nukkuneet omissa sängyissään alusta asti. nukkuneet täydet yöunet 6-8 vkon iästä asti. kenelläkään ei ollu koskaan minkäänlaisia univaikeuksia. jotta jokainen tyylillään. päivällä saa meillä lapset läheisyyttä ja hoitoa, mutta yöpalvelua ei ole, ku sairaille vain.

Mitäs tää tähän liittyy? Lapset miettivät monia asioita...

 

meillä kaikki 4 nukkuneet omissa sängyissään alusta asti. nukkuneet täydet yöunet 6-8 vkon iästä asti. kenelläkään ei ollu koskaan minkäänlaisia univaikeuksia. jotta jokainen tyylillään. päivällä saa meillä lapset läheisyyttä ja hoitoa, mutta yöpalvelua ei ole, ku sairaille vain.

uskoo ken haluaa, eihän 6-8 viikon ikäninen tartte yöllä ruokaa eipä tosiaan koska SÄ olet niin päättänyt

 

meillä kaikki 4 nukkuneet omissa sängyissään alusta asti. nukkuneet täydet yöunet 6-8 vkon iästä asti. kenelläkään ei ollu koskaan minkäänlaisia univaikeuksia. jotta jokainen tyylillään. päivällä saa meillä lapset läheisyyttä ja hoitoa, mutta yöpalvelua ei ole, ku sairaille vain.

uskoo ken haluaa, eihän 6-8 viikon ikäninen tartte yöllä ruokaa eipä tosiaan koska SÄ olet niin päättänyt

meillä eivät ole tartteneet. ja tämä on aivan tosi asia. eikä todellakaan minun päätös.

 

meillä kaikki 4 nukkuneet omissa sängyissään alusta asti. nukkuneet täydet yöunet 6-8 vkon iästä asti. kenelläkään ei ollu koskaan minkäänlaisia univaikeuksia. jotta jokainen tyylillään. päivällä saa meillä lapset läheisyyttä ja hoitoa, mutta yöpalvelua ei ole, ku sairaille vain.

Huvittavaa minusta tässä meidän tilanteessa on se että neiti on aina nukkunut yönsä hyvin ja vauvanakin tissillä kävi pari kertaa yössä mutta heti nukahti uudestaan omaan sänkyyn ja aina nukkunut omassa sängyssä.Omaan huoneeseen pääsi kun oli reilu 1v.Tämä ravaaminen alkoi tässä viime kesänä ja se on ihan joka öistä ja oma unihan siinä kärsii ei muuta. Kokeiltu ollaan tarraa,leimaa,lahjaa,vaikka ja ties mitä seinä taulua,erilaisia yövaloja huoneessa ja käytävällä,ovi kiinni ja ovi auki systeemiä ja kaikkea sun muuta mutta ei niin ei.Juteltu ollaan että ei meidän sänkyyn mahdu kun isi ja äiti on siellä.Ja mies on paljon öitä pois ja monesti neiti kysyy tai toteaa jo illalla ennen nukkumaan menoa että tulee meidän sänkyyn. Kyllä kai se sitten joskus lopettaa tuonkin mutta tuo kysymys vain oli niin hyvä minkä esitti enkä juurikaan osannut mitään järkevää edes vastata kun niin yllätyin.Kuopus ei ole yhtään samanlainen vaikka joskus tuleekin sänkyyn tai yrittää tulla.

 

Sanoin että mieti sulla on tosiaan oma sänky ja meillä pitää olla yhteinen isin kanssa,mutta neiti nokkela sanoi että mun sängyn saa myydä pois kun ei sitä tarvitse =)

Hitsi kun teillä on ovela neiti . Jahas... mitäs sitten keksis seuraavaksi selitykseksi ? Ei taida teidän neidille mennä kauhean helposti mikään läpi?

Päättävinen on ja se on tässäkin asiassa huomattu,mut ei tosiaan mene mikään läpi ellei itse siihen vastaukseen ole tyytyväinen. =)

 

jos lapsi nukkuis omassa sängyssään teidän huoneessa vaikka pari kuukautta. jospa ne pelot hälvenis? varmaan häntä pelottaa jos joka yö tulee teidän sänkyyn? ku hänellä ois oma sänky, niin ois tilaa. Myöhemmin siirto voi onnistua hyvin.

 

Mulla tulee mieleen sellainen, että äidit ja isät nukkuvat kahden hengen sängyissä, lapset yhden. Meniskä tää läpi? Ja kun on kyse kahden hengen sängystä, niin silloin se on tarkoitettu kahdelle eikä kolmelle.