Keittiönoita
Likka on jo 21 v, joten vain junnusta voi 18 veenä tulla isä. En riemusta kiljuisi. Ensimmäinen ajatukseni olisi saada raivari ja naulata junnu korvistaan seinään kiinni. Tässä vajaan vuoden verran olen kuitenkin erään palstalaisen kanssa käynyt kirjeenvaihtoa ja siinä samalla miettinyt myös sitä mahdollisuutta, että meillekin voi käydä samoin. Äärimmäisen surullinen olisin alkuun. mutta elämää on pakko jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Suurempi pelko kuin isyys 18 veenä on mulle kuitenkin se, jos junnu sairastuisi diabetekseen tai vastaavaan. Silloin pojan unelmat murenisivat kertaheitolla.
:)
Ei kai sen tekosyy tarvihe olla? Isovanhemman tehtävää kun voi hoitaa muutoinkin, kuin lastenvahtina olemalla. Eikö vaan?Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:Tuo on maailma TYPERIN tekosyy sille ettei pidä lapsista :headwall:Alkuperäinen kirjoittaja hui:
Hitto, musta ei tule koskaan tuollaista mummia
Sirkkeli
Kiroilisin hiljaa iteksiäni, ja sitten varmaan hurahtaisin ja antaisin kaiken hemkisen ja rahallisen tuen tyttärelleni.
vieras
Riippuisi sen 18-vuotiaan nuoren senhetkisestä elämäntilanteesta varmaankin eniten. Minulla oli siinä iässä jo ammatti, työpaikka ja rahaa säästössä tilillä eikä minkään sortin biletys kiinnostanut tippaakaan joten olisin varmasti pärjännyt aivan hyvin lapsen kanssa
vieras
Minä suuresti ihmettelen ihmisiä jotka eivät halua auttaa omia lapsiaan tai halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Minä haluan.
:)
Auttaa ja aikaa voi antaa muutenkin, kuin toimimalla lastenhoitajana. Aika itsekästä on odottaa edes sellaista.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
viiden äiti
Mun tyttärestä tuli äiti muutamaa kuukautta vajaa 18!Alkuperäinen kirjoittaja kikka:
Hyvin on mennyt nyt jo kaksi lasta, esikoinen täyttää pian 6v.
Nuorempi isoista pojista 25v ja isompi nyt kolmekymmentä täytettyään.
Kuopusmurkku vielä jäljellä!
vieras
No ei todellakaan ole itsekästä odottaa että mummi huolehtisi joskus omista lapsenlapsistaan. Sehän on normaaliaAlkuperäinen kirjoittaja :):
Millaisista suvuista te oikein olette? Meillä muiden, etenkin omien lasten auttaminen, myös lapsia hoitamalla on ollut itsestäänselvyys.Eikä se edes ole mikään epämiellyttävä pakko
:)
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:No ei todellakaan ole itsekästä odottaa että mummi huolehtisi joskus omista lapsenlapsistaan. Sehän on normaaliaAlkuperäinen kirjoittaja :):
Eikä se edes ole mikään epämiellyttävä pakko
On
äiti20
Olisin todella iloinen ja innoissani, mutta haluaisin silti käydä lapseni kanssa keskustelun siitä miten hän aikoo pärjätä ja ymmärtääkö varmasti millainen vastuu lapsesta on. Ja auttaisin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Keittiönoita
Minusta isovanhempien tarjoama apu - tavalla tai toisella - perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Mitään velvollisuutta heillä ei ole. Yhtälailla lapsilla ei ole mitään velvollisuutta pitää huolta iäkkäistä vanhemmistaan vaan sekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Musta ei tule koskaan mummia, jolle voi tunkea tenavat aina, kun itseään kyllästyttää. Mä otan kyllä lapsenlapsiani hoitoon, mutta niistä hoitokerroista sovitaan etukäteen erikseen ja ajankohtien pitää sopia mulle. Mä olen jo 21 vuotta pyörittänyt yh-perhettä ja haluan - kun tuo junnu aikanaan omilleen muuttaa - myös vetää henkeä ja olla ihan vaan oman mieleni mukaan. En siis tule olemaan mikään lapsenvahtiautomaatti, joka peruu omia menojaan lastenlastensa takia. Tosin voin niitä peruakin, jos perumiseen on pätevä syy, esim lapsenlapseni vanhemmat joutuvat auto-onnettomuuteen ja makaavat sairaalassa.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:No ei todellakaan ole itsekästä odottaa että mummi huolehtisi joskus omista lapsenlapsistaan. Sehän on normaalia
Eikä se edes ole mikään epämiellyttävä pakko
viiden äiti
Ei ole velvollisuus! Joskus kiva ottaa mummille yökylään tai tarvittaessa. Mutta ei ole itsestään selvyys, aina ajoissa kysyvät. Lapsenlapsia jo kuusi.Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Riippuu tilanteesta, mutta aikuinenhan tuo on, saattais olla vaikka naimisissakin.
Jos on vakituisessa suhteessa eikä lapsi ole yllätys, niin olisin vaan iloinen. Vaikka lapsi olis yllätys, olisin kyllä iloinen -en osaa kuvitella, että multa menis vauvakuume joskus ohi- mutta sitten toki asiassa olis myös vakavan pohdinnan puoli käytännön asioiden tasolla.
Jos on vakituisessa suhteessa eikä lapsi ole yllätys, niin olisin vaan iloinen. Vaikka lapsi olis yllätys, olisin kyllä iloinen -en osaa kuvitella, että multa menis vauvakuume joskus ohi- mutta sitten toki asiassa olis myös vakavan pohdinnan puoli käytännön asioiden tasolla.